Vain yksi Jumala jäi jäljelle – Kirjaesittelyssä Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia

Yksijumaluutta edelsi monien jumalolentojen fuusioituminen, väittää tuore tietokirja Jumalan synty: Isän ja Pojan kätketty historia (Otava). Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirjoittama kirja osoittaa varhaisessa Lähi-idässä esiintyneen monijumaluutta, josta on vasta myöhemmin historiallisten kehityskulkujen myötä kehittynyt vahva yksijumalaisuus.

Vanhassa testamentissa esiintyy Jumalalle useita nimityksiä, kuten El tai Elohim sekä Jahve. Nämä mielletään usein samaksi Jumalaksi. Alkujaan El ja Jahve ovat kuitenkin olleet eri Jumalia, jotka ovat myöhemmin fuusioituneet yhdeksi jumalalliseksi kokonaisuudeksi. Raamatun tutkimuksessa on tekstikritiikin avulla huomattu eroja eri käsikirjoitusten välillä, jonka perusteella on pystytty tulkitsemaan jumalten fuusioitumisen olleen myöhempää tekstien muokkausta.

Jerusalemin tuho avasi tien monoteismiin

Kirja nostaa yksijumaluuden alkuräjähdykseksi Jerusalemin temppelin tuhon 587 eaa. Temppelin tuhon myötä pappien rooli uskonnonkeskiössä kapeni, sillä temppeli palvontapaikkana oli tuhoutunut. Sen sijaan uskonnollinen vaikutusvalta siirtyi entisen hovin kirjureille, jotka temppelin tuhoutuessa alkoivat muovaamaan uskontoa uudelleen.

Kirjurit nostivat yhdeksi temppelin ja Jerusalemin tuhon syyksi kaupungissa harjoitetun monijumaluuden. Kansa ei ollut uskollinen vain yhdelle Jumalalle, vaan se oli palvonut myös muita jumalia. Näin kansa Jerusalemissa oli itse aiheuttanut kaupungin ja sen temppelin tuhon. Tämän seurauksena oli siirryttävä palvomaan vain Jahvea. Temppelin tuholle haluttiin antaa jokin suurempi merkitys, ja tällainen tulkinta löytyi ajan jumalkuvastosta. Varhainen juutalaisuus omaksui tämän yksijumaluuden, sekä myöhemmin myös kristinusko ja islam.

Elin ja Jahven fuusioituessa siirtyi Asera osaksi Jahve-kulttia tämän puolisona

Jumalalla oli vaimo

Monijumaluuden ohella kirjassa käsitellään myös toista vähemmän tunnettua piirrettä varhaisesta juutalaisuudesta. Myöhemmin syntyneeseen Jahve-kulttiin kuului uskomus Jahven vaimosta Aserasta. Alun perin Asera oli Elin kumppani, mutta myöhemmin Elin ja Jahven fuusioituessa siirtyi Asera osaksi Jahve-kulttia tämän puolisona. Kirjassa Asera nostetaan osaksi monijumaluuden kokonaisuutta muinaisen Jerusalemin alueella. Kirja antaa myös viitteitä siitä, että Asera olisi ollut yksi niistä kielletyistä jumalista, joiden takia Jerusalemin temppeli väitetysti tuhoutui.

Aserasta on esimerkiksi maininta 700-luvulta peräisin olleesta piirtokirjoituksesta, joka löytyi Jerusalemin läheisyydestä. Samoin Vanhaan testamenttiin on päätynyt muutamia mainintoja Aserasta, kuten Toisessa kuninkaiden kirjassa, sekä Viidennessä Mooseksen kirjassa. Arkeologisen todistusaineiston ja Vanhan testamentin mainintojen perusteella voi tulkita, Aseran olleen merkittävä osa varhaista Jahve-kulttia.

Jeesus muuttaa jumalkuvaa

Jeesuksen perintö vaikutti käsitykseen Jumalasta, joka omaksuttiin juutalaisuudesta erkanevaan kristinuskoon. Tulkintaan Jeesuksesta vaikuttavat sekä Vanhan testamentin tekstit, että hänestä kirjoitetut Uuden testamentin kirjoitukset. Tulkinnat messiaasta otettiin Vanhan testamentin teksteistä.

Muinaisessa Juudassa vaikutti Daavidin sukua olevien hallitsijoiden dynastia. Jerusalemin tuho vuonna 587 eaa. merkitsi kuitenkin tämän kuningaskunnan ja monarkian tuhoa. Viimeinen kuningas Sidkia vietiin vangittuna ja sokaistuna Babyloniaan.

