Verbaalisesti lahjakas ikiaikainen opettaja: Kirjaesittelyssä Gregorius Suuren Pastoraalisääntö, Laulujen laulun selitys ja Kirje Leanderille
”Kukaan ei kuvittele voivansa opettaa sellaista taitoa, jota ei ole ensin itse oppinut ankarasti harjoittelemalla. Miten häikäilemätöntä sitten onkaan taitamattomien pyrkiä pappisvirkaan, sillä sielujen kaitsenta on taitojen taito. Jokainen tietää, että mielen haavat ovat vaikeampia kuin sisäelinten sairaudet.”
Ote on Pastoraalisäännön ensimmäisestä osasta, jossa Gregorius Suuri muotoilee suuntaviivoja piispan virkaan ryhtyville. Miikka E. Anttilan käännös johdattaa lukijan Gregoriuksen ajatteluun, mystiikkaan ja johtamisoppiin.
Gregorius Suuri
Gregorius I tunnetaan kokeneena hengellisenä johtajana jo paaviksi tullessaan. Perusteellisen raamatuntuntemuksen lisäksi hän tunsi hyvin Augustinuksen (354–430) teokset. Gregorius sai lisänimekseen ”Suuri”, ja hänestä tuli Leo I:n (400–461) rinnalla ainut kyseisen lisänimen saanut paavi. Gregoriusta arvostetaan idän kirkossa ja hänet luetaan lännen kirkon neljän suuren opettajan joukkoon Augustinuksen, Ambrosiuksen ja Hieronymuksen rinnalle. Gregorius Suuren toiminnan seurauksena Brittein saarilla aloitettiin lähetystyö, paavin arvovalta kasvoi, kirkollista hallintoa ja köyhäinhuoltoa kehitettiin sekä liturgiaa uudistettiin.
Miika E. Anttila on suomentanut Gregorius Suuren 850 säilyneen kirjeen joukosta kolme uutta kirjettä Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja-sarjan osassa 304. Suomennettaviin kirjeisiin valikoituivat Kirje Leanderille (Ad Leander), Laulujen Laulun selitys (In Canticum canticorum expositio), sekä Pastoraalisääntö (Regula pastoralis).
Ad Leandrem – Kirje Leanderille
Gregoriuksen kirje läheiselle ystävälleen Sevillan piispa Leanderille kertoo avoimesti Gregoriuksen omasta elämästä ja ajattelusta. Kirjeessä hän avaa kokemistaan sairauksista aina hengelliseen kasvuun, unohtamatta raamatuntulkinnallisia periaatteita. Gregorius kirjoitti kirjeen todennäköisesti vuonna 595 tai 596, toimien sitä ennen jo useampia vuosia paavina. Kirjeessä Leanderille, kuten pastoraalisäännössäkin Gregorius harmittelee, kuinka pastoraalinen kutsumus vie hänet vielä syvemmälle maailmaan, jossa hän oli ollut ennen munkiksi ryhtymistään. Rauhallinen luostarielämä vaihtui paavin palvelutehtävään Konstantinopolissa. Kirje Leanderille nähdään merkittävänä saatteena Gregoriuksen suurteokselle, patristisen kirjallisuuden laajimpiin teoksiin kuuluvalle teokselle Moralia in Iob, ”Jobin kirjan moraalinen selitys”.
Kirjeessä Leanderille Gregorius kertoo, miten hän ymmärtää ja tulkitsee Raamattua; kirjaimellisesti, historiallisesti, allegorisesti eli vertauskuvallisesti ja moraalisesti. Toisinaan raamatuntulkintatavat täydentävät toisiaan. Silloin kun tekstin sanat ovat ristiriidassa keskenään, tulee niiden takaa etsiä jotakin muuta.
On syytä tietää, että toisinaan selitys on puhtaasti historiallinen, toisinaan allegorisen merkityksen mukainen, ja toisinaan allegoria on vain moraalisen opetuksen väline. Joskus tietenkin käytetään kaikkia tapoja. – – Totuuden sanat ovat ennen kaikkea ravintoa sielun virkistykseksi. Tekstin selittäminen eri tavoilla on ruoan tarjoilemista houkuttelevasti.
–suom. Miikka E. Anttila, luku 3.
In Canticum canticorum expositio – Laulujen laulun selitys
Vanhan testamentin kirja Laulujen Laulu on kiehtonut kristinuskon historian saatossa monia spiritualiteetin mestareita, Gregorius Suuren lisäksi esimerkiksi Kirkkoisä Origenesta ja Gregorios Nyssalaista. Laulujen Laulun selitys voidaan nähdä Gregoriuksen mystiikanteologian tiivistelmänä, josta löytyy hänen keskeisimpiä ajatuksiaan. Historian saatossa on ollut erimielisyyksiä, kuuluuko selitysteos kokonaisuudessaan Gregoriuksen omiin kirjeisiin. Monessa mielessä keskeneräiseksi jäänyt Laulujen laulun selitys avartaa Gregoriuksen spiritualiteettia. Kirje Leanderille avaa Raamatun tulkintaperiaatteita, kun taas Laulujen Laulun selitys avaa sitä, miksi Raamattua luetaan: ”Herättääkseen sydämemme ja yllyttääkseen meitä rakastamaan”. (Luku 3.) Laulujen laulun eroottisen rakkauden kielen avulla ihmisen sydän voi syttyä todelliseen rakkauteen.
