Ensimmäinen korona-pääsiäinen pakotti seurakunnat digitaalisiin jumalanpalveluksiin

Keväällä 2020 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa elettiin oudossa tilanteessa. Kirkkovuoden suuri juhla, pääsiäinen, oli käsillä, ja jumalanpalvelukset toimitettiin suljetuin ovin – seurakuntalaiset osallistuivat niihin striimien tai tallenteiden välityksellä.

Teologian maisteritutkielmassani tutkin ensimmäisen korona-aallon pääsiäisen jumalanpalvelusten ordoja eli kaavoja: millaisia ne olivat rakenteeltaan ja sisällöltään? Tutkimusaineistoni koostui 17 jumalanpalveluksen tallenteista eri puolilta Suomea. Voisi olettaa, että saman pääsiäisaamun tai -yön kaavoissa ei olisi ollut suuria eroja, koska samana kirkkovuoden ajankohtana päivän tekstitkin olivat samoja. Vaihtelua esiintyi kuitenkin sekä ordon rakenteissa että sisällöissä.

Jumalanpalveluskaavoissa näkyi sekä uskollisuus perinteelle että joustavuuden mahdollisuus

Jumalanpalvelusten kaavat noudattelivat rakenteeltaan pitkälti Kirkkokäsikirjan messu- ja sanajumalanpalveluskaavoja, mutta toteutustavoissa oli käytetty hyväksi myös käsikirjan ohjeistuksen mukaista joustavuuden ja väljyyden mahdollisuutta yhdistelemällä eri kaavoja. Sisällöissä korostuivat sakramentit, kontekstuaalisuus ja ekumeenisuus.

Poikkeuksellisena korona-aikana Kirkkokäsikirjalle uskollisen kaavan tuttuuden voidaan ajatella tuovan pysyvyyden ja turvallisuuden merkityksen jumalanpalvelukselle, joka ei heilahda korona-aallossakaan. Toisaalta eri kaavojen yhdistely saattaa kertoa nimenomaan kaavan kontekstuaalisesta käytöstä poikkeusoloissa. Jumalanpalveluksen pääosat – johdanto, sana, rukous, ateria ja päätös – ovat johdatelleet jo alkukristittyjen kokoontumisia, ja ne olivat pääsiäisen 2020 jumalanpalveluskaavoissakin kantavia tukipilareita. Raamatun sana oli vahvasti mukana, kuten myös rukous ja molemmat luterilaisen kirkon sakramentit: kaste ja ehtoollinen.

Sakramentit ja ekumeenisuus pääsiäisen jumalanpalveluksissa

Kasteen muistaminen on osa Kirkkokäsikirjan pääsiäisyön messukaavaa, jota olikin käytetty tutkimusaineistoni jumalanpalveluksissa. Kaste välittyi myös jumalanpalvelusteksteissä sekä symboliikassa: kastemalja ja -vesi, valkoiset kynttilät ja albat olivat näkyvästi esillä. Yksi kekseliäimpiä tapoja yhdistää molempien sakramenttien muistaminen oli kasteveden valuttaminen ehtoollispikarilla kasteen muistamisessa.

Ekumeenisia sisältöjä jumalanpalveluksiin oli löytynyt ortodoksisesta ja katolisestakin perinteestä. Ortodoksinen pääsiäistropari, Kristus nousi kuolleista, oli monipuolisesti käytössä rukouslauseena, lauluesityksenä, virtenä ja saarnoissa. Troparit eli lyhyet rukoukset, Jumalan tai pyhien tekoja ylistävät laulut, olivat osa ortodoksista perinnettä jo 500-luvulla.

Pääsiäisen messuissa ehtoollisen vieton järjestäminen oli haasteellista, koska seurakuntalaiset eivät voineet olla läsnä kirkossa. Kaipuu ehtoolliselle oli suuri, ja seurakunnille suunnatuissa virikemateriaaleissa tarjottiin luettavaksi hengellisen osallisuuden rukous:

Herra Jeesus,

uskon, että olet läsnä sakramentissasi

ja tahtoisin ottaa sinut siinä vastaan kuin juhlavieraan.

Koska juuri nyt en voi, rukoilen sinua:

tule silti luokseni Vapahtajana,

syntien anteeksiantajana,

lohduttajana.

