Pääkirjoitus: Uskonto mielenterveysarvon punnittavana
Terveyttä arvostetaan. Terveys on usein myös mittari, jolla mitataan hyvyyttä ja hyväksyttävyyttä. Sitä, mikä mielletään terveeksi, pidetään usein myös hyvänä ja oikeana.
Kun uskontoa tarkastellaan terveysarvon läpi, kysytään muun muassa, millaisia mielenterveydellisiä vaikutuksia uskonnollisuudella eri muodoissaan on. Viime vuosina on tullut tavaksi puhua uskonnosta mielenterveyden tukena ja taakkana. Uskonnoissa nähdään mielenterveyden kannalta niin myönteisiä kuin uhkaaviakin piirteitä ja ”tervettä uskonnollisuutta” ihannoidaan ja pidetään päämääränä. Näkökulma on ilman muuta tärkeä ja inhimillinen. Uskonnot ovat syntyneet ja ne vaikuttavat tässä maailmassa, jossa terveyttä arvostetaan. Uskonnollisiksi itsensä kokevat ihmiset pitävät tärkeänä myös mielenterveyttään. Uskontoihin itseensä on myös yleensä sisään rakennettuna hyvän mielenterveyden arvostaminen.
Jos uskonnon olemusta, merkitystä ja hyväksyttävyyttä kuitenkin punnitaan ainoastaan mielenterveyden näkökulmasta tai tämä mittari ylikorostuu, on mielenterveydestä tullut ylin uskonnollinen ja teologinen auktoriteetti sekä arvo ylitse muiden. Tällöin uskonnonvapautta saatetaan haluta rajoittaa vetoamalla siihen, että uskonnollisuudessa jokin uhkaa mielenterveyttä. Vapaus ja mielenterveys saatetaan myös samastaa väittämällä, että mielenterveydellisesti haitallisiin uskomuksiin sitoutuminen ja niiden mukaan toimiminen ei voi olla ihmisen vapaa valinta. Joskus ihmisten tekemät valinnat kuitenkin ilmaisevat, että he arvostavat jotakin muuta vielä enemmän kuin terveyttä. Näidenkin valintojen tekeminen on perinteisesti ymmärretty osaksi uskonnonvapautta. Terveys on tärkeä arvo, mutta ei ainut tärkeä arvo.
Mielenterveyttä koskevat käsitykset ovat arvo- ja kulttuurisidonnaisia. Kun uskontoja punnitaan terveysarvolla, onkin pidettävä mielessä, että mielenterveydellä punnitseminen on syvästi arvosidonnainen valinta. Samoin arvosidonnaista on sen määrittäminen, mitä mielenterveyspunnus pohjimmiltaan sisältää.
Myös uskonnon ja mielenterveyden välistä suhdetta koskeva tutkimus on arvosidonnaista. Arvot vaikuttavat esimerkiksi siinä, mitä päätetään tutkia, millaisia näkökulmia valitaan, mitä tutkimuksen teossa otetaan huomioon ja millaisia johtopäätöksiä tehdään. Siksi teologisissa tutkimuksissa nousee esiin erilaisia painotuksia ja näkemyksiä. Kaikki tutkijat eivät ole keskenään samaa mieltä ja joskus erilaisten mielipiteiden taustalla lienee myös keskenään erilaisia tapoja ymmärtää ja arvottaa mielenterveys. Ehkä yhteistä on kuitenkin se, että terveysarvon vakavasti ottavat teologit eivät tyypillisesti uhraa uskontoa tyystin terveyden alttarilla. Teologisessa tutkimuksessa tiedostetaan hyvin, että uskonnon ja mielenterveyden välinen suhde on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.
Kun teologia.fi-palvelun Uskonto ja mielenterveys -teemanumeroa valmisteltiin, pyrkimyksenä oli löytää moninainen edustus niin oppiaineiden kuin näkökulmienkin osalta. Myös kirjoittajien ja haastateltavien taustayhteisöt vaihtelevat. Antti Räsänen ja Paavo Kettunen ovat Itä-Suomen yliopiston professoreita. Helsingin yliopiston kirjoittajakaartiin kuuluvat yliopistonlehtori Auli Vähäkangas, professori Risto Uro, teologian lisensiaatti ja kappalainen Jussi Koivisto, dosentti Leo Näreaho ja tohtorikoulutettava Mari Stenlund. Akateemisen teologian ulkopuolella päätyötään tekevänä eli niin sanottuna vierailevana kirjoittajana on lääketieteen lisensiaatti ja lyhytterapeutti Heidi Roberts. Lisäksi teema sisältää kolme asiantuntijahaastattelua, joissa pääsevät ääneen tohtorikoulutettavat Meri-Anna Hintsala, Katja Manner ja Kalle Hiltunen, tutkijatohtori Päivi Salmesvuori sekä Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri ja Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessori Hannu Lauerma. Teemassa esitellään myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Tervetuloa uskonnon ja mielenterveyden välistä suhdetta koskevien kysymysten äärelle!
Kirjoittaja Mari Stenlund on sosiaalietiikan tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston systemaattisen teologian osastolla