Gregorius liittyy mystiikanteologiassaan kolmiportaiseen tiehen, jossa Jumala lähestyy ihmistä ensin Herrana, sitten Isänä ja lopulta Sulhasena. Rakkaudessa ei ole kyse ulkoisista tuntemuksista, vaan sisäisestä kaipauksesta. Gregoriuksen mukaan rakkauden sanojen oikea ymmärtäminen on kuin häävaate, johon ihmisen tulee pukeutua. Ihmisen todellinen päämäärä, ja olemassa olon syy on kontemplaatio, jonka kohteena Jumala on.
Meidän on saavuttava Sulhasen ja Morsiamen häihin häävaatteissa, eli rakkauden sisäisellä ymmärryksellä. Tämä on tärkeää, sillä jos emme pukeudu häävaatteisiin eli rakkauden oikeaan ymmärrykseen, meidät heitetään näistä hääjuhlista ulkona olevaan pimeyteen eli sokeaan tietämättömyyteen. Meidän on edettävä näistä intohimoisista sanoista intohimottomaan hyveeseen.
–suom. Miikka E. Anttila 2023, luku 4.
Regula pastoralis – Pastoraalisääntö
Millaista on todellinen pastoraalisuus? Miten hengellisen ja lähimmäiseen keskittyvän elämän voi sovittaa yhteen, uppoutumatta kumpaankaan liikaa? Entä mitä kirkolle tapahtuu, jos papit uuvuttavat itsensä maallisilla huolilla? Eiväthän taloudenhoitajat voi olla sielunhoitajia. Gregorius kirjoitti pastoraalisäännön papeille virkakautensa ensimmäisinä kuukausina. Teosta pidetään keskiajan merkittävimpänä johtamistaidon oppikirjana ja sen nähdään olevan kirjoittajan systemaattisin teos. Vastavihitty piispa sai kirjan usein luettavakseen, mikä vahvistaa myös kirjan merkitystä. Piispan käsikirja on jakautunut neljään osaan. Ensimmäinen osa käsittelee piispanvirkaan astuvien motiiveja, toinen osa keskittyy piispan elämäntyyliin, kolmas osa käsittelee sielunhoitoa ja neljännessä osassa Gregorius ohjaa lukijaa itsetutkiskeluun.
Pastoraalisäännössä Gregorius kaivautuu ihmisyyden syvyyksiin hakiessaan suuntaviivoja hengellisen työn uurtajille. Papin virka poikkeaa sisällöltään ja velvollisuuksiltaan maallisesta työstä, eikä varsinkaan ylpeiden ja kunnianhimoisten tule suunnata työhön.
On syytä muistaa, että silloin kun nämä sanat kirjoitettiin, seurakunnan johtaja oli se, joka joutui ensimmäisenä kohtaamaan marttyyrikuoleman. Siksi kaitsijan virkaan pyrkiminen oli kiitettävää, sillä se merkitsi sitä, että sai osakseen kovempia kärsimyksiä kuin muut. Näin ollen jopa piispanvirka itsessään määritellään hyväksi työksi, kun apostoli sanoo: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, pyrkii hän hyvään työhön. Jos joku ei pyri piispan virkaan siksi, että haluaa tehdä hyvää, vaan saadakseen kunniaa, hän osoittaa, ettei hän oikeasti halua piispan virkaan. Hän ei rakasta tätä pyhää virkaa, eikä edes tiedä, mistä siinä on kyse. Hän haluaa korkean aseman, nauttii siitä tunteesta, että toiset tottelevat häntä, iloitsee siitä, että häntä ylistetään, kuvittelee olevansa jotakin ja iloitsee ulkoisesta yltäkylläisyydestä. Maallista hyötyä etsitään sellaisen viran varjolla, jonka pitäisi olla kaiken maallisen hyödyntavoittelun vastakohta. Kun virka, joka merkitsee nöyryyden huippua, muuttuu ihmisen itsetehostuksen välikappaleeksi, ihminen ei lainkaan tavoittele sitä, mitä sanoo tavoittelevansa.
–suom. Miikka E. Anttila 2023, 81.
Verbaalisesti lahjakas ikiaikainen opettaja
Gregoriuksen tekstien lisäksi Miikka E. Anttilan käännösteos sisältää johdanto-osan, jossa Anttila johdattelee lukijan julkaistuihin teksteihin ja niiden taustoihin. Käännös välittää onnistuneesti Gregoriuksen kielellisen ilmaisun rikkauden, ja nykyisenkin arkielämän tavoittavat vertauskuvat. Erityisesti hengellistä johtajuutta koskevat kirjoitukset ja neuvot nähdään yhä arvokkaina. Suomennetut tekstit täydentävät toisiaan ja avaavat ikkunaruutuja arvostetun Paavin persoonaan, vakaumukseen ja hengelliseen pedagogiikkaan. Pastoraalisääntö sisältää tiukkaa ohjeistusta ja paikoin raadollistakin sielun seulontaa. Laulujen laulun selitys avaa sielun kontemplatiivista tarkoitusta ”rakkauden haavoittamana”. Kirje Leanderille valottaa Gregoriuksen oman elämän askeleita kohti pappeutta. Lukija saa halutessaan toteuttaa rehellistä itsereflektiota, johon Gregorius lujasti ja lempeästi johdattaa.
Gregorius Suuri: Pastoraalisääntö / Laulujen laulun selitys / Kirje Leanderille. Johdanto ja suom. Miikka E. Anttila. Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura 2023.