| Saara Kuoppala & Sabina Sweins |

Kolmen monoteistisen uskonnon keskustelu rukouksesta – De abrahamitiska religionernas diskussion om bön

Kuva2 SK

Kolme uskontoa ja rukous

Marraskuisena iltapäivänä 23.11.2017 Kirkon talolle Etelärantaan kokoontui monenkirjava joukko ihmisiä kuulemaan ja keskustelemaan kolmen monoteistisen uskonnon Pyhistä Teksteistä. Paikalla oli sekä nuoria opiskelijoita, opettajia että abrahamilaisten uskontojen edustajia. Torstai-iltapäivän teema oli rukous, jonka oli valinnut imaami Abbas Bahmanpour.

Iltapäivän teemaa lähestyttiin ”Kuunteleva keskustelu Kirjoituksista” -metodilla. Tällä ajatuksella kulkeva tilaisuus ei ollut ensimmäinen laatuaan, vaan ”Kuunteleva keskustelu Kirjoituksista” -tilaisuuksia on järjestetty jo usean vuoden ajan aina kahdesti vuodessa. Tilaisuuden ajatuksena on kolmen monoteistisen uskonnon – islam, kristinusko ja juutalaisuus – kohtaaminen Pyhien Kirjoitusten äärellä. Lähestymistapa on lähtöisin Cambridgen yliopistosta, missä se tunnetaan nimeltä Scriptural Reasoning.

Kuunteleva keskustelu Kirjoituksista” –tilaisuuksien tarkoituksena on, että islamin, kristinuskon ja juutalaisuuden edustajat tuovat tilaisuuteen valitsemansa tekstin liittyen annettuun teemaan. Paikallaolijat pääsevät keskustelemaan, kuuntelemaan ja ymmärtämään toistensa Pyhiä Kirjoituksia. Päämääränä ei ole pyrkiä yhteiseen lopputulokseen vaan pikemminkin ymmärtämään, kuinka toinen omaa Pyhää Kirjaansa lukee ja mitä se hänelle merkitsee.

Tämän torstaisen ”Kuunteleva keskustelu Kirjoituksista” -iltapäivän aloitti imaami Abbas Bahmanpour lukemalla Koraanista kohdat 29:45, 70:21–22, 17:77–78 ja 2:144. Imaami Bahmanpour toi esille, että rukouksen avulla ihminen luo yhteyden Jumalaan ja jatkuva yhteys ylläpidetään rukouksella. Ihmisen tulisi pyrkiä kohti Jumalaa, joka ohjaa yksilön pimeästä kohti valoa.

Imaami Anas Hajjar jatkoi Bahmanpourin jälkeen kertomalla, että itseasiassa ihminen ei ole ainoa joka rukoilee vaan näin tekevät kaikki Jumalan luomat. Tällä Hajjar viittasi Koraanin kohtaan 24:41, jossa kuvataan kuinka kaikki Jumalan luomat, niin taivaan kuin maan päällä, julistavat Jumalan kunniaa ja Jumala tuntee jokaisen rukouksen ja ylistämistavan. Rukoushetkeen muslimin tulee astua nöyrin mielin ja puhtain sydämin. Rukouksessa seistään Jumalan edessä ja siksi rukousrituaali tulee suorittaa, kuten Profeetta on sen heille opettanut.

Juutalaisesta rukouksesta oli paikalla puhumassa opettaja Daniel Weintraub. Hänen tekstinsä oli 1. Samuelin kirja 1:9–18. Teksti on pyyntörukous, jossa lapseton Hanna rukoilee Jumalalta lasta. Jumala vastasi Hannan rukoukseen antamalla hänelle pojan, jonka nimeksi tuli Samuel. Weintraub toi esille, että naiset on vapautettu päivittäisistä rukouksista, mitkä ovat velvoitteellisia miehille. Naiset saavat rukoilla, mutta se on vapaaehtoista. Mikäli nainen kuitenkin päättää suorittaa päivittäiset rukoukset ja tekee näin kolmesti, hän on velvoitteinen jatkamaan tätä tapaa.

Weintraub esitteli myös amida-rukouksen, joka on jokaisen juutalaisen jumalanpalveluksen keskeisin rukous. Tämä rukous suoritetaan aina seisten ja Jerusalemia kohti kääntyneinä. Toorasta luetut rukoukset puolestaan luetaan istuen, koska nähdään, että silloin ollaan oppimassa.

DSC 0084Daniel Weintraub avaamassa keskustelua juutalaisesta rukouksesta. Kuva: Pekka Lindqvist.

Kristillistä rukoustekstiä oli esittelemässä pastori Elina Hellqvist. Hän oli poiminut tekstit Matt. 6:5–13 ja Luuk. 11:1–4, jossa Jeesus neuvoo miten tulisi rukoilla. Tämä rukous, joka nykyään tunnetaan Isä meidän -rukouksena, on kristinuskon tunnetuin rukous. Hellqvist toi esille, että tässä rukouksessa pyydetään sitä, mitä Jumala tahtoo meille. Isä meidän -rukouksessa ihminen on vapaa inhimillisestä heikkoudesta.

Isä meidän -rukouksessa pyydetään Jumalalta jokapäiväistä leipää. Hellqvist toi esille Martti Lutherin käsitykseen jokapäiväisestä leivästä. Lutherin mukaan jokapäiväinen leipä on se mitä ruumiimme välttämättä tarvitsee. Näitä tarpeita ovat muun muassa ruoka, juoma, vaatteet, puoliso ja koti.

Kuva1 SKElina Hellqvist alustamassa keskustelua kristillisistä rukousteksteistä. Kuva: Saara Kuoppala.

Ryhmäkeskustelun aikana pohdittiin muun muassa rukouksen rituaalista puolta; missä, kenen kanssa ja millä kielellä ihminen voi rukoilla. Imaami Anas Hajjar kertoi, että muslimien on tärkeä noudattaa rukousrituaalia, sillä Profeetta on sen heille opettanut. Jumalan edessä tulee olla puhtaana ja nöyränä sekä keskittyneenä. Rukousta ei saa vain suorittaa, vaan siinä täytyy olla läsnä ajatuksella ja sydämellä.

Daniel Weintraub puolestaan raotti juutalaista näkemystä, jonka mukaan ihminen voi rukoilla yksin missä tahansa, mutta rukous kuuluu selvemmin, kun paikalla on vähintään kymmenen yli 13-vuotiasta miestä.

Raamatun teksteissä herätti keskustelua Matteuksen evankeliumin kohta ”Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä.” Mitä tarkoitetaan tekopyhien tavoin? Hellqvist selitti sen siten, että kristitylle rukouspaikalla ei ole väliä vaan sillä onko rukoilija vilpitön. Kaikissa kolmessa uskonnossa rukouksen tulisi olla vilpitöntä, sillä rukoillessa ollaan suoraan yhteydessä Jumalaan.

Kirjoittaja, Saara Kuoppala, TK (Helsingin yliopisto), on USKOT-foorumin viestintävastaava

Lyssnande diskussion om bön

Den 23.11.2017 samlades en grupp av representanter från de tre abrahamitiska religionerna för att mötas i diskussion över sina religiösa skrifter med hjälp av metoden scriptural reasoning. Denna gång hade shia-imamen Abbas Bahmanpour från Resalat islamska samfund fått välja tema och temat som valts var bön. Diskussionen gick på finska. Scriptural reasoning fungerar så att man först väljer ett tema sedan ska varje religion välja en text som ska läsas kring temat. Texterna behandlas en och en så att man först presenterar texten och sedan behandlar man den i grupp. Resten av gruppen kan fråga frågor av personerna som hör till religionen men ingen är en representant för hela religionen utan man talar som en representant för sig själv. Denna gång var det så många deltagare att gruppen delades i två inför diskussionen.

