Digitaalinen vallankumous uudistaa kirjahistorian tutkimusta
Digitaaliset aineistot tuovat historialliset lähteet kaikkien ulottuville! – Historiantutkimus ei saa sivuuttaa alkuperäislähteitä! Tiedon ja julkaisujen avoimuus lisää yhteistyötä ja tieteellisen tiedon testattavuutta! – Kuka maksaa kulut ja mistä avoimelle datalle saadaan luotettava julkaisufoorumi?
Debatti kiihtyy
Edellä mainitut argumentit ja vasta-argumentit ovat sinkoilleet vilkkaasti sähköisten aineistojen tuottamisesta, julkaisemisesta ja käytöstä käydyissä keskusteluissa. Digitaaliset aineistot ovat saaneet merkittävän sijan historiantutkimuksen lähteinä ja julkaisumuotoina. Sähköiset aineistot ovat ujuttautuneet osaksi historiantutkimuksen arkipäivää, mutta niitä koskeva tutkimus ja opetus ovat suomalaisissa yliopistoissa sekä teologiassa että historiatieteissä yhä alkutekijöissään. Kirjahistoria on yksi historiantutkimuksen osa-alueista, joissa digitaaliset työkalut ja lähdeaineistot on jo valjastettu tuottamaan uusia näkökulmia ja uutta tutkimustietoa.
Mikä digitaalinen vallankumous?
Sähköiset tiedontallennus- ja louhintamenetelmät, tietokone- ja web-sovellukset, sosiaalinen media ja ylipäätään uusi tekniikka ovat käynnistäneet eri tieteissä mullistuksia, joista puhutaan laveasti digitaalisena vallankumouksena. Kirjahistoriassa tämä ei ole rajoittunut kirjan ja e-kirjan vastakkainasetteluun, vaan erilaiset verkossa julkaistavat sähköiset aineistot sekä tietokone- ja datalähtöinen tutkimus on nähty mahdollisuuksina uudenlaisiin tutkimusavauksiin. Paljon tutkituista lähdekokoelmista avautuu uusia puolia, kun lähteiden anti sijoitetaan esimerkiksi tietokantaan tai niiden tekstiä analysoidaan verkossa vapaassa käytössä olevien kieli- ja tekstianalyysityökalujen (esim. Docuscope, Voyant Tools) avulla.
Kirjastojen ja arkistojen näkökulmasta digitointi eli kokoelmatietojen siirtäminen sähköiseen muotoon on aineistojen säilymisen kannalta perusteltua ja kannatettavaa, sillä se vähentää alkuperäisen aineiston käyttöä ja kulumista. Digitoinnin avulla siis turvataan kulttuuriperinnön säilyminen ja parannetaan sen käytettävyyttä. Tämä tosin voi piinata kirjahistorioitsijoita, jotka joutuvat 1700-luvun paperisidoksen sijaan hypistelemään tietokoneensa hiirtä ja selaamaan lähdettä vain näytöllä. Kirjansidosten tutkijoille alkuperäisen lähteen näkeminen ja koskettaminen on välttämätöntä.
Kotimaisia digitaalisia aineistoja ja niiden hakupalveluja ovat esimerkiksi Kansalliskirjaston digitoimat sanoma- ja aikakauslehtiaineistot, arkistolaitoksen digitaaliarkisto, johon kuuluu runsaasti seurakuntien arkistoja, sekä tiedonhakupalvelu Finna, joka kokoaa yhteen Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistoja.
Yhtenäiset käytännöt puuttuvat
Digitoitujen arkistoaineistojen ja lähtökohtaisesti digitaalisessa muodossa olevien aineistojen, kuten internetin tekstimassa, kuva- video- ja ääniaineistojen, määrä ja käyttö ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, mutta niihin liittyvien julkaisu- ja säilytyskäytäntöjen yhdenmukaistaminen ei ole edennyt yhtä huimaa vauhtia. Arkistot, kirjastot ja tutkijat kaipaavat yhdenmukaisuutta ja selvempiä pelisääntöjä sille, missä ja miten tietoaineistoja julkaistaan ja millaisella tarkkuudella merkitään näkyville niihin liittyvää metadataa eli aineistojen kuvailutietoa, tietoa tiedosta. Kysymysten ratkaiseminen tarjoaisi tutkijoiden ja suuren yleisön käyttöön entistä luotettavampaa lähde- ja tutkimustietoa.
Kirjahistoria muuntuu digitaaliseen muotoon
Kirjahistorian tutkijat ovat tottuneet lähestymään tutkimuslähteitään monipuolisista näkökulmista. Kirjahistoriassa tarkastellaan kirjan elinvaiheita niiden kirjoittamisesta ja painamisesta myymiseen, lukemiseen ja vaikutushistoriaan. Tutkimuksen keskiössä ei ole kirja ahtaasti määriteltynä, vaan kirjahistorian lähteinä ovat monenlaiset painotuotteet pienpainatteista sanomalehtiin.
