Koronapandemian salaliittoteorioiden juuret ulottuvat jopa keskiajalle

Koronan alkaessa levitä keväällä 2020 tauti kytkettiin yllättävän nopeasti juutalaisiin, etenkin sosiaalisessa mediassa. Juutalaisvihamieliset syytökset eivät olleet uusia, vaan samankaltaisia on kuultu keskiajalta lähtien.

Juutalaisiin liitetyt salaliittosyytökset ovat vanhoja, ja etenkin kulkutautien mukana on vuosisatojen ajan levinnyt juutalaisvastaisia salaliittoajatuksia. Juutalaiset on asetettu syntipukin asemaan, heitä on syytetty lukuisia kertoja eri yhteisöjen kohtaamista onnettomuuksista ja taloudellisen edun tavoittelusta muiden hädän kustannuksella. Onkin sanottu, että antisemitismi eli juutalaisvastaisuus on historian vanhin ja laajimmalle levinnyt salaliittoteoria.

Koronavirus ei ollut antisemitismin suhteen poikkeus. Juutalaiset liitettiin pandemiaan hämmentävällä nopeudella, heti keväällä 2020. Juutalaisia syytettiin taudin levittämisestä, pandemiasta hyötymisestä, ja samalla antisemiitit iloitsivat uutisista, joissa kerrottiin sairastuneista ja kuolleista juutalaisista. Tämä kirjoitus esittelee koronapandemian alkuvaiheen antisemitismiä ja avaa sen historiallisia piirteitä.

Tapaus Agnès Buzyn

Koronaviruksen leviäminen alkoi Wuhanista, Kiinasta loppuvuodesta 2019. Euroopan ensimmäisistä tapauksista raportoitiin tammikuun 2020 lopulla, ja 11. maaliskuuta Maailman terveysjärjestö WHO julisti taudin muuttuneen pandemiaksi. Taudin tapaan myös syyllisten etsintä eteni nopeasti. Vastuullisia haettiin eri tahoilta, lähtien viranomaisten ja poliitikkojen piittaamattomuudesta aina kiinalaisten torien kurjaan elintarvikehygieniaan. Pian kulisseista löytyi myös vanha syntipukki: juutalainen.

Ensimmäinen antisemiittinen hyökkäys käynnistyi vain muutama päivä WHO:n julistuksen jälkeen. Sen kohteeksi joutuivat Ranskan entinen terveysministeri Agnès Buzyn ja hänen puolisonsa, immunologian professori Yves Lévy. Pariskunnan väitettiin pyrkineen taloudellisiin voittoihin piilottelemalla klorokiini-nimistä malarialääkettä, jota syytösten esittäjät pitivät mahdollisena vastalääkkeenä koronavirukselle. Syytökset esitettiin YouTube-videolla, jonka ehti katsoa noin 170 000 ihmistä, ennen kuin se poistettiin.

Seuraavaksi Agnès Buzynia syytettiin myös itse viruksen levittämisestä. Hän erosi Ranskan terveysministerin paikalta helmikuussa 2020, mutta oli ehtinyt ennen sitä julkisesti epäillä, ettei lentomatkustajien kuumeenmittaus juuri ehkäisisi virusta. Tämä lausunto herätti antisemiittien joukossa epäluuloa, tai ainakin tarjosi tilaisuuden propagandan levittämiseen. Niinpä sosiaaliseen mediaan ilmestyi juutalaisvastaisia karikatyyrejä, joissa Buzyn esimerkiksi kaataa pääkallolla ja ristikkäisillä luilla koristellusta pullosta myrkkyä kiviseen kaivoon. Alkuperäisen karikatyyrin päälle liitettyihin Buzynin kasvonpiirteisiin on lisätty tyytyväinen virne ja valtava kyömynenä.

Buzynin ja Lévyn tapaus herätti kansainvälistä huomiota, ja kansainvälinen, ihmisoikeuksiin keskittyvä Simon Wiesenthal -keskus julkaisi aiheesta tiedotteen, jossa korostettiin tapaukseen liittyviä historiallisia piirteitä. Järjestö piti tapausta erityisen loukkaavana siksi, että Buzyn ja Lévy ovat molemmat holokaustista pelastuneiden juutalaisten jälkeläisiä.

