Reinkarnaatiota ja platonismia Aleksandriassa: Kirjaesittelyssä Niin kauan kuin palaat maahan

Sami Yli-Karjanmaan teos tarkastelee jälleensyntymisoppia varhaisessa juutalaisuudessa ja kristinuskossa sekä haastaa käsitystä siitä valtavirran torjumana harhaoppina.

Niin kauan kuin palaat maahan avaa jälleensyntymisoppia, eli käsitystä sielun toistuvista ruumiillisista elämistä, varhaisessa juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Yli-Karjanmaa toteaa, että näitä on tutkittu aiemmin vähän. Aikaisemmassa tutkimuksessa käsitys jälleensyntymisestä on liitetty valtavirran näkökulmasta harhaoppisiin kristillisiin ajattelijoihin. Teos lähtökohtaisesti haastaa tämän kertomuksen ja pyrkii seikkaperäisesti selittämään, miten ja miksi tällainen ajattelu on esiintynyt varhaisessa juutalaisuudessa ja kristinuskossa.

Kirjan keskeisimmät hahmot ovat juutalainen Filon Aleksandrialainen (20 eaa. – 50 jaa.) sekä kristitty Clemens Aleksandrialainen (150–215). Heidän jälleensyntymiskäsitystensä esittely edeltäjineen muodostaa kirjan olennaisen rungon. Filon on merkittävä juutalainen filosofi, jonka kreikkalaisen filosofian ja juutalaisen raamatuntulkinnan yhdistäminen on syvällisesti vaikuttanut varhaisen kristillisen teologian kehitykseen. Clemens puolestaan oli varhaisen kristinuskon keskeisiä teologeja, joka yhtä lailla yhdisti kreikkalaista filosofiaa kristinuskoon ja näin on ollut keskeinen kristillisen teologian ja oppineisuuden muodostaja.

Kirja rakentuu kolmesta erillisestä pääluvusta, joiden aiheet ovat Platon ja pythagoralaisuus, Filon ja Clemens. Kaikkien näiden ohella käsitellään laveasti muitakin ajattelijoita ja jälleensyntymisen aatehistoriaa erityisesti sen eurooppalaisessa kontekstissa.

Kaksi aleksandrialaista ja Platon

Yli-Karjanmaan mukaan Filonin ja Clemensin kohdalla kumpikaan ei tunnustautunut jälleensyntymisopin kannattajaksi, mutta kumpaakin on tästä syytetty. Kirjoittaja jatkaa, että syyttäjät ovat olleet oikeassa. Molempien ajattelusta näitä piirteitä löytyy.

Yli-Karjanmaa esittää, että Platonin jälleensyntymiskäsitykset ovat vaikuttaneet kahteen aleksandrialaiseen, joten myös Platonin ajattelua jälleensyntymisestä esitellään laajasti. Platonin kirjoituksissa käsitykset ihmisen kuolemanjälkeisestä kohtalosta ovat paikoitellen laajastikin toisistaan eroavia eri dialogien välillä. Tästä huolimatta Yli-Karjanmaa pyrkii kuitenkin löytämään näiden välisen yhteyden, joka on se, että kuolemanjälkeisyyttä määrittää eletty elämä ja siinä tehdyt moraaliset ratkaisut. Näin Yli-Karjanmaa kirjoittaakin Platonin käsityksissä esimerkiksi lopullisesta tuomiosta tai taivaasta ja helvetistä jatkumoa kristillisen teologian vastaaviin käsityksiin. Platonilla paheellinen sielu on ”raskas” ja jää maahan, kun taas hyveellinen on ”kevyt” ja kohoaa vapauteen reinkarnaatioiden tuolle puolen.

Filonilla tällainen ajattelu toistuu. Aistinautinnot ohjaavat sielua kohti maata ja jälleensyntymää, siinä missä mielellä käsitettävä ylempi todellisuus ohjaa sielua kohti nousua Jumalan luokse. Tämä voi tapahtua kertarysäyksellä yhden inkarnaation aikana tai, kuten Platonilla, Filonin ajattelussa sielut ponnistelevat kohti jälleensyntymien kehän loppua ja tämän ponnistelun ja Jumalan armon yhdistelmän ansiosta onnistuvat pakenemaan siitä. Vaikka jälleensyntymisopin esiintymisestä juutalaisuudessa ei ole varsinaisia kirjallisia lähteitä, Yli-Karjanmaa katsoo kreikkalaisen vaikutuksen olleen sen taustalla keskeinen tekijä.

