Kommentti: ”Voiko luterilainen olla samalla anglikaani?”

Identiteetti vastaa ihmisen esittämään kysymykseen siitä kuka hän on. Voiko kristillisten kirkkojen ekumeeninen yhteys muuttaa kristittyä niin, että hän voi kokea olevansa identiteetiltään samaan aikaan sekä luterilainen että anglikaani?

Dogmatiikan yliopistonlehtori Minna Hietamäki esittää Uskonto ja kamppailu tunnustamisesta -teoksen artikkelissaan Hyväksyvä tunnustaminen ekumeenisessa toiminnassa, että Porvoon sopimuksen mukaan Porvoon kirkkoyhteisöön kuuluvat luterilaiset kirkot ja Englannin anglikaaninen kirkko kohtelevat toistensa jäseniä ”kuin ominaan.” Kukin jäsen kuuluu omaan kirkkoonsa, mutta hyväksyvän tunnustamisen seurauksena yksittäisen kristityn asema on yhtäläinen. Porvoon sopimuksen piiriin kuuluvat kirkkojen jäsenet voivat osallistua esimerkiksi toistensa ehtoolliselle.

Porvoon sopimukseksi kutsutaan Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisten sekä Brittein saarten ja Irlannin anglikaanien välistä sopimusta, joka hyväksyttiin syksyllä 1996. 

 

Luterilainen, anglikaani vai molempia?

Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja ja ekumeniikan dosentti Risto Jukko pohti teoksen julkaisutilaisuudessa omassa kommenttipuheenvuorossaan kristityn identiteettiä hyväksyvän tunnustamisen näkökulmasta.  

– Onko esimerkiksi Porvoon sopimusta soveltava anglikaanisuudesta innostunut suomalainen luterilainen kristitty identiteetiltään myös anglikaani? Onko mahdollista olla kulttuurisesti luterilainen, mutta uskonnollisesti anglikaani?  

– Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että hybridi-identiteetti on mahdollinen, tosin useimmat puhuvat kahdesta eri uskonnosta, ei yhden ja saman uskonnon sisällä esiintyvästä hybridi-identiteetistä, Jukko jatkaa.

Hybridi-identiteetillä tarkoitetaan sitä, että henkilö tai yhteisö ei ole identiteetiltään vain yhdenlainen tai he eivät selkeästi omaa yhtä perustavaa piirrettä, joka määrittää heidän ihmisenä tai yhteisönä olemistaan. 

Jukko myös toteaa, että keskinäinen tunnustaminen osoittaa kirkoille miten ne tarvitsevat toisiaan ja kuinka vuorovaikutus muuttaa niitä. 

– Samalla tunnustaminen tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen rukous- ja jumalanpalveluselämään ja diakoniaan sekä lähetystyöhön, päättää Jukko.  

 

Mitä on hyväksyvä tunnustaminen?

Teoksen pääkäsite hyväksyvä tunnustaminen on moniulotteinen ilmiö. Siihen sisältyy niin hyväksymistä, arvonantamista, kunnioittamista ja jossain tapauksissa myös rakastamista. Hyväksyvä tunnustaminen auttaa tarkastelemaan yksilöiden ja yhteisöjen välistä vuorovaikutusta, keskinäisiä asemia, suhteita ja paikkoja sosiaalisissa, kulttuurisissa sekä normatiivissa arvojärjestyksissä. Käsitteen avulla voidaan tarkastella myös yhteiskunnan toimintaa.

Hyväksyvän ekumeenisen tunnustamisen perusajatuksena on tunnustamisen vastavuoroisuus. Kumpikin osapuoli on tällöin sekä tunnustaja että tunnustettava. Ekumeeninen toiminta näyttäytyy monille pelkästään kirkkoinstituutioiden välisenä vuoropuheluna, joka on kaukana yksittäisestä ihmisestä. Kyse on kuitenkin myös ihmisten välisestä tunnustamisesta. Ekumeeninen tunnustaminen tulee konkreettiseksi erilaisina tunnustamistekoina, joita voivat olla esimerkiksi yhteinen rukous- ja jumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset tai juhlapyhät.

 

Uskonto ja kamppailu tunnustamisesta -teoksen ovat toimittaneet VTT, TM, tutkijatohtori Heikki Haara ja TT, tutkijatohtori Ritva Palmén Helsingin yliopistosta ja se on Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja. Teoksen voi ostaa Tiedekirjasta https://www.tiedekirja.fi/.

 

Risto Jukko otti puheenvuorossaan esiin kristityn identiteetin teoksen julkaisutilaisuudessa.

 

Lue aiheesta lisää: Uusi julkaisu auttaa ymmärtämään erimielisiäkin ihmisten ja ryhmien välisiä suhteita  

Lue aiheesta lisää: Simo Knuuttila kritisoi teoksessa määriteltyä käsitettä – ”Liian salliva”