Tapauksen historialliset piirteet

Agnès Buzynin kohtaama hyökkäys ei ole antisemitismin historian näkökulmasta poikkeuksellinen. Juutalaisia on syytetty lukuisia kertoja tautien levittämisestä ja jopa kristittyjen tappamisesta. Myrkytyssyytösten tausta löytyy 1100-luvun Euroopasta, kun yksittäisten juutalaisten lääkäreiden väitettiin tahallisesti myrkyttäneen kristittyjä potilaitaan. Seuraavina vuosisatoina vastaavat irrationaaliset eli järjenvastaiset syytökset saivat uusia muotoja, ja löytyy lukuisia esimerkkejä, joissa kylän tai kaupungin käyttöveden pilaantumisen uskottiin johtuneen siitä, että juutalaiset olivat myrkyttäneet kaivon.

On kuitenkin ilmeistä, että Agnés Buzynin kohtaama hyökkäys asettuu osaksi keskiajalta alkanutta irrationaalisen juutalaisvihan jatkumoa

Seurauksiltaan järkyttävintä oli 1340-luvun lopulla levinneen mustan surman aikainen antisemitismi. Mustan surman ensivaiheista lähtien liikkui huhuja, että taudin aiheutti juutalaisten levittämä myrkky. Juutalaisia pidettiin pahoina, ja myrkky välineenä todisti noituudesta ja saatanallisuudesta. Lisäksi väitteelle haettiin todisteita historiasta: koska juutalaisia oli aiemminkin syytetty kaivojen myrkyttämisestä, oli myrkyttäminen luonteva selitys myös mustalle surmalle.

Kaivonmyrkytyssyytökset nousivat mustan surman myötä uudelleen esille ja tarjosivat selityksen karmivalle tilanteelle. Eräässä versiossa myrkyttämisen takana uskottiin jopa olleen juutalaisten kansainvälinen salaliitto. Salaliiton pääpaikkana pidettiin Espanjan Toledoa, josta käsin johtavien rabbien huhuttiin jakelevan muun muassa leprapotilaille pieniä myrkkypusseja levitettäväksi vesivarantoihin ympäri Eurooppaa. Salaliiton korkeampana ja lopullisena tavoitteena kerrottiin olevan kristinuskon tuhoaminen myrkyttämällä. Kaivonmyrkytyssyytökset levisivät ruton mukana ympäri Eurooppaa.

Hyvin pian kävi ilmeiseksi, ettei juutalaisilla ollut mitään roolia ruton levittämisessä. Tilannetta rauhoittaakseen Paavi Klemens VI julkaisi useammankin bullan, joilla hän pyrki hillitsemään juutalaisiin kohdistunutta väkivaltaa. Valitettavasti paavin ohjeet kaikuivat pääosin kuuroille korville. Juutalaisvastaiset hyökkäykset alkoivat Ranskasta, levisivät Espanjaan ja Sveitsiin ja aina Itämeren hansakaupunkeihin saakka. Juutalaisia pahoinpideltiin, kidutettiin ja heidän omaisuuttaan tuhottiin. Vuosilta 1348–1350 tunnetaan yli 350 juutalaisiin kohdistunutta massamurhatapausta.

Koronapandemian aikaiset salaliittoteoriat eivät toistaiseksi ole johtaneet yhtä verisiin hyökkäyksiin juutalaisia vastaan. On kuitenkin ilmeistä, että Agnés Buzynin kohtaama hyökkäys asettuu osaksi keskiajalta alkanutta irrationaalisen juutalaisvihan jatkumoa – sen muotona toimivat vuosisatoja vanhat syytökset, tosin päivitettyinä versioina.

Koronan takana kansainväliset rahajuutalaiset?

Brittiläinen juutalaisjärjestö Community Security Trust (CST) raportoi huhtikuussa 2020, kuinka antisemitismi levisi internetissä pandemian alkuvaiheessa. CST jaotteli aineiston viiteen kategoriaan. Näistä kolme liittyi taudin leviämiseen. Juutalaisia syytettiin taudin levittämisestä (”Jew-flu”), juutalaisten saamat tartunnat herättivät vahingoniloa, ja näiden lisäksi äärioikeistolainen nettisivusto käynnisti kampanjan, jonka tarkoituksena oli tartuttaa korona mahdollisimman moneen juutalaiseen. Kampanjan nimeksi oli annettu ”Holocough” ja sen iskulause kuului: ”If you have the bug, give a hug – Spread the flu, to every Jew”.

