Runo Kalajoen käräjistä eli kuinka oikeuslaitosta pilkataan − körttiläisten kirjallistuminen 1800-luvulla

Kun herätysliikkeet nousevat uutisotsikoihin, sosiaalisessa mediassa alkaa kuhista. Ilmiö on Pohjolassa yhtä vanha kuin kansanihmisten kirjoitustaito: 1700–1800-lukujen pietistiset herätykset levisivät kansan pariin rinta rinnan kirjallisen kulttuurin kanssa. Rahvaan kirjallistuminen on noussut viime vuosina monitieteisen ja kansainvälisen tutkimuksen kohteeksi, mikä haastaa tarkastelemaan myös herätysliikehistoriaa uudesta näkökulmasta.   

Miksi nouseva keskiluokka perusti herätysliikkeitä eikä jalkapalloseuroja? 

Eri puolilla Pohjolaa puhkesi 1700–1800-luvuilla kansanherätyksiä, joiden synnylle on annettu monenkirjavia sosiaalihistoriallisia selityksiä. Suomessa isojaon maanomistusoloihin tuomien muutosten on katsottu edesauttaneen yksilöllistymiskehitystä ja tasoittaneen siten tietä henkilökohtaista uskoa korostavalle pietismille.

Körttiläisyyden osalta tämänsuuntaisen tulkinnan on tehnyt professori (emeritus) Heikki Ylikangas, joka on tutkinut Pohjanmaan herännäisyyden sosiaalista koostumusta 1830–40-lukujen taitteessa luvattomista hartauskokouksista syytettyjä heränneitä vastaan käytyjen oikeudenkäyntien pöytäkirjojen perusteella. Herätyksiin liittyi talollisia, käsityöläisiä ja alempaa virkapapistoa, mutta harvemmin vauraita säätyläisiä tai köyhintä kansanosaa. Pohjanmaan herännäisyys oli sosiaalisessa nousussa olevan keskiluokan liike. 

Vastaavia havaintoja on myös muista Pohjoismaista. Jännitteet yhteisön sosiaalisissa ja taloudellisissa rakenteissa eivät kuitenkaan vielä selitä sitä, miksi muutospaine purkautui juuri hengellisiksi herätyksiksi vaikkapa urheiluseuran perustamisen sijaan, kuten Lundin yliopiston tutkija Hanne Sanders on osuvasti todennut.

Eräs tarkempaa huomiota ansaitseva näkökulma on rahvaan kirjallistuminen, joka näyttäisi olleen rinnakkainen ja limittäinen kehityskulku kansanherätyksille.

Kirjallistumisella tarkoitetaan pitkäkestoista muutosprosessia, jossa kirjoitetun ja painetun sanan merkitys yksilöiden ja yhteisön tasolla kasvaa. Keskeinen tekijä rahvaan kirjallistumisessa 1800-luvulla oli luku- ja kirjoitustaidon omaksuminen sekä uudenlainen asennoituminen kirjojen hankintaan, omistamiseen ja lukemiseen. Olihan saatavilla ollut lukemisto 1700–1800-lukujen taitteessa urheilulehtien sijaan hartauskirjallisuutta.    

Runo Kalajoen käräjistä eli kuinka oikeuslaitosta pilkataan

Pitkälle 1900-lukua vallitsi oletus, että ennen kansakoululaitosta kirjoitustaito rahvaan parissa oli siinä määrin harvinaista, ettei rahvaan tuottamia tekstejä juurikaan ole säilynyt. Viime vuosina virinnyt monitieteinen ja kansainvälinen kiinnostus rahvaan kirjallistumista kohtaan on kuitenkin osoittanut, että kansanihmisten kirjoittamia tekstejä on säilynyt luultua enemmän. Uusien aineistolöytöjen mahdollistamasta rahvaantekstilähtöisestä tutkimuksesta aukeaa uusi näkökulma myös kansanherätysten tulkintaan.

Esimerkiksi Ylikankaan tutkimista vuosien 1838–39 kuuluisista Kalajoen käräjistä on säilynyt oikeuslähteiden lisäksi myös kansankirjoittajien kuvauksia. Tuolloin muiden muassa Paavo Ruotsalainen ja N. G. Malmberg saivat tuomiot luvattomasta hartaustoiminnasta.

Ylivieskalaisen sepän ja runonikkarin Matti Stenbäckin (1787–1850) kynästä on peräisin kalevalatyylinen Runo Kalajoen käräjillä tapahtuneista asioista.

Stenbäckin runo levisi aikansa sosiaalisen median välityksellä. Monien muiden tärkeänä pidettyjen kirjeiden ja kirjoitusten tavoin sitä levitettiin käsikopiona heränneiden keskuudessa ja luettiin ääneen seuroissa. Vuonna 1885 se myös julkaistiin painettuna arkkiveisuna.

Kirjallistumisen kannalta kiinnostavaa on, että tässä runomittoineen vanhaan suulliseen kansankulttuuriin liittyvässä runossa näkyy heti ensisäkeissä kirjallisen kulttuurin vaikutus. Stenbäck karnevalisoi heränneiden epäoikeudenmukaisena pitämät käräjät rinnastamalla ne John Bunyanin romaanin Kristityn vaellus kuvaukseen turhuuden markkinoista:

Se on selvästi kuvattu,

Englannissa ennen tätä,

puhuttuna Bunianilta,

joka siitä on sitten tehty.

kirjoitettu kielellämme,

malmberilta maalattuna,

kuinka kummaksi panivat

tuolla turhuuden kylässä

mainioilla markkinoilla

uskollisen urhollisen

ristitynkin rientämisen.

