Koronavirus johtaa pohtimaan pahan ongelmaa

Korona herättää helposti järkytyksen, joka taas ilmenee kysymyksinä: onko pandemialla merkitystä? Miksi se tapahtui? Voiko maailmaan luottaa? Pahan ongelma koskee maailman merkitystä.

Nykyinen koronaviruspandemia on suurin globaali terveyskatastrofi sitten vuosien 1918-20 espanjanflunssan. Koronavirus on tappanut kymmeniä miljoonia ja sairastettu korona haittaa vielä useamman elämää jälkioireiden kautta.

Koronaepidemia herättää helposti järkytyksen, joka taas ilmenee kysymyksinä. Onko pandemialla merkitystä? Mikä on sen merkitys? Miten pandemia on mahdollinen? Voiko maailmaan luottaa, kun se vaikuttaa uhkaavalta? Albert Camus käyttikin aikanaan ruttoa metaforana maailmassa vaikuttavalle pahalle.

Koronapandemia ja paha

Koronapandemia vie suoraan pahan ongelman ytimeen. Onko maailmalla tai elämällä merkitystä, jos pahaa on olemassa? Yleistä pahan ongelmaa käsitellyt filosofi Susan Neiman antaa pahalle työmääritelmän: paha on jotain niin tuhoisaa, että se uhkaa kaataa inhimillisen tai maailman hyvään johtavat käytännöt ja prosessit. Pandemia voi tappaa, aiheuttaa häiriöitä taloudelle tai lukita ihmiset sisälle eristyksiin. Se myös aiheuttaa mielenterveysongelmia ja rikkoo sosiaalisia suhteita.

Pahan ongelmasta on keskusteltu eniten uskonnonfilosofiassa. Miten Jumala voi olla olemassa, jos pahaa on olemassa?

Pahan ongelmasta on keskusteltu eniten uskonnonfilosofiassa. Miten Jumala voi olla olemassa, jos pahaa on olemassa? Uskonnonfilosofinen keskustelu on myös johtanut jaotteluun luonnollisen ja moraalisen pahan välillä. Luonnollinen paha johtuu luonnon prosesseista: esimerkiksi koronavirus tappaa ihmisiä. Moraalinen paha taas johtuu moraalisten toimijoiden valinnoista: esimerkiksi useat oikeistopopulistiset hallinnot ovat epäonnistuneet viruksen torjunnassa.

Uskonnollinen keskustelu pahan ongelmasta muuttuu nopeasti teodikeoiden etsimiseksi. Teodikeakeskustelu etsii riittävää syytä, jolla Jumala voisi sallia maailmassa olevan pahan. Tällaisiksi riittäviksi syiksi on esitetty esimerkiksi vapaata tahtoa (free will defence) tai ihmisten kouluttamista hyveisiin (soul-making). Tämän keskustelun lähtökohtana on, että jos riittäviä perusteita pahalle ei ole olemassa, myöskään Jumalaa ei voi olla olemassa. Näin Jumala muuttuu kosmiseksi pikkuvirkamieheksi.

Eksistentiaalinen pahan ongelma ja riittävän syyn periaate

Sama logiikka pätee myös laajempaan merkityksellisyyttä koskevaan ongelmaan. Pahalle etsitään riittävää perustetta tai selitystä riittävän syyn periaatteesta: kaikilla maailman tosiasioilla on selitys tai riittävä syy, miksi nämä tosiasiat ovat niin kuin ne ovat.

Käsitystä ”Jos Jumala on olemassa/maailmalla on merkitys, niin kaikella on moraalisesti riittävä syy ja tarkoitus” voidaan kutsua teodisismiksi uskonnonfilosofian professori Sami Pihlströmiä seuraten. Riittävien syiden järjestelmä taas osoittaa tosiasioiden merkityksen ja myös moraalisesti oikeuttaa ne. Esimerkiksi koronaepidemialla voi olla paikkansa osana Jumalan suunnitelmaa tai historian edistyskulkua.

Pahat asiat taas muodostavat ongelman tulkinnoillemme todellisuuden merkityksistä, järjestyksestä tai alkuperästä: entä jos pandemia on tarkoitukseton eikä osa historian edistysmarssia tai Jumalan suunnitelmaa? Näin pandemia johtaa maailman merkityksettömyyden tai nihilismin uhkaan, koska se uhkaa kaataa tulkintamallimme.

Teodisismin ongelmat

Pahan ongelman pohjana on siis merkityksen etsiminen tosiasioiden riittävistä syistä. Tosiasiat nähdään itsessään irrallisina, ja vain riittäviin syihin perustuvat selitykset voivat osoittaa niille merkityksen. Tämä malli on kuitenkin ongelmallinen. Tosiasioista on mielekästä puhua vain systeemeissä tai struktuureissa, jolloin systeemien tai struktuurien suhteet ja toimintalogiikka toteutuvat näiden tosiasioiden kautta.

Käytän uskonpuhdistaja Martti Lutherilta ja kielifilosofi J.G. Hamannilta periytyvää terminologiaa elementeistä, käytöistä ja niiden kautta läsnä olevista suhteista. Loogikko C.S. Peirceltä löytyy vastaava kolmijako: Ensimmäiset oliot ja faktat, Toiset kausaalisuhteet ja Kolmannet lait, tavat ja käytännöt.

Näin jokainen systeemi voidaan tulkita ensiksi tosiasioiden, toiseksi systeemin suhteiden ja vuorovaikutusten, ja niiden yhdessä paljastaman logiikan kautta. Tällöin systeemin logiikka paljastuu faktojen kautta, kun faktoilla on rooli systeemin vuorovaikutuksessa. Faktojen merkityksiä ei siis tarvitse hakea riittävistä syistä.

Näin jokainen systeemi voidaan tulkita ensiksi tosiasioiden, toiseksi systeemin suhteiden ja vuorovaikutusten, ja niiden yhdessä paljastaman logiikan kautta. Tällöin systeemin logiikka paljastuu faktojen kautta, kun faktoilla on rooli systeemin vuorovaikutuksessa. Faktojen merkityksiä ei siis tarvitse hakea riittävistä syistä.

Otetaan esimerkiksi biljardipallot. Kivi osuu kasipalloon, jolloin kasipallo vierii pussiin. Tällöin tapahtumakululla on kolme osaa: 1. Elementti eli törmäyksen asiantilat, joita ovat pallojen nopeus ja liikemäärä jonain hetkenä. 2. Tapahtumaa ohjaavat säännöt eli Newtonin lait. Ne paljastavat 3. pallojen kausaaliset taipumukset. Jos kivi osuisi kasipalloon, kasipallo lähtisi liikkeelle (Newtonin lakien kuvaamalla tavalla).

Samaa logiikkaa on mahdollista soveltaa myös osoittamaan merkityksiä biologiassa, ihmisten toiminnassa ja yhteiskunnan käytännöissä. Biologiaa tutkitaan yhä enemmän merkkien teorian avulla. Geenit ovat koodeja, ja solu tulkitsee mRNA-rokotteen tuottamalla proteiineja. Ihmisten ilmeet, teot ja sanat ilmaisevat heidän ajatuksensa ja toimintansa. Yhteiskunta taas rakentuu täysin ihmisten ja heidän instituutioidensa kommunikaation varaan. Tutkijat tulkitsevat viruksen toimintaa ja kirjoittavat tekstejä, joita sitten lääkärit tulkitsevat. Näin maailma on eri tasoillaan täynnä erilaisia merkitysyhteyksiä.

Eettinen ja uskonnollinen merkitys

Kontekstien tarjoamaa merkitystä voidaan soveltaa myös eettiseen ja uskonnolliseen merkitykseen. Etiikassa hyveet tarjoavat keinon siirtyä huonosta alkutilanteesta tilanteeseen, jossa ihmisen hyvä elämä toteutuu. Mallissa on kolme osaa: ihminen-sellaisena-kuin-hän-on, hyveet käytäntöinä tai strategioina saavuttaa hyvä elämä ja hyvää elämää elävä ihminen.

Esimerkiksi huolellinen maskin käyttö auttaa säilyttämään terveyden. Teot kuten maskin laittaminen kasvoille ovat tosiasioita ja säännöt kuten maskin käyttö liittävät ne asiayhteyteen. Nämä käytännöt taas tekevät maskin ripustamisen kasvoille moraalisesti merkitykselliseksi, koska maskinkäyttö johtaa terveeseen elämään.

Raamatun Jumalaa voidaan filosofi William Jamesin tavoin verrata shakkimestariin. Mestari pystyy vastaamaan jokaiseen aloittelijan siirtoon ja näin saavuttamaan tarkoituksensa vastustajasta huolimatta.

Jumalan ja pahan olemassaolo eivät myöskään ole ristiriidassa. Raamatun Jumalaa voidaan filosofi William Jamesin tavoin verrata shakkimestariin. Mestari pystyy vastaamaan jokaiseen aloittelijan siirtoon ja näin saavuttamaan tarkoituksensa vastustajasta huolimatta. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan pääsiäiskertomus alkaa tilanteesta, jossa Israel on orjana Egyptissä. Jumala taas lyö faaraon ja vapauttaa Israelin.

Tällöin Jumala ja paha ovat tarinan vastakkaisia hahmoja tai pelin vastakkaisia pelaajia. Tarinalla tai pelihistorialla on myös hyve-etiikan rakenne: paha alkutilanne, Jumalan toiminta käytäntönä tai strategiana joka vapauttaa pahasta, ja pelastus ihmisen ja maailman hyvänä järjestyksenä. Tapahtumat taas saavat merkityksensä tarinasta tai pelistä. Tarina kuitenkin sisältää tarkoituksetonta pahaa, kuten faaraon toiminnan. Näin tarinassa Jumala on olemassa, vaikka maailmassa on tarkoituksetonta pahaa.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Albert Camus: Rutto. Otava: 1995.

William James: ”The Dilemma of Determinism”, teoksessa The Collected Works of William James, vol. 6. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1979.

Alasdair MacIntyre: Hyveiden jäljillä. Helsinki: Gaudeamus, 2004.

Susan Neiman: Evil in Modern Thought. Princeton, NJ: Princeton University Press, 2015.

Sami Pihlström ja Sari Kivistö: Kantian Antitheodicy. Lontoo: Palgrave, 2016.

Lauri Snellman: The Problem of Evil and the Problem of Intelligibility. Helsinki: 2020. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/318648