Psykiatrian ja sielunhoidon opinnot haastavat kohtaamaan erilaisuutta

Teologian opiskelijat saavat psykiatrian ja sielunhoidon opinnoissaan teorian lisäksi käytännön harjoitusta ihmisten kohtaamisesta. Psykiatria ja kehityspsykologia auttavat ymmärtämään psyykkistä kehitystä ja psykiatristen sairauksien tunnistamista.  Sielunhoidon ensimmäisessä praktikumissa tutustutaan ilmiötasolla sielunhoidon kysymyksiin ja seurakuntaharjoittelun aikana ja toisessa praktikumissa opittua sovelletaan käytäntöön.

Koulutus antaa valmiuksia työelämään

Tämän päivän yliopistokoulutuksella on akateemisten tavoitteiden lisäksi tavoitteena kouluttaa alansa ammattilaisia työelämään. Teologisessa koulutuksessa tämä tarkoittaa myös valmiuksia erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kohtaamiseen. Viimeaikaiset tapahtumat, kuten Norjan ampumistragedian laukaisemat tuntemukset ja kirkossa sekä mediassa vellonut homoseksuaalisuus-keskustelu, osoittavat ihmisten kehitykseen ja kohtaamiseen liittyvät teemat tärkeiksi teologian opiskelijoiden opintopolussa.

Jatkossa psykiatrian kurssi kuuluu teologien opintoihin

Psykiatrian perusopinnot kuuluivat teologian perusopintoihin aikaisemmin, mutta edellisten tutkinnonuudistusten myötä ne karsittiin pois. Keväällä 2012 kaikille ensimmäisen vuoden opiskelijoille opetetaan taas pieni, kahdenkymmenen tunnin mittainen kurssi psykiatriaa. Tuon kurssin tavoitteena on, että opiskelija tutustuu kehityspsykologian perusteisiin. Lisäksi hän ymmärtää ihmisen psyykkisen kehityksen ja psyykkisen oireilun tausta-syytekijöiden moninaisuuden nykypsykiatrisen käsityksen pohjalta. Opiskelija oppii ymmärtämään ihmisen psykoseksuaalista kehitystä. Hän saa valmiudet psykiatristen sairauksien tunnistamiseen teologin työssä, jotta osaa tarvittaessa ohjata lisäavun piiriin. Kuten oppimistavoitteet osoittavat, kurssin nimi psykiatria on jossakin määrin harhaanjohtava. Tähän kurssiin on haluttu sisällyttää psykiatrian perustiedon lisäksi tietoa kehityspsykologiasta ja näiden kehityspsykologisten perustietojen kautta lisätä opiskelijoiden ymmärrystä muun muassa sukupuolisen identiteetin kehittymisestä.

Kirkon tehtäviin valmistuvien teologien opintopolkuun kuuluu kaikille pakolliset kaksi soveltavaa sielunhoidon opintokokonaisuutta, I ja II praktikum. Soveltava opetus on pääasiassa ryhmäopetusta, jossa opiskelijoilla on aktiivinen rooli. Ensimmäisen opintokokonaisuuden tavoitteena on tutustua sielunhoidon teologisiin perusteisiin sekä keskeisiin menetelmiin ja toteutusmuotoihin. Tämän lisäksi kurssilla pyritään siihen, että opiskelija ymmärtää avunhakemisen taustalla vaikuttavat tekijät sekä yhteiskunnan tärkeimmät psyko-sosiaaliset avunlähteet.  Edellä mainitut tavoitteet ovat enemmän tiedollisia ja niiden kautta opiskelija tutustuu laajasti sielunhoitoon ja siihen liittyviin ilmiöihin. Kurssin lopulla ja erityisesti sitä seuraavan työssäoppimisjakson aikana on tarkoitus, että opiskelijalla on valmius ohjauksessa tapahtuvaan sielunhoitotyöhön ja kyky soveltaa teologista ja käyttäytymistieteellistä viitekehystä sielunhoidossa.

Työssäoppimisjakso seurakunnassa on osa käytännön harjoittelua

Sielunhoidon ensimmäisen soveltavan opintojakson tavoitteet käsittelevät pääosin ilmiöitä ja niiden tunnistamista. Koko ajan on kyse myös yksittäisen opiskelijan omasta prosessista ja kasvusta kohti toisten kuuntelua.  Tässä prosessissa tärkeänä osana on työssäoppimisjakso seurakunnassa, jonka aikana opiskelijoita kannustetaan ohjaajansa avustamana hankkimaan kokemusta erilaisten ihmisten kohtaamisesta.