Daavidin dynastian jälkeläisiä jäi kutenkin henkiin, jolloin syntyi ajatus, jossa joku jälkeläisistä voisi vielä palata kuninkaaksi Jerusalemiin. Kuningasta ei kuitenkaan kuulunut, joten sen odotus synnytti erilaisia tulkintoja toisenlaisesta Jahven tarkoittamasta kuningaskunnasta. Jeesuksen myötä hänet yhdistettiin uudeksi Daavidin sukuiseksi hallitsijaksi, joka toteuttaisi Jumalan valtakuntaa.

Tekstit todistavat Jeesuksesta

Jeesuksen ympärille muodostuneen liikkeen myötä syntyi myös joukko uudenlaisia tekstityyppejä, joiden tarkoitus oli todistaa Jeesuksen olleen Jumalan lähettämä, odotettu messias. Messias sana on hepreaa, ja tarkoittaa ”voideltua”, viitaten näin Daavidin sukuun ja kuninkaan ”voiteluun”. Messiaanisuudesta todistavia tekstejä alettiin kutsua evankeliumeiksi.

Mäkipelto, Pakkala ja Hakola selventävät evankeliumien tekstihistoriaa ja merkitystä. Kirjan mukaan evankeliumit vastasivat tarpeeseen koota yhteen kertomukset Jeesuksen elämästä ja opetuksista, jotka aiemmin olivat liikkuneet suullisena perimätietona. Jeesuksen elämästä syntyi kuitenkin useampi evankeliumi, jotka kertovat hieman toisistaan poikkeavia kertomuksia.

Viimeisimpänä kirjoitetussa Johanneksen evankeliumissa Jeesusta selkeimmin verrataan Jumalaan. Synoptiset evankeliumit, eli Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit painottavat enemmän Jeesuksen opetuksia. Lisäksi on monia Raamatun ulkopuolisia evankeliumeja. Esimerkiksi Tuomaan evankeliumi ja niin kutsuttu hypoteettinen Q-evankeliumi, jota Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kirjoittajat käyttivät Markuksen evankeliumin ohella toisena lähteenään.

Miten Jeesuksesta tuli Jumala?

Kirjassa esitellään Uuden testamentin kohtia, jotka viittaavat jollain tapaa Jeesuksen jumalallisuuteen. Yksi kohdista on Paavalin lausuma ”Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän on Daavidin jälkeläinen, pyhyyden Hengen puolelta hän on Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu”(KR92). Lause tiivistää Jeesuksen olleen odotettu Daavidin sukuinen messias, mutta samalla hän on saanut ylösnousemuksessaan erikoisaseman. Myös Apostolien teoissa Jeesukseen viitataan samalla tavoin Jumalan Poikana.

Evankeliumeissa ylösnousemus ei kuitenkaan ole samanlainen Jeesuksen kruunaamistilaisuus, vaan esimerkiksi Markuksen evankeliumissa Jeesus saa kasteessa arvoisensa aseman. Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ilmoitetaan olleen olemassa jo aikojen alussa. Evankeliumi alkaa sanoin ”Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona, Sana oli Jumala”. Tuo sana eli filosofiasta lainattu Logos on Jeesus, joka on lihaksi tullut Jumala.

Myös kerrotuilla Jeesuksen ilmestyksillä on paikkansa kehityskulussa, joka johti Jeesuksen Jumalaksi tuloon. Muun muassa Paavali kirjoitti Jeesuksen ilmestyneen suurelle väkijoukolle, sekä pelkästään myös Paavalille itselleen. Vaikka kuolleen ilmestymiskokemukset ovatkin jossain määrin yleinen ilmiö, nostavat ne tarinoiden joukossa kuitenkin Jeesuksen kuvaa Jumalana.

Mäkipellon, Pakkalan ja Hakolan kirja esittelee varsin mielenkiintoisesti vähemmän tunnettuja teorioita Raamatun maailmasta, sekä jumalkäsityksen kehityksestä. Akateemisista taustoistaan huolimatta kirjoittajat ovat luoneet varsin selkeän ja helppolukuisen kokonaisuuden, jossa lukijaa on siunattu pituudenkin osalta maltilla. Kirjan pääteemana on esitellä varhaisjuutalaisen jumalkuvan kehittyminen monijumaluudesta kohti yksijumaluutta, jonka omaksuivat lopulta myös kristityt. Lopulta monien jumalien jälkeen vain yksi Jumala jäi jäljelle.

Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola: Jumalan synty – Isän ja Pojan kätketty historia. Otava 2025.

Korjaus 14.10.2025: Virheellinen väliotsikko ”Jerusalemin tuho avasi tien polyteismiin” on korjattu oikeaan muotoonsa: ”Jerusalemin tuho avasi tien monoteismiin”.