Koronasalaliitot luottamuksen jälkeisessä yhteiskunnassa

Tutkimus Facebookin valtavirtaista tietoa kyseenalaistavista koronaryhmistä osoittaa, että salaliittouskomuksissa on kyse yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumisesta.

Syksyllä 2022 valtavirtaista COVID-19-tietoa kyseenalaistavissa Facebook-ryhmissä käytiin yhä vilkasta keskustelua. Irti koronapsykoosista ja Suomen rokoteuhrit -ryhmissä jaettiin juttuja kuolleista julkimoista, joiden otaksuttiin menehtyneen koronarokotteiden seurauksena sekä murehdittiin rokotusten saaneiden läheisten kohtaloa. Kansainvälisesti levinneen kertomuksen mukaan meneillään oli kansanmurhaan tähtäävä ihmiskoe ja kaikki rokotetut kuolisivat parin vuoden kuluessa.

Koronapandemian aikana vastaavia tarinoita on jaettu niin runsaasti, että pandemiaa on kuvailtu informaatioepidemiaksi ja episteemiseksi kriisiksi. Julkisuudessa tällaiset tarinat leimataan salaliittoteorioiksi ja niihin uskovia on käsitelty pilkallisesti ja stigmatisoiden. Tutkimuksessa salaliittouskomuksiin ei kuitenkaan tulisi suhtautua halveksuen, vaan hahmottaa, millaisiin kehityskulkuihin ilmiö kytkeytyy.

Salaliittoteoriat ovat sosiaalisten, moraalisten ja poliittisten jännitteiden indikaattori

Salaliittoajattelun voi nähdä kertovan monista sosiaalisista, moraalisista ja poliittista jännitteistä yhteiskunnassa. Politiikan ja salaliittoteorioiden tutkijat Joseph Uscinski ja Joseph Parent kirjoittavat, että usein uskomuksiin tukeutuvat haavoittuvat ryhmät sekä ”poliittiset häviäjät”toisin sanoen salaliittouskomukset ovat keskimääräistä suositumpia esimerkiksi etnisten tai uskonnollisten vähemmistöjen parissa. Tätä selitetään niin, että pahantahtoisista eliiteistä kertovat tarinat lisäävät ahtaalla olevien ryhmien hallinnan tunnetta ja vastarinnan mahdollistavaa ryhmäkoheesiota uhkatilanteissa, joissa vaikutusmahdollisuudet ovat muuten heikot. Vaikka monissa tutkimuksissa tuodaan esiin, millaisiin hengellisiin tai psykologisiin tarpeisiin salaliittouskomukset vastaavat, onkin tärkeää, ettei ilmiötä tarkastella vain yksilötasolla, vaan huomataan, että tarinat kytkeytyvät myös rodun, luokan ja vallan kysymyksiin yhteiskunnassa. Marginalisoiduilla ryhmillä on historiallisesti ollut myös päteviä syitä epäillä päättäjien toimintaa ja heidän tuottamaansa tietoa.

Luottamusvallankumous ja luottamuskuilut

Tutkin väitöskirjatutkimukseni osana Facebookin suomalaisia koronaryhmiä yleisölähtöisen mediatutkimuksen lähtökohdista havainnoimalla ryhmien toimintaa, haastattelemalla ryhmäläisiä sekä teettämällä heille verkkokyselyn. Tähän mennessä saamieni tulosten perusteella esitän, esitän, että ryhmien ja niissä jaettujen salaliittotarinoiden voi ymmärtää kertovan yhteiskunnallisen luottamuksen eroosiosta, jonka on todettu lisääntyvän kaikissa länsimaissa.

Yhteiskunnallisen luottamuksen rapautumiselle on esitetty monia syitä. Salaliittokulttuurien tutkija Jaron Harambam toteaa, että luottamuspula on postmodernin yhteiskunnan piirre, jota ovat tuottaneet medioitumisen, globalisaation, tiedon demokratisaation ja sekularisaation kaltaiset kehityskulut. Ne ovat vähitellen muuttaneet ihmisten suhdetta tietoon ja tiedollisiin auktoriteetteihin. Jälkimodernissa yhteiskunnassa kenelläkään ei katsota olevan hallussaan absoluuttista tietoa ja totuuden määrittelystä on tullut henkilökohtainen projekti, jossa totuuden tulee myös tuntua oikealta. 2000-luvulla kehitystä on kiihdyttänyt teknologinen murros. Tutkija Rachel Botsman puhuu luottamusvallankumouksesta, jossa sosiaalinen media totuttaa ihmiset luottamaan vertaisten tuottamaan kokemustietoon enemmän kuin instituutioihin ja asiantuntijoihin. Molemmat tulkinnat saivat tukea tekemässäni kyselyssä. Koronaryhmiin kuuluvat kuvasivat itseään kriittisinä etsijöinä sekä korostivat, että jokaisen tulisi seurata erilaisia tietolähteitä journalismista vaihtoehtomedioihin ja uuttaa itse esiin se, mikä on totta ja uskottavaa. Suuri osa myös piti vertaistietoa viranomaisviestintää luotettavampana.

”Seuraan useasta sivustosta lähinnä ihmisten omia ja heidän läheistensä kokemuksia. Ryhmiä en erittele, minua kiinnostaa vain yksilöiden omat kokemukset, niihin luotan koska en usko, että tavallisella ihmisellä olisi mitään kyseenalaista motiivia valehdella kokemuksistaan.”

