Teologi lähtee töihin – tuleeko teologia mukaan?

Teologikoulutuksessa tarvitaan silta akateemisen opiskelun ja työelämän välille. Sen muodostavat maisterin tutkinnossa soveltavat opinnot. Esimerkiksi Joensuussa vuosittain noin 70 opiskelijaa opiskelee tämän 20 op:n opintojakson yliopiston ulkopuolisissa työpaikoissa.

Tekniikan vai tulkinnan oppimista?

Eräs käyttökelpoinen työssäoppimiskokemusten tarkastelutapa on Jürgen Habermasin kriittinen teoria kommunikaation valtasuhteista.  Habermasin klassisessa teoriassa (1972) puheen ja vallan suhde ihmisyhteisöissä jakautuu teknis-empiiriseen, praktis-hermeneuttisen tai emansipatoris-kriittiseen puhemaailmaan.

Kun teologian opiskelija pyrkii omaksumaan papin, uskonnonopettajan tai tutkijan ammattitaidon, hän tavoiteammatista riippumatta on kiinnostunut työelämän menettelytapoihin harjaantumisesta. Tuleva ammattimaailma onkin helpointa ottaa haltuun, kun opiskelija osaa oikeat ja tehokkaat toimintatavat. Hyvä on sekin, että taitoja myös käytännössä harjoitellaan. Silti on vaarana, että teknisesti latautunut asenne aiheuttaa näköharhan. Pelkkä tekniikka ei riitä, vaan sen rinnalla tarvitaan tulkitsevaa ymmärrystä ja vanhojen rakenteiden kriittistä arviointia.

Teologi ei ole teologi ilman omaa käyttöteoriaa

Papin työssä ja eräissä muissakin teologikoulutukseen liittyvissä ammateissa oletetaan, että teologilla on halua ja taitoa auttaa ihmistä hänen perustavissa eksistentiaalisissa tarpeissaan. Ihmisen auttaminen perustuu kykyyn ymmärtää toista, tulkita oikein hänen tilannettaan, kommunikoida yhteisistä tavoitteista ja arvioida realistisesti käytettävissä olevia resursseja. Tällaisten asioiden osaaminen on tulkintaa eikä tekniikkaa. Oli teologi sitten pappi, tutkija, opettaja tai muuten vain multiorientoitunut generalisti, tulkinnan, arvojen ja eettisen problematiikan jatkuva esilläolo on teologille omaa persoonaa koskeva kasvuhaaste. Yhteiskunnan ja globaalin yhteisön tilanteen kriittinen analyysi on välttämätöntä. Omaa toimintaa koskevien välittömien johtopäätösten tekeminen edellyttää valmiuksia nykymenon kyseenalaistamiseen ja uuden vapauden lunnaiden maksamiseen.

Joensuussa on satsattu soveltaviin opintoihin

Soveltavien opintojen suorittajista nelisenkymmentä suorittaa kirkon virkaan vaadittavaa tutkintoa ja työskentelee ohjatusti kaksi kuukautta jossakin teologian osastomme yhteistyöseurakunnassa. Kymmenkunta opiskelijaa suorittaa yhteiskunnalliset soveltavat opinnot ja hankkii itsenäisesti oman harjoittelupaikkansa. Työssä oppimisen voi olla suorittaa yritysten, järjestöjen, virastojen, uskonnollisten yhdistysten tai kirkon organisaatiossa. Tavoitteena on soveltaa teologista osaamista työelämän todellisuuteen ja saada omaa uranvalintaa koskevaa lisäkokemusta ja varmuutta. Lisäksi opettajaksi pätevöityvät teologian opiskelijat suorittavat opetusharjoitteluja normaalikoulussa.

Joensuussa on tarjolla uusimpana soveltavien opintojen muotona sielunhoidon soveltavien opintojen valinnainen kokonaisuus. Kahdeksan opiskelijaa vuosittain työskentelee kaksi kuukautta somaattisilla ja psykiatrisilla osastoilla paikallisissa sairaaloissa.

Joensuussa pyritään siihen, että teologien soveltavissa opinnoissa käynnistyy reflektiivinen prosessi, jossa opiskelijat käytännön osaamisen rinnalla motivoituvat työstämään omaa uravarmuuttaan, eettistä lukutaitoaan, viestintäosaamistaan ja teologista käyttöteoriaansa. Ja näiden kaikkien tulisi sopia samaan ihmiseen ja teologi-identiteettiin. No, ehkäpä siihen saa mennä koko elämä, että teologi tulee valmiiksi.
 

Kirjoittaja Heikki Salomaa toimii Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osastossa läntisen teologian soveltavien opintojen yliopistonlehtorina.

Kirjallisuus

Habermas, Jürgen: Knowledge and human interests. London. Heinemann. 1972.

Salomaa, Heikki: Minustako papiksi? Soveltavia opintoja suorittava teologian opiskelija papin ammattikuvan ja identiteettinsä rakentajana. Diss. JoY. 2007.