Jälleensyntymisaihetta sivunnut Aristoboulos-niminen oppinut juutalainen on peräti väittänyt häneltä säästyneissä fragmenteissa, että kreikkalaiset ovat pikemminkin käyneet lainailemassa juutalaisesta perinteestä, vaikka tämä ei Yli-Karjanmaan mukaan kuulostakaan uskottavalta. Pikemminkin hänen mukaansa syynä jälleensyntymisteeman esiintymiselle juutalaisessa ajattelussa on kreikan kielen omaksuminen, joka itsessään on tuonut mukanaan kreikkalaisen elämänkatsomuksen elementtejä ja näin uskonnot ja maailmankuvat ovat sekoittuneet.

Eksoteoriaa ja esoteriaa

Kristinuskossa ei perinteisesti opeteta jälleensyntymisoppia. Yli-Karjanmaa kuitenkin huomauttaa, että varhaiskristillisyydessä käyty jälleensyntymäopin vastainen polemiikki on itsessään todistusaineistoa sen puolesta, että jonkinlaista jälleensyntymisajattelua on esiintynyt. Ilmeisesti Ateenassa syntynyt, mutta Aleksandriaan siirtynyt Clemens ei ollut syntyjään kristitty, vaan näyttää kääntyneen kristityksi aikuisiällä. Hänenkin ajattelussaan toistuu platonismin ja kreikkalaisen filosofian vaikutus. Tämän lisäksi Clemens oli vaikuttunut myös Filonista, jonka kanssa hän jakoi platonistisen suuntautumisen sekä tavan tulkita raamattua vertauskuvallisesti.

Yli-Karjanmaan mukaan Clemensin tuotannossa pyritään ”häivyttämään” jälleensyntymisoppia, vaikka se esiintyykin siinä useaan otteeseen. Kyse on esoteerisesta kirjoitustavasta, jossa tarkkaan lukevat ja asiaan vihkiytyneet voivat nähdä jäljen jälleensyntymisopista, vaikka teksti muodostaakin kokonaisuuden, jossa se pintapuolisesti kielletään. Myös Clemens pääpiirteissään näyttää Yli-Karjanmaan mukaan ajattelevan, että ihmisellä on ruumiista irrallinen perimmäinen olemus, jonka tarkoituksena on palata aineettomaan Jumalan maailmaan.

Kuten Filonilla, myös Clemensillä pahan elämän seurauksena ovat platonilaisittain kuolemanjälkeiset rangaistukset. Vaikka Clemens ei ajatellut gnostilaisten tapaan, että materiaalinen aistimaailma olisi jotenkin paha, oli kuitenkin ihmisellä mahdollisuus pelastua jälleensyntymisten ketjusta seuraamalla Jeesuksen opetusta ja esimerkkiä sekä Jumalan armon avulla.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan teos käy läpi valtavan aineiston näiden kahden keskeisen ajattelijan ja heihin vaikuttaneiden kirjoittajien tuotannosta. Kirjan keskeinen hyve onkin tarkkuus ja seikkaperäisyys. Jälleensyntyminen herättänee yhä vahvoja mielipiteitä monien kristinuskosta kiinnostuneiden joukossa. Yli-Karjanmaa ei pyri myymään tuloksiaan, vaan esittelee ne selkeästi ja huolellisesti.

Kirjan käsittelemät aiheet ovat huomattavan laajoja sivumääräänsä (324) nähden. Esimerkiksi Platonin erinäisiä jälleensyntymiskäsityksiä käsitellään ristiriitoineen niin ansiokkaasti, että pelkästään niistä olisi saanut tietokirjan ainekset kasaan. Kirjasta löytyy myös – innovatiivisesti – QR-koodeja, jotka skannaamalla tiedonjanoiset saavat entistä syvällisempää tietoa kirjan aiheista.

Niin kauan kuin palaat maahan on merkittävä tietokirja jälleensyntymisopista erityisesti länsimaisessa kontekstissa kiinnostuneille ja sitä voi suositella jokaiselle aihepiiristä vähänkään kiinnostuneelle.

Sami Yli-Karjanmaa: Niin kauan kuin palaat maahan: Jälleensyntymisopin historiaa varhaisessa juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Aleksandria 2025.