Kyselytutkimus, avoin vastaus

Vaikka läntisten yhteiskuntien ja mediaympäristön suuret muutokset voivat toimia salaliittouskomusten katalysaattoreina, ne eivät kuitenkaan yksin selitä tarinoiden suosiota. Piia Jallinojan ja Esa Väliverrosen mukaan suomalaisten enemmistön yhteiskunnallisen luottamus pandemian aikana lisääntyi, eivätkä he tukeutuneet vaihtoehtotarinoihin. Markus Ojala ja Janne Matikainen kuitenkin tuovat esiin, että samanaikaisesti joidenkin väestönryhmien luottamus selvästi laski. Luottamusvallankumouksen sijaan onkin oikeampi puhua luottamuskuiluista, jotka ovat tyypillisiä heikossa asemissa oleville tai marginaaliseksi itsensä kokeville ryhmille.

Valtavirran ulkopuolelle asemoituminen ja vahva ajatus siitä, ettei ympäröivä yhteiskunta hyväksy heidän ajatteluaan oli selvästi suomalaisia koronaryhmäläisiä yhdistävä piirre. Monien kyselyyn vastaajien marginaalinen identiteetti oli kehittynyt ennen pandemiaa. Koronaan liittyvän viranomaistiedon kyseenalaistaminen oli siis seurausta aiemmin omaksutusta epäilevästä asenteesta ja epäluottamuksen yleistymisestä: yhdessä asiassa päättäjien tai uutismediaan toimintaan pettynyt epäilee heitä helpommin seuraavan asian yhteydessä. Luottamuksessa samoin kuin epäluottamuksessa on aina kyse rationaalisen arvioinnin lisäksi myös tunteista ja kokemuksista, joiden varassa arvioidaan toisen tarkoitusperiä. Parhainkaan lääketieteellinen asiantuntemus ei riitä luottamuksen synnyttämiseksi, jos henkilö kokee, ettei päättäjän tahto hänen kaltaistaan ihmistä kohtaan ole hyvä.

Vastaajista suuri osa esimerkiksi edusti maahanmuuttovastaista kansallismielisyyttä (60 %) ja konservatiivista kristillisyyttä (22 %), ja molemmat tahot kokivat, ettei heidän viiteryhmälleen ole tilaa julkisessa keskustelussa. Monissa tutkimuksissa koronasalaliittouskomuksia onkin tarkasteltu nationalistisen populismin ja konservatiivisuuden viitekehyksessä, sillä konservatiiviset ryhmät kannattivat muutama vuosi sitten Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa ravistellutta QAnon-teoriaa, joka kertoi presidentti Trumpin taistelusta maan rikolliseksi kuvattua eliittiä vastaan ja joka levisi kansallismielisissä verkostoissa yli valtiorajojen saaden pandemian aikana uusia muotoja. Vaikka kyselyvastaukset antavat tukea tulkinnoille erityisesti konservatiivien kokemasta epäluottamuksesta polarisoituneessa poliittisessa järjestyksessä, tämäkään selitys ei ole kattava, sillä kyselyyni vastanneista noin kolmannes edusti täysin päinvastaista, liberaalia ajattelua. Näille henkilöille keskeistä olivat esimerkiksi yksilönvapaudet, holistinen hyvinvointikäsitys ja he karsastivat niin yritystoiminnan rajoituksia kuin henkilökohtaisiin terveysratkaisuihin kajoavaa koronapassia. Koronaryhmissä kokoontuivat siis hyvin erilaiset marginaalisen identiteetin omaksuneet tavoilla, joita sosiologi Colin Campbell kuvasi jo 1970-luvulla kulttisen miljöön käsiteellä. Kulttinen miljöö on tila, jossa jopa toisilleen vastakkaiset alakulttuuriset ilmiöt, poliittiset ajatukset ja hengelliset liikkeet löytävät toisensa.

Kun salaliittouskomuksia tarkastelee yhteiskunnallisen luottamuksen näkökulmasta, on selvää, että huomiota tulisi kiinnittää yhteiskunnallisten vastakkainasettelujen purkamiseen ja marginaalisuuden kokemusten syihin sekä mahdollisimman moniäänisen julkisen keskustelun tuottamiseen sen sijaan, että teorioita yritetään kumota faktantarkistuksella tai niihin uskovien irrationaalisuutta korostamalla.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Botsman, Rachel: Who can you trust? How Technology Brought Us Together and Why It Might Drive Us Apart. New York: Hachette Book Group, 2018.

Campbell, Colin: The Cult, the Cultic Milieu and Secularization. Teoksessa Jeffrey Kaplan & Helene Lööw (toim.) The Cultic Milieu. Oppositional Subcultures in an Age of Globalization. New York, Oxford: Altamira Press, 2002/1972.

Harambam, Jaron: Contemporary Conspiracy Culture. Truth and Knowledge in an Era of Epistemic Instability. London: Routledge, 2020.

Jallinoja, Piia. & Väliverronen, Esa: Suomalaisten luottamus instituutioihin ja asiantuntijoihin COVID19-pandemiassa. Media & Viestintä, 44(1), 1–24, 2021.

Ojala, Markus. & Matikainen, Janne: Heikentynyttä vai eriytynyttä? Suomalaisten luottamus uutismediaan. Media & Viestintä, 45(1), 44–67, 2022.

Uscinski, Joseph E. & Parent, Joseph M. American Conspiracy Theories. NY: Oxford University Press, 2014.

Seppo, Juha: Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa. Helsinki: Edita, 2003.