Perusteos reformoidun teologian kartoittamiseen

Richard A. Muller, Post-Reformation Reformed Dogmatics. The Rise and Development of Reformed Orthodoxy, ca. 1520 to ca. 1725. Baker Academic. 4 vols. 1987–2003, n. 2000 s.

Vuosina 1987–2003 ilmestynyt Grand Rapidsin Calvin Theological Seminaryn historiallisen teologian professorin Richard A. Mullerin neliosainen ja 2000-sivuinen teos Post-Reformation Reformed Dogmatics. The Rise and Development of Reformed Orthodoxy, ca. 1520 to ca. 1725 (Baker Academic) tarjoaa kaikkein perusteellisimman ja akateemisesti painavimman kokonaisanalyysin puhdasoppisesta reformoidusta teologiasta, sen kehityksestä sekä sen elimellisistä yhteyksistä myöhäiskeskiajan ja reformaation ajatusmuotoihin.

Ensimmäinen osa, Prolegomena to Theology, selvittää puhdasoppisen reformoidun teologian käsitykset teologian luonteesta, alasta, metodeista ja suhteesta filosofiaan.

Toinen osa, Holy Scripture. The Cognitive Foundation of Theology, osoittaa Raamatun Jumalan Sanana muodostaneen reformoidun teologian epistemologisen perusperiaatteen. Muller osoittaa samalla sen, kuinka historialliset kysymykset Raamatun kirjallisesta yhtenäisyydestä, kaanonista ja tekstikriittisestä luotettavuudesta kiinnostivat puhdasoppisia reformoituja teologeja ja miten he mielsivät tällaiset pohdinnat tunnustuksellisen teologianharjoituksen myönteisiksi ulottuvuuksiksi.

Kolmas osa, The Divine Essence and Attributes, analysoi perusteellisesti Jumala-opin, ennen kaikkea Jumalan olemuksesta ja ominaisuuksista käydyn keskustelun. Erityisen mielenkiinnon kohteena on Jumalan tahdon suhde hänen olemukseensa.

Neljäs osa, The Triunity of God, käsittelee kolminaisuusoppia ja sen oleellista merkitystä tunnustuksellisessa reformoidussa teologiassa.

Mullerin teos on teologianhistoriallisesti ohittamaton. Se edustaa alan uusinta tutkimusta ja on lähdepohjaltaan erittäin kattava. Muller on analysoinut sekä mannermaisten että anglosaksisten puhdasoppisten teologien systemaattisteologisen ja eksegeettisen tuotannon. Nykylukijaa saattaa hämmästyttää se, miten suuressa määrin 1600-luvun teologit näkivät oppinutta vaivaa perustellakseen dogmaattiset kantansa nimenomaan eksegeettisesti ja raamattuteologisesti. Mullerin teos onkin lopullisesti osoittanut virheelliseksi aiemman tutkimuksen viljelemän Calvin vastaan kalvinistit -karikatyyrin ja oletuksen reformoidusta puhdasoppisuudesta kartesiolaisen rationalismin valistushenkisenä liittolaisena.

Kirjoittaja Juha Ahvio on dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa.