Salaliittoteoriat ilmastoskeptisismin tukipilareina
Tutkijoiden keskuudessa vallitsee lähes täydellinen yksimielisyys siitä, että ilmasto lämpenee ja että lämpeneminen on merkittäviltä osin ihmisen aiheuttamaa. Ilmastoskeptisismi ei tästä huolimatta ole edelleenkään erityisen harvinaista: joissakin maissa tieteen näkemys asiasta kielletään melko yleisesti. Yksi taustasyy epäilylle on ilmastosalaliittoteorioiden kannatus.
On kiinnostavaa, että ilmastotieteilijöihin luotetaan vähemmän kuin muihin luonnontieteiden edustajiin. Ilmiön mahdollisia syitä on useita. Yksi syy on se, että ilmastotieteen tulokset näyttävät muuttuvan kovin usein. Vielä jokin aika sitten Amazonin sademetsien sanottiin toimivan maailman keuhkoina, mutta nyt lahoavien metsien kerrotaan olevan yksi pahimmista hiilidioksidin lähteistä. Miksi tulokset muuttuvat noin radikaalisti?
Tällaisiin kysymyksiin asiantuntijat osaavat vastata: muutokset kuuluvat tieteelliseen tutkimukseen. Vaikeampaa on estää ihmisten tahallinen harhaanjohtaminen ilmastoasioissa. Tieteen tulokset kieltävistä denialistisista valheista hyötyvät esimerkiksi lukuisat öljykauppaa käyvät yritykset ja tietyt valtiot, eikä disinformaation levittämiselle näy loppua.
Ilmastosalaliittoteoriat ja disinformaatio
Monet ilmastosalaliittoteoriat ovat esimerkkejä operaatioista, joilla ihmisten näkemyksiä ilmastonmuutoksesta pyritään muokkaamaan. Näissä tapauksissa teorioiden alkuperäiset kehittäjät ja levittäjät eivät usko teorioihinsa, mutta heidän uhrinsa kyllä uskovat.
On kuitenkin huomattava, että jotkut teoriat on voitu luoda hyvässä uskossa. Silloin ne eivät ole syntyneet poliittisten ja taloudellisten intressien takia, vaan yksinkertaisesti siksi, että niiden on katsottu olevan totta.
Ilmastonmuutossalaliittoteoriat voidaankin jakaa kahteen ryhmään. Jotkut teoriat ovat strategisia ja niiden tavoite on keskustelun hämmentäminen ja päätöksenteon vaikeuttaminen. Toisia teorioita motivoi totuuden etsiminen ja ajatus, että ”the truth is out there”, kunhan se vain löydetään kaiken salailun takaa.
Mitä ilmastonmuutosta koskevissa salaliittoteorioissa väitetään?
Epäilemättä tunnetuin ilmastosalaliittoteoria liittyy niin sanottuun Climategate-kohuun. Vuonna 2009 joku hakkeroi Itä-Anglian yliopiston ilmastontutkimusyksikön sähköposteja ja julkaisi ne verkossa. Viesteissä näytettiin sanovan, että tiettyjä lehtiä pitää boikotoida, koska niiden kaikki kirjoitukset eivät tue väitettä ilmaston lämpenemisestä. Monet lukijat päättelivät myös, että sähköposteissa sovittiin tieteellisten tulosten vääristelystä, jotta ilmastonmuutoksen uskottaisiin.
Climategate-salaliittoteoriat jäivät elämään. Niiden mukaan tutkijat vääristelevät tutkimustuloksia ja vaientavat soraäänet.
Skandaalinkäryiset uutiset julkaistiin maailman johtavissa sanomalehdissä. Asia johti perinpohjaisiin selvityksiin ja toimintaa tutki useampi riippumaton komitea. Lopulta tutkijat saivat puhtaat paperit – tieteelliseen vilppiin tai muuhun sellaiseen ei ollut syyllistytty – mutta vahinko oli jo tapahtunut.
Climategate-salaliittoteoriat jäivät elämään. Niiden mukaan tutkijat vääristelevät tutkimustuloksia ja vaientavat soraäänet. Tarkoituksena on varmistaa ylenpalttinen tutkimusrahoitus jatkossakin. Mitä katastrofaalisemmaksi maapallon tilaa kuvataan, sitä enemmän tutkijat saavat resursseja ja näkyvyyttä. Salaliiton tehneillä tutkijoilla ei ole oikeasti mitään intressiä esitellä ilmastomallien epäluotettavuutta eikä saavutettujen tulosten spekulatiivisuutta, sanovat salaliittoteoreetikot.
Climategate-teoriat eivät ole ainoita ilmastosalaliittoteorioita. Yhden teorian mukaan ilmaston lämpenemisen väitetään edellyttävän siirtymistä vihreään energiaan vain siksi, että siihen on sijoitettu miljardeja. Sijoittajien kannalta olisi katastrofaalista, jos radikaaleja toimia ei sittenkään tarvittaisi.
Toisen teorian mukaan ilmastonmuutoshype on luotu sen takia, että väitetty maapallon lämpeneminen auttaa riistämään kansoilta autonomian. Ilmastonmuutoksen verukkeella vallan kaappaavat Yhdistyneet Kansakunnat, kommunistit tai joku muu ryhmä, joka keskittää ilmastotoimet globaaliin kontrolliin.
Ilmastosalaliittoteorioiden keskeinen viesti vaihtelee, mutta kolme väitettä toistuu niissä. Joidenkin teorioiden mukaan ilmasto ei oikeasti ole lämpenemässä. Toiset teoriat sanovat, että lämpenemistä kyllä tapahtuu, mutta se ei johdu ihmisistä: ilmastonmuutos ei ole antropogeenistä. Kolmas yleinen viesti teorioissa on, että toimet oletetun muutoksen hillitsemiseksi ovat ylimitoitettuja.
Empiirinen tutkimus ja ilmastosalaliittoteoriat
Ilmastoa koskevien salaliittoteorioiden kannatuksen vaikutuksia on tutkittu jonkin verran. Tulokset ovat melko yhdenmukaisia. Ilmastosalaliittoteorioiden kannatus vähentää ihmisten halukkuutta osallistua ilmastotalkoisiin. Tämä tulos tuskin yllättää ketään.
Salaliittoteoriat eroavat tavanomaisista salaliittoselityksistä siinä, että salaliittoteorioissa näyttö salaliitosta on vähäistä
Minkä tahansa salaliittoteorian (kuten presidentti Kennedyn tai prinsessa Dianan kuolemaa koskevan salaliittoteorian) kannatus on positiivisessa vastaavuussuhteessa ilmastoskeptisismin kanssa. On houkuttelevaa ajatella, että sekä salaliittoajattelua että denialismia määrittää epäluottamus tietoa tuottavia tahoja kohtaan. Salaliittoteoriat väittävät, etteivät journalistit, viranomaiset ja tutkijat joko osaa työtään tai ovat yksinkertaisesti valehtelijoita.
Salaliittoteoriat vs. oikeat salaliitot
Kun ilmastoskeptisismin taustalla on salaliittoteoria, puhutaan selityksestä, joka viittaa salaliittoon. Kaikki salaliittoon viittaavat selitykset eivät kuitenkaan ole salaliittoteorioita. Historiankirjoissa viitataan tuon tuosta salaliittoihin, ja ne selittävät esimerkiksi monia vallankaappauksia ja hallitsijoiden surmia, kuten vaikkapa Julius Caesarin surman.