De muslimska textstyckena från Koranen (bl.a. 2:144.177.186.238, 14:40, 17:77-78, 20:45, 24:41.56 och 70:21-22) presenterades av imamerna Bahmanpour och Anas Hajjar. Den sistnämnde representerade den sunnitiska traditionen och Islamska samfundet i Helsingfors. Abbas Bahmanpour berättade att man strävar till att be konstant och genom bön kommer människan ihåg sitt ansvar som hon har. Bönen är inte bara rörelser utan det är att komma ihåg Gud. Man kan existera i konstant böneläge trots att man lever sitt normala liv. Detta väckte i vår diskussionsgrupp frågan om vad det betyder att komma ihåg Gud. Bahmanpour som fungerade som en av representanterna för islam i min grupp svarade att flera religioner har olika böneband de använder för repetitiv bön och i islam finns det liknande som man använder för att upprepa Guds olika namn. Det finns alltså ritualer för att komma ihåg Gud genom böneband och på spirituell nivå handlar det om att uppehålla kontakten med Gud. Diskussionen gick vidare till skillnaden på olika sorters böner i islam. Salat-bönerna är tideböner med noggranna instruktioner hur de ska utföras. Dessa obligatoriska böner utgör en av islams fem sk. pelare. Därtill rekommenderas det bl.a. att man stiger upp på natten och ber. Vi fick också lära oss att man inte får fråga ifall någon ber nattbönen utan det är mellan Gud och personen själv. Utanför salat kan man också be du’a bön som är bedjande bön.

Judiska skriften från 1 Samuelsboken 1:9–18, även kallad Hannas bön, presenterades av Daniel Weintraub. I judendomen ber man tre gånger om dagen och på sabbaten fyra. Dagens sista och första bön kan kopplas ihop då dagen tar slut vid solnedgången. Man kan be närsomhelst och varsomhelst men bönen hörs bättre ifall man är fler, det ideala antalet är tio män. Kvinnorna är befriade från bön men om de ber tre gånger blir det obligatoriskt. Nyttan av bönen förmedlas åt alla människor, inte bara judar.

Under diskussionsdelen hade vi i vår grupp som experter gymnasieelever som gått i den judiska skolan i Helsingfors.  De berättade att man inte kan bönerna utantill utan i skolan studerar man också bön. De hade ofta en finsk översättning bredvid den hebreiska texten. Hebreiska är bönespråket och alla av dem har studerat nio år hebreiska men det är svårt att lära sig då man nödvändigtvis inte möter språket annanstans. Vi hittade en likhet mellan islam och judendom då islams rituella böner sker på arabiska men bedjande bönen i islam sker på det egna språket.

De kristna texterna från Matt. 6:5–13 och Luk. 11:1–4 presenterades av Elina Hellqvist. Texterna som hade valts var bibelställena varifrån bönen Vår Fader kommer ifrån. Bönen Vår Fader ber man på nästan alla gudstjänster, förrättningar och andakter i kyrkan. Man kan också be fritt utan en färdigt skriven bön.

DSC 0088Den nytestamentliga texten om Vår Fader diskuteras. I bilden bl.a Sabina Sweins och Abdessalam Jardi. Foto: Pekka Lindqvist.

Diskussionen började med en kritisk iakttagelse om att man, enligt texten, inte ska be synligt utan i skymundan, fast man samtidigt samlas i kyrkan – är detta inte en motstridighet? Samtidigt poängterades det att texten handlade om att inte upplyfta sig själv som person genom bön. Trots att man kan fundera på kyrkans synlighet så kan man tänka det som att de som går in i kyrkan faktiskt söker sig undan för att be. Samtidigt handlar också kristendomen mycket om gemenskap och man kan inte glömma bort den gemensamma bönen och gudstjänsten. Det inflikades även att man i Vår Fader -bönen faktiskt ber för ”´vår fader” och att ”giv oss” o.s.v. så bönen är inte heller menad för en individ utan hela kristenheten. Diskussionen gick vidare till det att kristendomens bönetradition är väldigt annorlunda än i judendomen och islam. Det är väldigt mycket friare vilket leder till stor variation. Det som är gemensamt är trots allt bönen Vår Fader. I diskussionen kom inte upp språkaspekten men den påverkar också. Det att inte kristna har ett gemensamt bönespråk leder till att kristendomen i böneaspekt upplevs annorlunda från islam och judendom.

Författaren: Sabina Sweins, TK, (Åbo Akademi)

Lue myös aiemmat raportit: