Kirja esineenä
Kirja sähköistyy ja kirjakulttuuri muuttuu. Lukulaitteen lukijalla on kirjahylly ja kirjakauppa taskussaan. Lukeminen nopeutuu, ja aikaa kirjallisuudelle jää enemmän. Hienoa! Vai onko? Miksi kaikki lukijat eivät ole innostuneet lukulaitteista? Mikä perinteisessä kirjassa on kiinni pitämisen arvoista?
Ajatus tutkia kirjaa esineenä lähti työskennellessäni kirjamyyjänä ja huomatessani asiakkaiden suhtautuvan kirjaan eri tavoin. Toisille se oli vain tekstin paketti ja hankala välttämättömyys, mutta toisille rakas esine, jonka sivujen rapinasta ja paperin tuoksusta pidettiin. Halusin selvittää, miksi kirjaan suhtauduttiin niin eri tavoin, ja tartuin aiheeseen kansatieteen opintoihini kuuluneen esinetutkimuksen pohjalta.
Kansatieteilijät ovat kiinnostuneita ihmisten kokemuksista. Esinetutkimuksessa tämä tarkoittaa esineeseen liittyvien, usein piilossa olevien tunteiden, arvojen ja asenteiden etsimistä. Tarkastelin työssäni sitä, mikä perinteisessä kirjassa ja lukutavassa viehättää sekä millaisia asenteita e-kirjaan liitetään. Näkökulma oli lukemisen kehollisessa kokemuksessa eli siinä, miltä vastaajien mielestä lukemisen pitäisi tuntua.
Keräsin tutkimusaineiston Facebookista, jonne perustin kevättalvella 2012 aineistonkeruusivun nimeltään ”Luetko paperilta vai näytöltä?”. Halusin näin kokeilla, voisiko sosiaalista mediaa käyttää esinetutkimuksessa. Aineistonkeruu onnistui, ja tutkimukseen osallistui 73 henkilöä. Sivulla käyty keskustelu kirjoista ja lukemisesta vahvisti ajatustani siitä, että kirja on esine, johon liittyy paljon enemmän kuin vain sen sisältämä teksti. Toisille lukulaite oli tervetullut, mutta toisten mielestä se vei kirjakulttuurista pois jotakin tärkeää. Tässä artikkelissa nostan esiin tutkimuksen keskeiset tulokset. Kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia tutkimukseen osallistuneiden vastauksista.
Kirja hyllyssä vai bittiavaruudessa?
Lukulaitteet yleistyvät sitä mukaa, kun hinnat halpenevat ja tarjonta monipuolistuu. Olen kuullut väitettävän, että tämä on keskeinen syy siihen, miksi sähkökirjan läpilyönti ei ole Suomessa ollut odotetun nopeaa. Tutkimukseeni osallistuneet kuitenkin pohtivat sähkökirjan kohdalla paljon muutakin kuin vain hintoja.
Tarkastelun alla oli mm. kirjahyllyt. Jos ne katoaisivat, tai sisältö ainakin lakkaisi uudistumasta kirjojen siirtyessä lukulaitteisiin, mitä lukuharrastuksesta jäisi muistoksi itselle, viestiksi muille tai perinnöksi jälkipolville? Vaikka lukeminen itsessään tapahtui yksin ja hiljaisesti, luetusta kertominen oli monille tärkeää. Kirjahylly toimi viestinä, keskustelun avaajana ja osana kotia − esineenä, joka kertoi tarinaa heistä, jotka olivat keränneet siihen teoksia. Kirja oli myös hieno lahja, esine ja elämys samassa paketissa, joka kertoi jotakin antajastaan ja saajastaan. Lukulaitteen aineettomat e-kirjat ja kirjahylly olivat piilossa toisilta, eikä niitä voinut lainata tai lahjoittaa muille. Ne myös katoaisivat helposti laitteen jäädessä pois käytöstä.
Kirjaa ja e-kirjaa pohdittiin myös kulutuksen näkökulmasta hintoja laajemmin. Esimerkiksi eräs vastaaja kertoi vierastavansa tätä vekotinhullua maailmaa. Television, matkapuhelimen, tietokoneen ja muiden sähköisten laitteiden lisäksi kirjoille ei haluttu enää uutta ruutua. Moni olikin väsynyt vaatimukseen ostaa ja kuluttaa jatkuvasti uutta. Perinteisten kirjojen koettiin olevan pitkäikäisiä: niiden jälkeen ei jäänyt turhaa elektroniikkaa, eikä niiden luettavuus ollut kiinni sähkön saatavuudesta tai laitteen toimivuudesta. Kirja pysyi luettavana sukupolvesta toiseen, ja se koettiin näin ekologiseksi. Toisaalta samalla sähkökirjan lukijat kokivat lukevansa ekologisesti, sillä lukulaite säästi paperia. Näin lukutavan valinta saatettiin perustella puolin ja toisin eettisillä syillä.
Tuntuva, tuoksuva kirjamaailma
Perinteisen kirjan lukemiseen liittyi vastaajien mukaan vahvasti aistit, eli se tuntui, tuoksui ja kuulosti. Paperin tuntu oli erilainen uusissa ja vanhoissa kirjoissa, ja sen mainittiin olevan lämmin materiaali. Tuoksu herätti mielikuvia, ja kirjan kerrottiin muun muassa tuoksuvan turvalliselta tai koskemattomalta seikkailulta. Myös teoksen paino ja paksuus saattoivat olla tärkeitä, sillä ne konkretisoivat sen laajuutta.
