Uskonto ja kaupunki – Kirjaesittelyssä ensimmäinen suomenkielinen kaupunkiteologian teos
Ensimmäinen suomenkielinen kaupunkiteologiaa käsittelevä teos Uskonto ja kaupunki – Suomalaisen teologian ja uskonnontutkimuksen näkökulmia keskittyy uskonnon ja kaupungin välisiin kysymyksiin varsin monesta eri näkökulmasta. Teoksen asiantuntijakirjoitusten myötä tutuksi tulevat nykypäivän kaupungistumisen ja uskonnon piirteet, kaupunkien historialliset kehityskulut, sekä myös uskontojen tilalliset neuvottelut.
Mitä kaupunkiteologia on?
Kaupunkiteologian professorin Henrietta Grönlundin mukaan kaupunkiteologia-käsite tarkoittaa useita eri asioita. Hänen mukaansa kaupunkiteologia on Britanniassa kehittynyt kontekstuaalisen teologian ala, joka tekee teologista analyysiä suhteessa kaupunkeihin ja niiden eriarvoisuuskysymyksiin, joihin se pyrkii usein myös vaikuttamaan. Kaupunkiteologia voi olla siis teoreettisempaa tai soveltavampaa, tunnustuksellista tai tunnustuksetonta, mutta tutkimukselle ominaista on monitieteisyys, joka ammentaa teologian ja uskonnontutkimuksen lisäksi muun muassa kaupunkitutkimuksen eri aloista ja sosiaalitieteistä.
Grönlund kertoo, että Helsingin yliopistossa kaupunkiteologia on vuonna 2016 käynnistynyt tutkimusala, joka tarkastelee uskonnon ja kaupunkikontekstien tai kaupungistumisen yhtymäkohtia ja vuorovaikutusta eri näkökulmista, kaupunkien eriarvoisuuskysymyksiä sekä niihin liittyvää uskontotaustaista työtä ja teologioita. Grönlundin mukaan kaupunkiteologia on organisatorisesti osa käytännöllistä teologiaa, joskin kaupunkiteologiseksi miellettävää tutkimusta tehdään myös muilla teologian ja uskonnontutkimuksen aloilla, kuten kirjakin osoittaa.
Mutta miten uskonto ja kaupunki ovat vuorovaikutuksessa, ja miten uskonto näkyy kaupungeissa? Lähdetään katsomaan, millaisia näkökulmia kirja tarjoaa sekä historiallisesta että tämän päivän kontekstista käsin.
Historiallisia näkökulmia uskonnon ja kaupungin välisiin ilmiöihin
Teos alkaa Kirsi Valkaman artikkelilla, jossa käsitellään uskonnon harjoittamista rautakauden kaupunkien porteilla, Israel-Palestiinan alueella. Kaupunkien portit olivat tuolloin julkisia kokoontumispaikkoja ja kulkuväyliä. Portit toimivat turvana ja symboloivat kaupungin rajoja: niiden kautta siirryttiin ulkomaailmaan, joka nähtiin vaarallisena. Portilla tehty uskonnonharjoittaminen, kuten ruokauhrien toimittaminen liittyi siirtymään ja suojaan. Tässä portti toimi liminaalitilana, josta kulkeminen vaati suojautumista rituaaleilla.
Raimo Hakola ja Elina Lapinoja-Pitkänen suuntaavat katseensa ensimmäisiin kaupunkikristittyihin. Heidän mukaansa kristinusko levisi vakiintuneiden juutalaisten kaupunkien tilanteen, sosiaalis- ja poliittisten verkostojen, kreikkalaisroomalaisten yhdistysten kuin yksittäisten jäsenten, kuten naisten antamaan taloudelliseen tuen avulla. Joona Salminen puolestaan jäsentää mielenkiintoisesti varhaiskristillistä kaupunkiteologiaa hahmottelemallaan kolmella perusmallilla (visio, etiikka, metafysiikka), joiden avulla historiallisia tekstilähteitä voi suhteuttaa sekä kristinuskon kehitykseen, rooliin ja asemaan kaupungeissa.
Islamin synty ja leviäminen onkin hänen mukaansa ymmärrettävissä kaupunkikulttuuriin liittyvänä prosessina, urbaanina ilmiönä
Ilkka Lindstedt puolestaan kuvaa profeetta Muhammadia, hänen seuraajiansa ja islam synnyn kontekstia vuosina 500–600. Lindstedtin mukaan Mekka ja Medina olivat moniuskontoisia ja – kulttuurisia kaupunkeja, profeetta Muhammad ja hänen seuraajansa tulivat pääsääntöisesti kaupungeista, eikä käsitys aavikon uskonnosta ole oikea. Arabian niemimaa oli oleellinen osa Lähi-itää, ja alueella oli havaittavissa samat uskonnolliset ilmiöt kuin muualla tuon ajan Välimeren ja Lähi-idän alueella. Islamin synty ja leviäminen onkin hänen mukaansa ymmärrettävissä kaupunkikulttuuriin liittyvänä prosessina, urbaanina ilmiönä.
Tilaa saa Damaskos Olkinuoran esittelemä Pohjois-Kreikassa sijaitseva Athosvuori, ”Pyhä Vuori” ortodoksisen kristillisyyden keskuksena, kaupunkiluostareina, jossa liikutaan kaupungin ja maaseudun rajapinnalla. Kreikkalaiseen kontekstiin sijoittuu myös Serafim Seppälän artikkeli konfliktissa tuhotusta ja kadonneesta kreikkalaisesta Smyrnan kaupungista. Seppälän mukaan Smyrnan kaupunkiin liittyy marttyyrikertomuksia. Kaupunki on läsnä nimenomaan poissaolon kautta, kullattuna elävänä muistona.
Näkökulmia uskontoon ja urbaanin elämään
Teemu Pauha kartoittaa islamin järjestäytymisen vaiheita Suomen kaupungeissa. Valtaosa Suomen kaupunkien moskeijoista on yhden etnisen tai kansallisen ryhmän hallinnassa ja palvelee koko kaupungin monimuotoista muslimiväestöä ”yleisluontoisena uskonnollisena yhdyskuntana”. Suurista kaupungeista löytyy moskeijoita ja yhdistyksiä erilaisille alaryhmille, kuten nuorille, shiioille sekä etnisille ja kansallisille ryhmille. Riina Sinisalo tarkastelee Itä-Helsinkiin liittyviä tunnetiivistymiä, jossa merkityksenannoilla luodaan paikoille uutta identiteettiä, joihin kietoutuvat pelon, turvattomuuden ja vierauden sekä turvallisuuden, tuttuuden ja yhteisöllisyyden tunteet. Myös Anuleena Kimanen, Aleksi Seger ja Samaneh Khalili pureutuvat alueellisen stigman, islamin ja lähiön nuorten muslimien pariin tarkastelemalla uskontoa voimavarana ja sosiaalisena pääomana.
Mitra Härkönen puolestaan tarkastelee buddhalaisuuden urbaania syntykontekstia sekä kaupunkilaista buddhalaisuutta Suomessa, johon liittyy muun muassa kadulla harjoitettavat katuretriitit. Anu Rask tarkastelee Helsingin Senaatintoria yhdistelemällä historiallista näkökulmaa ja nykypäivää uskonnollisessa ja sekulaarissa kaupunkitilassa. Raskin mukaan Senaatintori on täynnä latautuneita merkityksiä, kamppailevia katsomuksia, aatteita ja ideologioita, joita määrittää Suomen historian idän ja lännen välisyys, sekä kirkon ja valtion tiivis suhde. Torista onkin kehittynyt osa kansallista identiteettiä, joka soveltuu mielenosoitusten ja kulttuuritapahtumien paikaksi.
Kirjassa perehdytään myös nuorten aikuisten uskonnollisuuden muutoksiin. Tiina Parkkinen esittelee uskonnottomien helsinkiläisaikuisten uskonnottomuutta urbaaniuden näkökulmasta, kun taas Kati Tervo-Niemelä ja Henrietta Grönlund valottavat urbaanien nuorten aikuisten uskonnollista muutosta Case Kallio -tutkimushankkeen kautta. Myös kristillisten toimijoiden, kuten evankelis-luterilaisen kirkon uudet jumalanpalvelusyhteisöt sekä osallisuuden, oppimisen ja yhteisöllisyyden neuvottelut tulevat esille sekä Pietari Hannikaisen ja Sini Niemelän artikkelissa, että Roosa Huotarin tutkimassa urbaanin teologian yhteisöllisessä ruoka-avussa.
Millaisia näkökulmia kirja tarjoaa uskonnon ja kaupungin vuorovaikutukselle?
Pyrimme antamaan lukijalle monipuolisen katsauksen siihen, miten monin tavoin uskonto ja kaupunki kietoutuvat ilmiöinä toisiinsa, ja miten niiden vuorovaikutusta voidaan tarkastella suomalaisen teologian ja uskonnontutkimuksen eri aloilla, kertoo Grönlund. Suomalaista uskontoon ja kaupunkiin liittyvää tutkimusta ei aiemmin ole koottu yksiin kansiin, ja toivomme, että kirja voi toimia johdatus- tai perusteoksena tutkijoille, opiskelijoille ja myös kaikille uskonnosta, kaupungeista ja niiden vuorovaikutuksesta kiinnostuneille.
Uskontoa ja kaupunkia koskettava tutkimus on erittäin ajankohtaista. Grönlundin mukaan valtaosa maailman ihmisistä asuu kaupungeissa ja näin ollen valtaosa uskonnosta toteutuu kaupungeissa. Kaupungistuminen ja kaupungeissa eläminen on muuttanut ihmisten elinympäristöjä ja elämää voimakkaasti, ja tämä vaikuttaa myös uskontoon esimerkiksi moninaisuuden, valinnanvapauden ja erilaisuuden läheisyyden myötä. Kaupungeilla on ollut suuri merkitys myös uskontojen historiassa. Teologian ja uskonnontutkimuksen teemat, jotka liittyvät kaupunkeihin, voivat monipuolistaa analyysiä ja avata uusia näkökulmia ottamalla kaupungin ilmiön vahvemmin mukaan tutkimukseen.
Grönlundin mukaan uskonnon ja kaupungin suhteen monipuoliseen ymmärtämiseen tarvitaan eri teologian ja uskonnontutkimuksen eri aloja ja lähestymistapoja. Tarkastelemalla uskonnon ja kaupungin vuorovaikutusta monitieteisesti, voimme ymmärtää paremmin paitsi tätä moniulotteista vuorovaikutusta, myös uskontoa ilmiönä. Lisäksi Grönlund nostaa esille myös muita kaupunkeja tutkivia tieteenaloja, joissa uskonto voi jäädä huomiotta, jos uskonnontutkimuksen näkökulmat eivät tule vuoropuheluun muun kaupunkitutkimuksen kanssa. Hänen mukaansa esimerkiksi maahanmuuttotutkimus ja kaupunkisuunnittelu ovat aloja, joilla uskonnolla on usein merkitystä, ja joiden vuoropuhelu teologian ja uskonnontutkimuksen kanssa voi tuoda tutkimukseen tarpeellisia uusia näkökulmia.
STKSJ 306: Uskonto ja kaupunki. Suomalaisen teologian ja uskonnontutkimuksen näkökulmia. Toim. Henrietta Grönlund, Riina Sinisalo & Martin Ubani. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura