Vastakkainasettelusta yhteyteen − 10 s, 3 min ja 2 t luterilais-katolisia suhteita

Vuonna 2017 tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther lähetti 95 teesiään paikalliselle arkkipiispalle. Hän mahdollisesti myös naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen. Näitä teesejä pidetään yleensä alkuna luterilaiselle reformaatiolle ja lännen kirkon jakaantumiselle. Nykyisin reformaation aikaiset oppituomiot eivät kuitenkaan enää jaa kirkkoja, ja luterilais-roomalaiskatolisen ykseyskomission yhteisenä ekumeenisena pyrkimyksenä on päästä vastakkainasettelusta yhteyteen.

Luterilais-roomalaiskatolinen ykseyskomissio (Lutheran – Roman Catholic Commission on Unity) on ottanut tehtäväkseen selvittää sitä, miten kirkot tänään näkevät reformaation kiistakysymykset ja myöhemmät yritykset päästä sovintoon. Työskentelyn tuloksena komissio julkaisi vuonna 2013 asiakirjan ”From Conflict to Communion”. Asiakirjan alaotsikko ilmaisee, mistä on kysymys: ”Luterilaiset ja roomalaiskatolilaiset viettävät yhdessä reformaation muistoa 2017”.

Oppituomioista kohti yksimielisyyttä

Asiakirja on tulos lähes 50 vuotta käydyistä keskusteluista luterilaisten kirkkojen ja katolisen kirkon välillä. Ensimmäinen komissio asetettiin pian Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen, ja sen loppuasiakirja, jonka aiheena oli evankeliumin ja kirkon suhde, julkaistiin myös suomeksi vuonna 1974.

Myöhemmät komissiot ovat tuottaneet useita ekumeenisia asiakirjoja muun muassa ehtoollisesta, kirkon virasta, kirkollisen ykseyden malleista, Martti Lutherista, vanhurskauttamisesta ja apostolisuudesta. Oma erityinen arvonsa on Yhteisellä julistuksella vanhurskauttamisopista (Joint Declaration on the Doctrine of Justification). Tässä vuonna 1999 virallisesti allekirjoitetussa dokumentissa todetaan, että kirkkojen välillä ”vallitsee yksimielisyys vanhurskauttamisopin perustotuuksista”.  Reformaation aikaiset oppituomiot eivät enää jaa nykyisiä kirkkoja.

Uudella asiakirjallaan komissio pyrkii vastakkainasettelusta yhteyteen, konfliktista kommuunioon. Englanninkielinen asiakirja on käännetty useille kielille, ainakin suomeksi, saksaksi, italiaksi, japaniksi ja espanjaksi.

Tarjoan seuraavaksi neljä nopeaa konstia päästä selville, mistä asiakirjassa on kyse.

10 sekuntia

Ensin pyydän varaamaan asiakirjaa varten kymmenen sekuntia aikaa. Ota kirja käteen ja toista kansilehden otsikko kolmeen kertaan, mieluiten ääneen. ”Vastakkainasettelusta yhteyteen.” ”Vastakkainasettelusta yhteyteen.” ”Vastakkainasettelusta yhteyteen.” Kymmenen sekuntia riittää. Jää mieleen.

Otsikko on usein kaikkein tärkein, niin tässäkin. On päästävä eroon vastakkainasetteluista. On aika panna sivuun ne konfliktit, jotka menneisyydessä sävyttivät luterilais-katolisia suhteita.

Englanninkielisessä otsikossa prepositio ”from” ilmaisee, mistä pyritään vapautumaan. ”From Conflict…”  Siis: Please, älä jää konfliktien vangiksi.

Vastakkainasettelun sijasta yhteys on tärkeää. Kommuunio ei tässä ihmisten maailmassa ole aina itsestään selvä asia. Prepositio ”to” ilmaisee, mitä päämäärää ja tavoitetta kohti on kuljettava. ”From Conflict to Communion.”

Kymmenessä sekunnissa on mahdollista ymmärtää, mikä ekumeniassa on kaikkein tärkeintä. Avainsanana ja ykkösasiana on yhteys eli kommuunio. Sillä on aloitettava ja sitä on tavoiteltava. Jos oivallamme, että on pyrittävä vastakkainasettelusta yhteyteen, ymmärrämme aika paljon ekumenian luonteesta.

Olisiko myös mahdollista, että aina kun kohtaamme toisen kirkkokunnan jäsenen, harkitsisimme muutaman sekunnin ja sanoisimme hiljaa itsellemme: ”Vastakkainasettelusta yhteyteen.” Tällaista asennetta minun on odotettava ennen muuta itseltäni. Parannuksen teko on aloitettava kotoa. Jos minulla on tämä asenne, silloin muutkin saattavat muistaa saman: ”Vastakkainasettelusta yhteyteen.”

Kymmenessä sekunnissa ehtii vain vähän, mutta silti paljon.

Kolme minuuttia

Jos voit investoida asiakirjaa varten kolme minuuttia, niin lue esipuhe, yksi reilu sivu. Kolme minuuttia riittää, vaikka lukisit tekstin englanniksi. Kysy itseltäsi, mikä esipuheessa puhuttelee.

Reformaatiossa 500 vuotta sitten oli kaksi tärkeää asiaa: yksi surullinen ja yksi iloinen. Surullinen asia oli, että se johti lännen kirkon syvään jakautumiseen. Esipuheessa sanotaan: ”Se tosiasia, että taistelu evankeliumin totuuden puolesta 1500-luvulla johti läntisen kristikunnan ykseyden menettämiseen, kuuluu kirkkohistorian mustille sivuille.”

Meidän on oltava rehellisiä ja tunnustettava tämä reformaation surullinen puoli. Olennaisinta ei ole, kumpi osapuoli oli ja on syyllisempi, luterilaiset vai katolilaiset. Meidän on myönnettävä yhdessä: ”Me kristityt emme ole taatusti aina olleet uskollisia evankeliumille.” ”Toistuvasti olemme olleet esteenä hyvälle uutiselle Jumalan armosta.”

Mutta reformaation perinnössä on myös iloinen puoli. Mitä tahansa rumaa tuon ajan kiistoissa tulikin sanotuksi, pysyvää ja kestävää oli ja on evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta.

Martti Luther voi opettaa meille paljon monista hyvistä asioista, vaikkapa kasvatuksesta, musiikista, suvaitsevaisuudesta, politiikasta ja maailmasta (näitä aiheita Saksan evankelinen kirkko pitää reformaatio-ohjelmassaan esillä). Mutta kaikkein tärkeintä on evankeliumi, joka tekee meidät vapaiksi. ”Tosi teologia ja Jumalan tuntemus ovat ristiinnaulitussa Kristuksessa.” Tämä oli Lutherin teologian ydin.

Esipuhe sanoo, mistä luterilaiset ja katolilaiset voivat yhdessä olla iloisia: ”Evankeliumia tulee juhlia ja viestittää se aikamme ihmisille, niin että maailma uskoisi, että Jumala antaa itsensä ihmisille ja kutsuu meidät yhteyteen itsensä ja kirkkonsa kanssa. Tässä on yhteisestä uskostamme nousevan ilon perusta.”

3 lisäminuuttia

Sijoita vielä kolme minuuttia ja lue asiakirjan lopusta sen viisi vihjettä siitä, miten ekumeniaa voi edistää. Englanniksi nämä viisi neuvoa ovat ”imperatiiveja”, suomeksi ”toimintaohjeita”.

Usein kysymme, mitä ekumeeniset asiakirjat voivat antaa arjen käytäntöihin, elämäämme paikallisseurakunnissa, työpaikoilla ja perheissä. Toivon, että nämä viisi toimintaohjetta antaisivat langanpäitä.

”Ensimmäinen ohje: Katolilaisten ja luterilaisten tulisi aina aloittaa ykseyden eikä jakautumisen näkökulmasta, jotta he vahvistaisivat sitä, mikä on yhteistä, vaikka erot olisivatkin helpommin nähtävissä ja koettavissa.”

”Toinen ohje: Luterilaisten ja katolilaisten täytyy suostua jatkuvaan muutokseen toisten kohtaamisen ja molemminpuolisen uskontodistuksen kautta.”

”Kolmas ohje: Katolilaisten ja luterilaisten tulisi uudestaan sitoutua etsimään näkyvää ykseyttä ja työstämään yhdessä sitä, mitä tämä merkitsee konkreettisina askelina, sekä pyrkimään yhä uudestaan tätä päämäärää kohti.”

”Neljäs ohje: Luterilaisten ja katolilaisten tulisi yhdessä löytää uudelleen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin voima omalle ajallemme.”

”Viides ohje: Katolilaisten ja luterilaisten tulee todistaa yhdessä Jumalan armosta julistamalla evankeliumia ja palvelemalla maailmaa.”

Sydämestäni toivon, että nämä viisi toimintaohjetta voisivat tukea meitä, kun yritämme edes vähän muuttaa ekumeenisia asenteitamme parempaan suuntaan. Kaikki ei muutu hetkessä, mutta jotain voidaan saavuttaa. Mietiskele siis näitä ohjeita, kotonasi ja lähipiirissäsi, toreilla ja turuilla.

Yksi mielilauseitani on paavi Johannes XXIII:n sana: ”Asiat, jotka yhdistävät meitä, ovat suurempia kuin ne asiat, jotka meitä erottavat.” Esipuhe päättyy näihin sanoihin.

2 tuntia

Kun olet saanut asiakirjan käsiisi, varaa vielä kaksi tuntia, istu mukavaan tuoliin ja lue koko teksti hitaasti läpi.

Toki tiedän, ettei edessä ole aivan kepeä tuokio, ei ainakaan Aku Ankan kaltainen, pikemminkin teologinen harjoitus. Luotan siihen, että olet niin utelias ja hoksaava, että lukuhetkestä tulee haastava, mutta myös innostava. Kohtaat varmasti jotakin, mikä vaikuttaa liikaviisaalta tai turhan monimutkaiselta, sillä kyllähän me teologit osaamme senkin lajin. Pidä silloin lyhyt tauko, ota Lutherin hengessä vaikkapa lasi olutta ja käännä sivua. Sieltä löydät uusia virikkeitä ja ajatuksia.

 

Kirjoittaja Eero Huovinen, TT, on dogmatiikan professori emeritus ja Helsingin hiippakunnan emerituspiispa. Hän on toiminut vuodesta 2008 alkaen Ykseyskomission luterilaisena puheenjohtajana.