Lisäksi raporttiin oli kirjattu kaksi salaliittoteoriaa, joiden mukaan juutalaiset hyötyivät pandemiasta:

1. Koronavirus on huijaus, jolla juutalaiset luovat markkinoille kuvitteellista epävakautta. Ajamalla pienyritykset ja kotitaloudet ahdinkoon siirtyy valta pankeille, ja sitä kautta niiden omaisuus ajautuu juutalaisten hallinnoimien kansainvälisten suuryritysten syliin.

2. Virus on varta vasten valmistettu. Tulkinnat sen käyttötarkoituksista vaihtelevat Yhdysvaltain, Kiinan ja Israelin ajamista intresseistä aina yksittäisten juutalaisten liikemiesten, kuten George Sorosin henkilökohtaiseen voitontavoitteluun. Keskeisessä asemassa on rokote, jonka uskottiin olleen valmis jo ennen taudin leviämisvaihetta.

Stereotypia globaaleilla markkinoilla omia ”juutalaisia” etujaan ajavasta ja maailmanvaltaa tavoittelevasta rahajuutalaisesta lienee tänäkin päivänä yleisin antisemiittinen käsitys

Molemmat näistä salaliittoajatuksista viittaavat vanhaan kansainvälisen rahajuutalaisen stereotypiaan. Tämän antisemiittisen käsityksen juuret ulottuvat varhaiskeskiaikaiseen Eurooppaan, jossa juutalaisvastainen lainsäädäntö yleistyi ja juutalaisten maanomistus kiellettiin. Juutalaiset joutuivat hakemaan toimeentuloa muualta, käytännössä käsityöläisammateista sekä käymällä kauppaa. Sydänkeskiajalla myös rahan lainaaminen siirtyi suurelta osin juutalaisille, sillä katolisessa kirkossa yleistyi ajatus, ettei kristityille ollut sopivaa ottaa korkoa. Näin syntyi uusi stereotypia: ahne koronkiskuri, rahalle perso juutalainen, jonka esikuvana toimi Juudaksen hahmo.

Kansainvälisen rahajuutalaisen eli juutalaiskapitalistin stereotypia vahvistui 1800-luvulla, kun juutalaiset saivat tasavertaiset oikeudet useimmissa Euroopan maissa. Nationalismin ja kristillisen konservatismin ihanteiden läpi tarkasteltuna valtiorajojen yli toimiva, liberaaleihin arvoihin nojaava talous uhkasi niin kansallista vakautta, yhtenäiskulttuuria kuin kristillistä moraaliakin. Niinpä kansainvälisestä juutalaiskapitalistista muodostui pahin uhkakuva kristillisille kansoille ja valtioille. Stereotypia globaaleilla markkinoilla omia ”juutalaisia” etujaan ajavasta ja maailmanvaltaa tavoittelevasta rahajuutalaisesta lienee tänäkin päivänä yleisin antisemiittinen käsitys.

Pandemian edetessä antisemitismi lisääntyi ja sai uusia muotoja. On kuitenkin hämmentävää, kuinka lyhyessä ajassa syntyi jo näin huomattava kirjo järjettömiä syytöksiä ja vihaa. Antisemitismi on kyennyt vuosisatojen ajan muuntautumaan niin, että se merkillisesti onnistuu houkuttelemaan kannattajia kriisien keskellä yhä uudelleen. Koronapandemian ensivaiheet valitettavasti osoittavat jälleen, kuinka ylioptimistisia olivat holokaustin jälkeen esitetyt toiveet juutalaisvihan jäämisestä historian sivuille.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Kuparinen, Eero: Antisemitismin musta kirja – juutalaisvainojen pitkä historia. Jyväskylä: Atena 2008.

Myllykoski, Matti & Lundgren, Svante: Murhatun Jumalan varjo – antisemitismi kristinuskon historiassa. Helsinki: Yliopistopaino 2005.