Media rituaaleina
Johanna Sumiala: Median rituaalit. Johdatus media-antropologiaan. Tampere: Vastapaino 2010. s. 174.
Johanna Sumialan viehättävän kompakti teos, ja visuaalisestikin vähäeleisen vetoava, Median rituaalit – johdatus media-antropologiaan on sisällöltään mitä mainioin paketti. Sumiala liikkuu sujuvasti poikkialaisilla vesillä, joten kirjasta riittää ammennettavaa eri alojen lukioille.
Sumiala analysoi kirjassa rituaalejamme mediassa sekä ritualisoituja tapojamme käyttää mediaa. Hän ymmärtää rituaalit ”median ja sen käyttäjien toistuviksi, erilaisilla symboleilla ladatuiksi kommunikaation muodoiksi”. Teoksen lähtökohdat ovat siis yhteiskuntatieteelliset; Durkheimia seuraten Sumiala korostaa, että yhteisönä tarvitsemme jaettuja tunteita ja kokemuksia. Median rituaalit ovat yksi tapa rakentaa yhteisöä.
Teos koostuu sekä teoreettisemmasta osiosta Median antropologia (osiot teoriaa ja johtolankoja sekä media ja rituaalit) että konkreettisemmasta rituaali-analyysistä (kaksi jälkimmäistä osiota), jossa pureudutaan eritoten kuoleman rituaaleihin mediassa. Kirja avaa siis silmiä paitsi teoreettisiin taustoihin ja välineisiin niin myös monenmoisiin arkisiin, tuttuihin ilmiöihin. Pääsemme pohtimaan esimerkiksi kysymystä siitä, mikä saa miljoonat suomalaiset joka vuosi tuijottamaan televisiostaan yhden illan ajan tunteja kestävää kättelyprosessia (eli Linnan juhlia) – ilmiö, joka ei aivan heti avaudu kenellekään ulkomaiselle! Kirjan teoreettiset ydinkysymykset voi kiteyttää seuraaviin kolmeen: 1) onko media rituaalisissa käytännöissään enemmän hajottava vai rakentava yhteisön kannalta, ja 2) edellyttävätkö (tai tukevatko) ne yksilöiltä enemmän passiivista kuluttamista vai aktiivista osallistumista, sekä 3) millä tavoin median rituaalit liittyvät paikallisen versus diasporisen vastakkainasetteluun?
Kokonaisuudessaan kirja valottaa monipuolisesti sekä yksilötasoa (kuten mihin tarvitsemme median rituaaleja, yksin ja yhdessä?) että yhteiskuntaelämää (esimerkiksi millä tavoin rituaalit auttavat järjestämään yhteiskunnan elämää?). Tämän kirjan kanssa useat tuoreetkin uutispommit − kuten MM-jääkiekon kultajuhlat suorastaan yhteisöllisenä spirituaalisena kokemuksena − saavat uusia analyyttisiä monitahoisia sävyjä.