Kohtaamiskokemusten reflektio syventää oppimista

Sielunhoidon II praktikum perustuu työssäoppimisjaksolla tapahtuneiden kohtaamisten reflektointiin. Praktikumin ensimmäisenä tavoitteena on, että opiskelija osaa soveltaa sielunhoidon teoriakirjallisuutta erilaisissa seurakuntalaisten kohtaamisen tilanteissa. Tämän jälkeen opiskelija syventää ymmärrystään sielunhoidossa kohdattavien ongelmien luonteesta ja taustatekijöistä. Opintojakson jälkeen opiskelijalla on perusvalmius sielunhoitotyöhön seurakuntapapin tehtävässä. Hän kykenee arvioimaan apua hakevien tilanteita ja niihin sopivia avunlähteitä. Opiskelija osaa tunnistaa omat vahvuutensa ja oppimisen tavoitteensa sielunhoitajana. 

Näiden edellä esiteltyjen kurssin virallisten tavoitteiden lisäksi opiskelija asettaa hops-työskentelyssä omia tavoitteitaan sielunhoidon II praktikumille seuraavien kysymysten avulla: Millaisia vahvoja puolia toiminnassasi ja sinussa itsessäsi on sielunhoitotehtävään? Millä alueilla haluat sielunhoitajana kehittyä? Miten sielunhoitajan tehtävä liittyy näkemykseesi papin tai kirkon työntekijän identiteetistä?

Työssäoppimisjaksolla tapahtuneissa kohtaamisissa opiskelijat kohtaavat kysymyksiä muun muassa häpeästä ja syyllisyydestä, mielenterveyden ongelmista, jaksamisesta ja yksinäisyydestä. Kaikkiin näihin ongelmiin opiskelijoilla ei ole vastauksia, mutta he ovatkin kokeneet, että usein avoin kohtaaminen ja keskittyvä läsnäolo auttavat seurakuntalaista hahmottamaan omaa tilannettaan ja omia ongelmiaan.

Vapaaehtoistyö antaa lisäharjoitusta

Kaikilla opiskelijoilla ei ole aikaisempaa kokemusta sielunhoidosta ja sielunhoidon soveltavat opinnot ja työssäoppimisjakso ovat pituudeltaan rajalliset. Tästä syystä I praktikumin johdantoluennoilla käy vierailijoita mainostamassa vapaaehtoistyötä yhtenä mahdollisuutena oppia lisää ihmisten kohtaamisesta. Useina vuosina opiskelijoille on kerrottu muun muassa Palvelevan Puhelimen päivystäjän tehtävästä tai Tuomas-messun sielunhoidon vapaaehtoisena toimimisesta. Opiskelijapalaute näistä tietoiskuista on ollut positiivista ja useat opiskelijat ovatkin ottaneet haasteen vastaan ja toimivat vapaaehtoisina eri järjestöjen kautta.

Opiskelijat miettivät jaksamistaan

Oma persoona ja oman jaksamisen pohdinta korostuvat monilla opiskelijoilla sielunhoidon II praktikumin opintokokonaisuudessa, jonka monet suorittavat juuri ennen valmistumistaan teologian maistereiksi. Opiskelijat näkevät tärkeäksi kehittyä ammatillisuudessa, jotta he osaavat sopivalla tavalla rajata työtehtäviään. Tästä huolimatta he haluavat kohdata asiakkaansa arvokkaina ihmisinä erilaisista raskaistakin elämänkokemuksista huolimatta.

Teologian opiskelijoiden opintopolussa psykiatrian ja sielunhoidon soveltavat opinnot auttavat kohtaamaan uskontoon ja mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä niin ilmiöiden kuin yksilöidenkin tasolla. Nämä opintokokonaisuudet antavat kuitenkin vasta perusvalmiuksia ja opiskelija tarvitsee lisäoppia myös teologian maisterin tutkinnon jälkeen pystyäkseen syvemmin vastaamaan kohtaamisen haasteisiin.

Kirjoittaja Auli Vähäkangas on yleisen käytännöllisen teologian yliopistonlehtori ja pastoraaliteologian dosentti Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

Kirjallisuutta

Kettunen, Paavo: Kätketty ja vaiettu. Suomalainen hengellinen häpeä. Helsinki, 2011.

Kiiski, Jouko: Sielunhoito. Helsinki, 2009.

Lönnqvist, Jouko et al. (toim.): Psykiatria. Helsinki, 2011.

Nurmi, Jari-Erik et al.: Ihmisen psykologinen kehitys. Helsinki, 2006.

Tuovinen, Liisa et. al (toim.): Saanko olla totta? Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Helsinki, 2011.

Sorri, Hannu: Näkökulmia sielunhoidon soveltavaan opetukseen. Teoksessa Terve sielu terveessä ruumiissa: juhlakirja professori Paavo Kettusen täyttäessä 60 vuotta 27.11.2009. Toimittanut H. Mustakallio. Joensuu, 2009.