 

Vuonna 1809 kuopiolaisen J. J. Malmbergin kääntämänä julkaistu Bunyanin kirja kuului heränneiden suosimaan lukemistoon. Romaani tarjosi mallin yksilön kilvoitukselle, mutta myös sanoitusta yhteisön kokemukselle: Bunyan-viittauksellaan Stenbäck vihjasi, että heränneiden käräjätappio oli luetun matkaoppaan perusteella taivasmatkalaiselle odotettavissa oleva vastus.     

Heräsikö rahvas lukematta, lukien vai lukemaan?

Stenbäckin runossa huomionarvoista on myös, millaisen tulkinnan se antaa herätysten vastustuksen syille:

 

Torppareitakin toruvat,

löivät löysämiehiäkin,

joittein luulit lukenehen

Isämeitää itteksensä,

Aapeskirjaa aivan alusta,

Katkismusta kattonehen,

avoin silmillä alati

eli veisuuta vetänyt,

ehtinehen enämpätä

herätystä hengellensä

sielullensa sievän ruan.

 

Perinteinen luterilainen kansanhurskaus aapisineen, katekismuksineen ja kinkereineen ei enää riittänyt heränneille, jotka olivat vihkiytyneet Bunyanin ja muiden hartauskirjojen ”sievän ruan” maailmoihin. Näin myös pietistiset vaikutteet levisivät kansan pariin.

Kiinnostava kysymys on se, oliko muuttuva suhde kirjalliseen kulttuuriin aiheuttamassa herätyksiä luetun hartauskirjallisuuden myötä vai johtivatko herätykset kansan lukuintoon?

Yksioikoista vastausta kysymykseen ei ole löydettävissä, sillä ilmiöt kietoutuvat toisiinsa kuin köyden säikeet toinen toisiaan vahvistaen. Esimerkiksi Norjassa haugelaiseen herätykseen liittyi vahvasti talonpoikaisen kirjallisen kulttuurin synty ja Ruotsin lukijaliike eri muodoissaan edisti paitsi pietistis-herrnhutilaista kansanhurskautta myös uudenlaista suhdetta kirjoihin ja lukemiseen. 

Herätysten ja kirjallistumisen välisen suhteen tutkimisessa on mahdollista hyödyntää useita eri lähderyhmiä. Kirjojen omistamista ja heränneiden suosimien kirjojen alueellista esiintymistä voi suuntaa-antavasti selvittää perukirjojen perusteella, joihin usein merkittiin kuolinpesien varallisuus myös kirjojen osalta.

Tietoja heränneiden lukutaidosta ja kristinopin tiedoista merkittiin kinkereillä seurakuntien rippikirjoihin. Vertaamalla heränneiden talonpoikien rippikirjamerkintöjä paikallisyhteisöidensä taitotasoon, voi selvittää, olivatko heränneet kirjallisilta taidoiltaan muuta rahvasta etevämpiä tai johtiko herätys pitkällä aikavälillä kirjallisten taitojen kohenemiseen suhteessa paikallisyhteisöön.  

Heränneiden kirjallisesta kulttuurista tarjoaa viitteitä myös heitä vastaan käytyjen oikeusprosessien pöytäkirjat sekä heränneiden aiheuttamien levottomuuksien myötä järjestettyjen piispantarkastusten pöytäkirjat.

Kenties kiinnostavin lähde on kuitenkin heränneiden talonpoikien omat kirjalliset tuotokset, joita on myöhemmän herännäisyyden vaalimana säilynyt kiitettävä määrä. Kirjoittavat heränneet talonpojat olivat monilla paikkakunnilla kirjallistumisen airuita. Aiemmasta herätysliiketutkimuksesta poiketen heränneiden tuottamat tekstit on syytä nähdä – ei vain herännäisyyden sisäryhmädokumentteina vaan myös – osana laajempaa kansankirjoittaja-aineistoa. Viimevuosien monitieteinen kansankirjoittajatutkimus tarjoaa tähän erinomaisia eväitä.  

 

Kirjoittaja Olli Viitaniemi on kuopiolainen teologian maisteri, joka tekee kirkkohistorian alan väitöstutkimusta Savo-Karjalan heränneiden talonpoikien kirjallistumisesta 1800-luvun alkuvuosikymmeninä.

s-posti: olli.viitaniemi@helsinki.fi

Kirjallisuutta

Appel, Charlotte & Fink-Jensen, Morten (edit.): Religious Reading in the Lutheran North. Studies in Early Modern Scandinavian Book Culture. Cambridge, 2011.

Kimanen, Anuleena. Herätys kylässä ja tuvissa. Rääkkylän Oravisalon kylä ja renqvistiläinen herätys 1820-luvulla. Helsinki, 2008.

Kuismin, Anna & Driscoll, M. J. (edit.): White Field, Black Seeds. Nordic Literacy Practices in the Long Nineteenth Century. Helsinki, 2013.

Laitinen, Lea & Mikkola, Kati (toim.): Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa. Helsinki, 2013.

Lorenzen-Schmidt, Klaus-Joachim & Poulsen, Bjørn (edit.): Writing Peasants. Studies on Peasant Literacy in Early Modern Northern Europe. Aarhus, 2002.

Ylikangas, Heikki: Körttiläiset tuomiolla. Massaoikeudenkäynnit heränneitä vastaan Etelä-Pohjanmaalla 1830- ja 1840-lukujen taitteessa. Helsinki, 1979.