Painotuotteiden levityksen ja vaikutushistorian tutkimuksessa kirjahistoria on lähestynyt sekä metodien että lähteiden osalta mediahistoriaa ja informaatiohistoriaa. Siksi kirjahistorioitsijoiden aktiivisuus digitaalisten aineistojen tuottajina ja käyttäjinä on luontevaa jatkumoa aiemmalle tutkimukselle. Kyse voi olla tutkimustulosten tai lähdeaineiston havainnollistamisesta esimerkiksi kartoittamalla ja visualisoimalla aineistoa ja tuloksia, kuten Rhode Islandin 1700-luvun kirjamarkkinoita tai Anglosaksien kronikan eri versioita tarkastelevissa hankkeissa. Yksi viime vuosien kiinnostavimmista hankkeista on ollut Leedsin yliopiston tutkijaryhmän toteuttama ”The French Book Trade in Enlightenment Europe”-projekti. Sen tuottama tietokanta ja kartat perustuvat 1700-luvun sveitsiläisen kirjapainon, Société Typographique de Neuchâtelin aineistoon ja osoittavat, miten paljon uutta tietoa voidaan saada irti kirjahistorian tutkimuksessa jo aiemminkin paljon, mutta perinteisin menetelmin tutkitusta aineistosta.
Teologian tutkimus ja digitaaliset aineistot
Helsingin yliopistossa toteutettava digitaalisten aineistojen tutkimus pääsi esille Yliopistolehdessä joulukuussa 2013. Numerossa tarkasteltiin eri tieteenalojen näkökulmista tietojenkäsittelytieteestä tuttua tiedonlouhintaa eli tilastollista tekniikkaa, jonka menetelmin suuresta määrästä dataa voidaan selvittää asioiden välisiä yhteyksiä ja rakenteita. Kirjahistorian alaan liittyvästä tutkimuksesta artikkelissa esiteltiin kirkkohistorian lehtori ja Suomen Rooman instituutin johtajan Tuomas Heikkilän tutkimukset, joissa hän on ratkonut Pyhää Henrikiä koskevien tekstikopioiden sukupuuta tietokoneohjelmien avulla.
Teologisessa tiedekunnassa tietokonesovelluksia on käytetty tekstianalyysin apuna ainakin eksegetiikan tutkimuksessa. Kirkkohistorian oppiaineen yhteydessä toteutettu kirjahistorian tutkimus ja opetus on avannut kirkkohistorioitsijoille sähköisten aineistojen kehittämiseen liittyviä yhteistyömahdollisuuksia, joiden tuloksena on toteutettu esimerkiksi kirjanomistusta suomalaiskaupungeissa vuoteen 1809 esittelevä Henrik-tietokanta. Tällä hetkellä kirkkohistorian tutkijat ovat mukana lukemisen historian tutkimuksen kansainvälisessä Reading Experience Database -hankkeessa, jonka tulokset on tarkoitus syöttää suurelle yleisölle avoimeen tietokantaan.
Avoin tieto ja lähdekritiikki
Avoimesti saatavissa olevat (open access) sähköiset aineistot tuovat tutkimusaineistot kaikkien kiinnostuneiden ulottuville. Tieteellinen aineisto on avoimesti saatavissa, jos sitä voi lukea verkossa ilmaiseksi ja esteettömästi. Käytännössä avoin saatavuus ei ole itsestään selvää, sillä useat tieteelliset aineistot ovat erilaisten maksumuurien ja lisenssien takana.
Lähdekritiikin näkökulmasta sähköiset aineistot herättävät samoja kysymyksiä kuin mikä tahansa historiallinen dokumentti. Tutkijan tulee olla kiinnostunut siitä, miten ja missä lähde on tuotettu, ketkä sen ovat laatineet ja millaisia erityispiirteitä kyseisellä formaatilla on. Esimerkiksi tietokantojen käyttäjän on tärkeä ymmärtää riittävästi niiden käyttöliittymiä ja hakuperusteita, jotta hän pystyisi arvioimaan, miten luotettavia saadut hakutuloksia ovat. Tämä ei tarkoita, että kaikkien historioitsijoiden tulisi hankkia IT-alan koulutus, vaan ylipäätään perehtymistä sähköisten aineistojen käyttämiseen ja soveltamiseen sekä yhteistyöväylien luomista esimerkiksi tietojenkäsittelytieteen ja teologian välille.
”Kontekstia ei voi googlata”
Digitaalisten aineistojen vyöry ei ole vähentänyt historioitsijoiden substanssiosaamisen arvoa, vaan päinvastoin. Uudet sovellukset ja aineistot eivät tarjoile itsestään selvästi uutta tietoa, vaan lähteiden analysoimiseen tarvitaan edelleenkin sisältöjen ja historiallisen kontekstin tuntemusta. Muun muassa tästä muistutti Helsingin yliopiston historian professori Henrik Meinander syksyllä 2013 järjestetyssä mediaseminaarissa ”Dagens sanning, morgondagens lögn?”. Hän totesi tuolloin, että historioitsijoita tarvitaan digitaalisen teknologian kehityksestä ja sen käytön helppoudesta huolimatta. Asioiden konteksti kun ei selviä googlaamalla, ”man kan inte googla fram kontext!”
Kirjoittaja Minna Ahokas, TT, työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
s-posti: Minna.Ahokas@helsinki.fi
Kirjallisuutta ja linkkejä artikkelissa mainittuihin aineistoihin:
The Anglo-Saxon Chronicle Map, V 2.0.
The Atlas of the Rhode Island Book Trade in the Eighteenth Century.
Arkistolaitoksen digitaaliaineistot.
The French Book Trade in Enlightenment Europe.
Hupaniittu, Outi: Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot. Selvitys muistiorganisaatioiden asiakkaitten digitoitujen aineistojen tarpeista ja saatavuudesta.
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
Keskinen, Lari: Sähköiset aineistot tarjoavat uusia mahdollisuuksia historiantutkimukselle. Ennen ja nyt – historian tietosanomat.
Parland-von Essen, Jessica & Nyberg, Kenneth: Historia i en digital värld.