Tahdon seurata sinua, Jumalan Karitsa,

minne ikinä minut vietkin,

ja rakastaa sinua yli kaiken,

ja lähimmäistäni niin kuin itseäni.

Ole ylistetty, Herra Jeesus Kristus!

Aamen.

Rukous muistuttaa hyvin läheisesti katolisen kirkon hengellisen kommuunion rukousta, minkä vuoksi sen merkitys luterilaisessa messussa olikin ekumeeninen. Katolisessa messussa hengellinen kommuunio, eli tietoinen kaipaus Kristuksen vastaanottamiseen ilman konkreettista mahdollisuutta osallistua ehtoolliselle, on myös yksi ehtoollisen vastaanottamisen todellinen muoto. Luterilainen teologian mukaan taas ehtoollista ei oteta vastaan vain hengellisesti, vaan myös suulla. Siksi tämän rukouksen merkitys pääsiäisenä 2020 luterilaisessa messussa oli lähinnä lohduttava ja siunaava.

Kaipauksen ja toivon sanoituksia jumalanpalvelusteksteissä

Kontekstuaalisuus välittyi sekä kaavojen digitaalisena toteutustapana että sisällöissä pääsiäisen ilosanoman, pääsiäisylistyksen ja pääsiäisen siunauksen sisältymisissä jumalanpalveluksiin. Myös koronan aiheuttaman huolen sanoittaminen sekä saarnoihin että esirukouksiin oli poikkeusolojen jumalanpalvelusten kontekstuaalista sisältöä. Ilosanoma ylösnousseesta Kristuksesta kerrottiin lähes kaikissa saarnoissa, ja se välitti toivon sanomaa korona-ajan epätietoisuudessa tulevaisuudesta. Lähimmäisestä huolehtiminen ja lähimmäisenrakkaus olivat yhteisiä puheiden ja rukousten aiheita. Myös kaipauksen ja toivon ilmaukset toivat lohdutusta ja kannustamista selviytymiseen.

Lähimmäisestä huolehtiminen ja lähimmäisenrakkaus olivat yhteisiä puheiden ja rukousten aiheita. Myös kaipauksen ja toivon ilmaukset toivat lohdutusta ja kannustamista selviytymiseen.

Toisaalta noin kolmasosassa saarnoista ei koronaa mainittu mitenkään, mikä taas voisi viitata tietoiseen saarnan sanoman keskittämiseen pääsiäisen ilosanomaan ja ajatusten johdattamiseen pois rajoitteista ja poikkeusoloista.

Virikemateriaalit antoivat pohjaa esirukouksille

Erityisesti esirukouksissa käytettiin paljon joko suoraan tai soveltaen seurakunnille toimitettuja virikemateriaaleja kuten poikkeusoloihin laadittuja esirukouksia. Ne auttoivat erikoisessa jumalanpalvelustilanteessa todennäköisesti sanoittamaan yhteisen huolen lähimmäisistä, seurakunnasta, maailmanlaajuisesta poikkeusajasta ja tulevaisuudesta. Virikemateriaalien runsas käyttö kertoo niiden tarpeesta. Olisiko kirkon yhteiselle jumalanpalvelussuunnittelulle enemmän tarvetta muulloinkin? Voisiko hyväksi koettuja tekstejä jakaa laajemminkin kirkon työntekijöiden kesken?

Ovet auki digitaaliseen jumalanpalvelukseen

Korona-aika herätti seurakunnat huomaamaan digitaalisen jumalanpalveluksen toteuttamisen mahdollisuudet ja haasteet. Kirkon uuden strategian nimi Ovet auki kuulostaa korona-aikana jopa paradoksaaliselta, kun kirkon ovia on jouduttu sulkemaan ja jumalanpalveluksiin osallistujien määrää rajoittamaan. Tulevaisuuden haasteena onkin luoda poikkeusoloja varten mahdollisesti jopa oma kaava ja tapa toteuttaa digitaalinen jumalanpalvelus, jossa seurakuntalaiset voisivat osallistua jumalanpalvelukseen verkon välityksellä, vaikka he eivät fyysisesti läsnä olisikaan. Miten voisi toteuttaa digitaalisen jumalanpalveluksen ”avoimin ovin”? Millaisin keinoin kirkkotila voisi olla koettavissa ja aistittavissa digitaalisesti?

Tulevaisuuden haasteena onkin luoda poikkeusoloja varten mahdollisesti jopa oma kaava ja tapa toteuttaa digitaalinen jumalanpalvelus, jossa seurakuntalaiset voisivat osallistua jumalanpalvelukseen verkon välityksellä, vaikka he eivät fyysisesti läsnä olisikaan.

Onko korona-aika muuttanut jumalanpalvelusten kaavan käyttöä ja sen soveltamista poikkeusoloissa? Oma tutkimukseni keskittyi korona-ajan alkuun, kirkkovuoden suureen juhlaan, pääsiäiseen. Tutkimus pidemmältä aikaväliltä ja korona-ajan jälkeen olisi tulevaisuudessa välttämätöntä, jos haluamme tietoa jumalanpalveluskaavan käytöstä.

Kirkkokäsikirja liturgisena työkalupakkina

Tutkimus osoitti, että Kirkkokäsikirjan kaavat ovat tuttuudessaan turvallisia ja sisältävät jumalanpalveluksen kannalta teologisesti ajatellen tärkeät merkityssisällöt. Kun kaavasta jätetään jotain pois tai siihen lisätään jotain, on hyvä pohtia, mikä on kaavan soveltamisen tarkoitus ja teologinen merkitys – mikä korostuu ja minkä merkitys vähenee? Mitkä kaavan osat ovat välttämättömiä, jotta on kyse jumalanpalveluksesta eikä esimerkiksi hartaudesta? Kirkkokäsikirjaa voidaan pitää liturgisena työkalupakkina, joka tarjoaa sopivat rakennusaineet erilaisiin jumalanpalvelustarpeisiin.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Campbell, Heidi A.: What Religious Groups Need to Consider when Trying to do Church Online. Heidi A. Campbell (toim.). The Distanced Church: Reflections on Doing Church Online. Digital Religion Publications. An Imprint of the Network for New Media, Religion & Digital Culture Studies, 61–63, 2020.

Hulmi, Sini: Pyhän säikeitä. Näkökulmia jumalanpalveluksen teologiaan. Helsinki: Kirjapaja, 2019.

Jolkkonen, Jari: Ehtoollinen. Pekka Kärkkäinen (toim.), Johdatus Lutherin teologiaan. Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitos. Helsinki: Kirjapaja, 269–288, 2001.

Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa. Suomentaneet Myllykoski, Matti & Outi Lehtipuu. Myllykoski, Matti (toim.). Helsinki: Gaudeamus, 2008.

Katolinen kirkko Suomessa/ Hengellinen kommuunio (s.a.) https://katolinen.fi/rukouksia/hengellinen-kommuunio Kirkkokäsikirja I – II. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja I – II. Pieksämäki: Raamattutalo, Kirkkopalvelut, 2003.

Lathrop, Gordon W.: Central Things. Worship in Word and Sacrament. Minneapolis: Augsburg Fortress, 2005.

Lathrop, Gordon W.: Reenvisioning ”The Shape of the Liturgy: A Framework for Contextualization”. Gláudia Vasconcelos Wilkey (toim.) Worship and Culture. Foreign Country or Homeland? Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company, 379–386, 2014.

Stauffer, S. Anita: Gathering, Ordo and Baptism. Lange, Dirk G. & Dwight W. Vogel (toim.) Ordo: Bath, Word, Prayer, Table. A Liturgical Primer in honor of Gordon W. Lathrop. Claremont CA: OSL Publications, 59–65, 2018.

Tridentinum. Trenton kirkolliskokouksen reformi- ja oppidekreetit sekä kaanonit. Suomentanut Martti Voutilainen OP. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 2016.

Virikemateriaali. Virikkeitä ja materiaalia messuihin ja jumalanpalveluksiin hiljaisella viikolla ja pääsiäisenä 2020: https://www.arkkihiippakunta.fi/uploads/2020/03/646e5ed6-paasiainen-2020-virikkeita-ja-materiaalia.pdf

Wellesz, Egon: A History of Byzantine Music and Hymnography. E-book, Oxford: Clarendon Press. https://hdl.handle.net/2027/heb.03061, 1961.