Salaliittoteoriat eroavat tavanomaisista salaliittoselityksistä siinä, että salaliittoteorioissa näyttö salaliitosta on vähäistä. Kun salaliittoteorian kannattaja omaksuu kannan, jonka mukaan ilmastotutkijat ovat solmineet jättimäisen salaliiton tutkimusrahoituksen varmistamiseksi, todisteet ovat kevyenlaisia. ”Tuollainen salaliitto hyödyttäisi tutkijoita taloudellisesti; varmaan sellainen on sitten solmittu.”
Ilmastosalaliittoteoriat ovat ilmastoskeptisismiä tukevia selityksiä, joissa viitataan salaliittoon, jonka olemassaolo ei näytä todennäköiseltä. Yleisesti ottaen salaliittoteoriat ovat ristiriidassa sen tiedon kanssa, jota tällä hetkellä pidetään parhaimpana käsityksenä asioista. Sama pätee ilmastosalaliittoteorioihin.
Ilmastosalaliittoteorioiden etiikkaa
Eettisesti ajatellen ilmastosalaliittoteoriat ovat ongelmallisia. Muiden salaliittoteorioiden tavoin ne ilmaisevat yleistä epäluottamusta ja vähitellen rapauttavat yhteiskunnallista luottamusta. Ilmastosalaliittoteoriat eivät ole seurauksiltaan toivottavia, koska ne vähentävät ihmisten halukkuutta noudattaa omia ilmastovelvoitteitaan. Joissakin maissa teoriat ovat auttaneet niitä poliitikkoja, jotka eivät ilmastotoimista piittaa.
On hyvä muistaa, että maailmassa on pahempiakin asioita kuin salaliittoteoriat. Teorioilla saattaa joissakin tilanteissa olla myös myönteisiä vaikutuksia, jos ne esimerkiksi johtavat nimettyjen epäkohtien virallisempaan tutkimiseen.
Ilmastotoimista on lupa keskustella. Ei ole itsestään selvää, mitkä politiikkavaihtoehdot ovat parhaimpia ja kenen vastuulle vaativimmat toimet kuuluvat. Kriittisissä puheenvuoroissa on kuitenkin ajattelematonta käyttää perustelukeinona salaliittoteorioita. Parhaankin kritiikin terä tylsyy, jos siinä on asiavirheitä.
Kirjoittaja
FT Juha Räikkä on Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori. Hän oli mukana Euroopan komission rahoittamassa tutkimushankkeessa Comparative Analysis of Conspiracy Theories in Europe (2016–2020), ja tällä hetkellä hän johtaa Suomen Akatemian projektia Salaliittoteoriat nyt: filosofisia näkökulmia (2019–2023). Räikkä on kirjoittanut teoksen Salaliittoteorioiden filosofia – Temppeliherroista liskoihmisiin (Gaudeamus 2021).
Linkit ja kirjallisuus
Douglas, K. & Sutton, R: Climate Change: Why the Conspiracy Theories Are Dangerous. Bulletin of the Atomic Scientists 71, 98-106, 2015.
Jolley, D. & Douglas, K.: The Social Consequences of Conspiracism: Exposure to Conspiracy Theories Decreases Intentions to Engage in Politics and to Reduce One’s Carbon Footprint. British Journal of Psychology 105, 35-56, 2014.
Lewandowsky, S., Gignac, G. & Oberauer, K.: The Robust Relationship Between Conspiracism and Denial of (Climate) Science. Psychological Science 26, 667–670, 2015.
Räikkä, Juha: Salaliittoteorioiden filosofia – Temppeliherroista liskoihmisiin. Helsinki: Gaudeamus, 2021.
Räikkä, Juha: Climate Change Conspiracy Theories. Teoksessa G. Pellegrino & M. Di Paolo (toim.), Handbook of the Philosophy of Climate Change. Heidelberg: Springer, 2022. (Online first)
Uscinski, J., Lewandowsky, S. & Douglas, K: Climate Change Conspiracy Theories. Teoksessa M.C. Nisbet et al (toim.), The Oxford Encyclopedia of Climate Change Communication (1-37). Oxford: Oxford University Press, 2017.