Varhaisia kertomuksia Jeesuksen perheestä

KIRJAESITTELY

Tilanne on varmaankin tuttu jokaiselle lukijalle: mukaansa tempaava kertomus on päättynyt, mutta mieli jää askartelemaan kiehtovien henkilöhahmojen kanssa, ja pohtimaan kaikkea mitä heistä jäi kertomatta. Tällainen tarve vaivasi myös antiikin ja keskiajan kristittyjä, jotka laativat kertomuksia Jeesuksen lapsuudesta tai siitä, mitä apostoleille tapahtui Apostolien teoissa kuvatun jälkeen. Samalla kristillinen oppi ja uskonnolliset käytännöt ajan myötä kehittyivät ja muuttuivat.

Uusien oppien ja käytäntöjen rinnalle syntyi tekstejä, jotka perustelivat ja selittivät niitä. Näin esimerkiksi jo 100-luvun viimeisellä puoliskolla tai 200-luvun alussa kreikaksi Herran veljen Jaakobin nimiin laadittu nk. Jaakobin protoevankeliumi kehittää edelleen ajatusta Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ja Mariasta ikuisena neitsyenä.

Suomen Eksegeettisen Seuran tuoreessa julkaisussa Antti Marjanen, Ulla Tervahauta, ja Ville Vuolanto ovat toimittaneet uudelleen tai ensimmäistä kertaa suomeksi käännettynä neljä tällaista varhaista kertomusta. Ne avaavat näkymiä varhaisten kristittyjen tapoihin laajentaa kanonisten evankeliumien kertomaa Pyhän perheen, eli Jeesuksen ja hänen vanhempiensa, sekä Marian ja hänen vanhempiensa vaiheista.

Ulla Tervahaudan kääntämä Jaakobin protoevankeliumi on ensimmäinen kirjan teksteistä, ja niistä kenties vaikutusvaltaisin: etenkin idän kirkossa siitä on viimeistään bysanttilaiselta ajalta ammennettu Marian juhlapäivien lukukappaleita, ja se on vaikuttanut vahvasti Jeesuksen syntymän kuvastoon. Siinä Maria syntyy vanhemmilleen Joakimille ja Annalle ihmeellisesti näiden kärsittyä pitkään lapsettomuudesta. Hänet annetaan temppeliin, josta hänet edelleen kuukautisten alettua luovutetaan ikääntyneen leskimiehen Joosefin huolehdittavaksi.

Joosefin kauhuksi Maria tulee raskaaksi hänen ollessaan työmatkalla. Lapsen syntymä tapahtuu erämaan luolassa kesken matkan Beetlehemiin. Jeesus pikemminkin ilmestyy kuin syntyy, ja epäilevä ohikulkija todentaa Marian yhä olevan neitsyt. Kun tarinan mukaan Jeesuksen sisarukset ovat Joosefin lapsia hänen edellisestä avioliitostaan, se argumentoi johdonmukaisesti Marian ikuisen neitsyyden puolesta.

Viimeistään myöhäisantiikissa Jaakobin protoevankeliumi käännettiin latinaksi, mutta säilyvä latinankielinen versio on tässä toisena tekstinä Ville ja Valtteri Vuolannon kääntämä nk. Pseudo-Matteuksen evankeliumi. Se on varhaiskeskiajalla edelleen kehitelty ja muulla aineksella laajennettu versio. Sen mahdollinen syntykonteksti löytyy tuntemattomaksi jäävästä luostarista ehkäpä 600-luvun alussa nykyisen Ranskan alueella. Temppeliin annetusta Mariasta tulee tekstissä luostarihengellisyyden esikuva.

Kuvaus Jeesuksen syntymästä on tässä yhdistetty Luukkaan evankeliumin kertomukseen sillä seurauksella, että Jeesus ensimmäisen viikkonsa aikana siirtyy muutaman päivän välein luolasta Beetlehemin talliin ja sitten Jerusalemin temppeliin. Pseudo-Matteuksen evankeliumi on pohja sille kertomustraditiolle Neitsyt Marian elämästä, joka läntisen kristikunnan piirissä tunnettiin keskiajalla, ennen kuin Jaakobin protoevankeliumi tuli lännessä uudelleen tunnetuksi 1500-luvulta alkaen.

Mutta millainen oli Jeesus lapsena? Tätä kuvaava Tuomaan lapsuusevankeliumi on valikoiman mahdollisesti vanhin teksti. Sen, kuten kokoelman neljännen tekstin, on kääntänyt Antti Marjanen. Tuomaan lapsuusevankeliumi on laadittu kreikaksi joskus toisen vuosisadan puolivälissä tai toisella puoliskolla, ja kuvaa Jeesuksen lapsuudessaan tekemiä ihmetekoja. Niissä esiintyvä Jeesus on tunnistettavan keskenkasvuinen ihmislapsi, joka on varustettu jumalallisin voimin. Neljäs teksti, koptinkielinen Kertomus rakentaja Joosefista, on laadittu myöhäisantiikin Egyptissä. Se kuvaa Joosefin vanhuutta ja kuolemaa, ja tätä kautta esittää yleisemmin kristityn kuolemaan liittyviä opetuksia.

Kaikki tekstit on varustettu tieteellisellä johdannolla, joissa esitellään tekstien alkuperää, niiden eri versioiden historiaa, ja vaikututusta, aina Suomeen asti. Teksteistä on pyritty valitsemaan käännettäväksi niiden varhaisin kokonainen versio tai varhaisin rekonstruoitu versio. Useimmat näistä teksteistä käännettiin antiikissa ja keskiajalla monille eri kielille, ja käyttäjät lyhensivät tai laajensivat tekstiä tarpeen mukaan. Tästä syystä käännöksiin on liitetty käännöksiä myös merkittävistä lisäyksistä muissa versioissa, tai indikoitu miten teksti niissä etenee. Käännökset on myös varustettu selventävin huomautuksin.

Kokoelman päättää Ville Vuolannon katsaus lapsuudesta antiikissa ja varhaisessa kristillisessä kulttuurissa. Se asettaa kokoelman käännökset kulttuurilliseen ja yhteiskunnalliseen asiayhteyteensä ja tarjoaa tiiviin suomenkielisen esityksen Vuolannon ja muiden aikakauden lapsuutta kansainvälisesti tutkineiden tuloksista.

Nämä kertomukset tarjoavat ikkunoita antiikin ja keskiajan kristittyjen kirjallisuuteen. Niiden suosiota ja vaikutusvaltaa ei juuri ole hidastanut se, etteivät ne saavuttaneet Raamattuun kanonisoitujen kirjojen asemaa. Vaikka esimerkiksi läntisen kirkon auktoriteetit ovat toisinaan pitäneet niitä epäluotettavina tai vältettävinä, niitä on kuitenkin kopioitu ja luettu. Raamatun ulkopuolelle jääneiden tekstien vaikutus kristillisiin kulttuureihin alleviivaa niiden tuntemisen merkitystä. Uudet kommentoidut käännökset ja huolelliset johdannot tarjoavat paljon paitsi teologeille, myös esimerkiksi keskiajan historiaa ja taidetta opiskeleville ja tutkiville, sekä kenelle tahansa kiinnostuneelle lukijalle.

Antti Marjanen, Ulla Tervahauta, Ville Vuolanto (toim.), Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja, 120; Helsinki: SES, 2020)

Kirjoittaja
Jesse Keskiaho, dos., FT, Akatemiatutkija, Helsingin yliopisto