Tärkeinä saatettiin pitää myös sivujen kääntelyyn ja kirjan selailuun liittyviä ääniä. Lisäksi kirjastojen äänimaisema koettiin rauhoittavaksi. Kirjoissa viehätti myös estetiikka. Kannet ja selät kuvineen ja väreineen saatettiin nähdä taideteoksina, jotka herättivät mielenkiinnon kirjaa kohtaan tai vastaavasti saivat hylkäämään sen. Kirjasta tutkittiin myös käytön jälkiä, kuten tahroja tai sivujen pehmenneitä reunoja. Nämä saattoivat olla tärkeitä tai uteliaisuutta herättäviä siksi, että ne kertoivat tarinaa kirjan menneisyydestä ja muista lukijoista.
Lukulaitteeseen siirtyneet lukijat painottivat laitteen kätevyyttä. Heille oli tärkeää ajan, tilan ja vaivan säästö, ja se että näiden myötä aikaa jäi entistä enemmän kirjallisuudelle. Perinteisen kirjan tuottamat aistikokemukset olivat toisarvoisia. Samalla tekniikka näyttäytyi heille myönteisenä, eikä tunnelmaa latistavana asiana. Yhteinen tekijä eri kirjamuotojen lukijoille oli se, että kaikki halusivat kirjan soveltuvan vapaa-aikana mukavassa asennossa lukemiseen. Kirja tai lukulaite oli parhaimmillaan silloin, kun sitä saattoi lukea mukavasti sohvalla, sängyssä tai vaikka riippukeinussa.
Suurin osa aineistonkeruuseen osallistuneista pitäytyi vielä perinteisessä kirjassa. Heille lukulaite oli muovinen, hajuton ja kliininen, ja siksi lattea versio perinteisestä kirjasta. Siirtyminen uuteen lukutapaan olisi muuttanut hyvää lukuhetkeä, kun tärkeiksi koetut aistimelliset tekijät olisivat jääneet pois. Perinteiseen kirjaan liitetyt aistikokemukset tekivät toisille lukukokemuksesta täyden ja moniulotteisen, samalla kun laitteelta luettavasta e-kirjasta tuntui jäävän puuttumaan jotakin.
Huomionarvoista oli myös se, että monet heistä, jotka halusivat pitää kiinni perinteisestä kirjasta vapaa-aikanaan, olivat siirtyneet sähkökirjaan työhön ja opiskeluun liittyvässä lukemisessa. Perinteiseen kirjaan liitettävät merkitykset korostuivatkin vapaa-ajalla. Tästä päätellen mainitut aisteihin liittyvät tekijät olivat tärkeitä silloin, kun kirjan parissa haluttiin rentoutua. Mikä kirjan tuoksussa, äänissä, kansissa tai käytön jäljissä siis rentoutti?
Aistielämyksiä tuottavat materiaaliset tekijät ovat tärkeitä siksi, että ne ovat opittuja ja liittyvät menneisyyteen. Onhan myös lukulaitteessa tosiasiassa oma tuoksunsa, mutta se ei merkitse käyttäjille mitään tai saattaa muistuttaa muista sähkölaitteista, jotka taas saattavat liittyä esimerkiksi kiireeseen tai arkeen. Opitut aistikokemukset yhdessä menneiden, arvokkaiden lukukokemusten kanssa tekevät perinteisestä kirjasta esineen, jossa on jotakin nostalgista, ja siksi positiivista. Kirja esineenä auttaa irrottautumaan arjesta ja rauhoittumaan lukemisen äärelle. Sen parissa halutaan viettää aikaa, eikä lukemisen tarvitse olla nopeaa ja kätevää. Kirjan aistiminen, tutkiminen, ja tätä kautta fiilislukeminen saa olla rauhallista ja jopa hidasta. Näin kirja esineenä luo lukuhetkeen tunnelman, joka on niin erityinen, etteivät kaikki haluaisi siitä luopua.
Kirjoittaja Anna Kajander on vastavalmistunut filosofian maisteri, joka voitti työllään ”Kirja esineenä Facebook-aineiston kulttuurianalyyttisenä tulkintana” kansatieteilijöiden yhdistyksen, Ethnos Ry:n, palkinnon vuoden 2013 parhaasta kansatieteellisestä pro gradu -tutkielmasta.
s-posti: kajander.anna@gmail.com
Kirjallisuutta
Ahola, Suvi: Lukupiirien Suomi – Yhteisöllistä lukemista 149 suomalaisessa lukupiirissä 2009. Helsinki, 2013:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8591-8
Ekholm, Kai & Repo, Yrjö: Kirja tienhaarassa vuonna 2020. Gaudeamus. Helsinki, 2010.
Lehtonen, Mikko: Merkitysten maailma. Vastapaino. Tampere, 2000.
Paavonheimo, Jari: Digitaalisen ja painetun rajalla. Kirjoituksia kirjasta, digitaalisuudesta ja kirjastosta. BTJ Kirjastopalvelu. Helsinki, 2006.