Teologian asiantuntijasta huippuasiantuntijaksi

Teologinen tiedekunta tarjoaa monipuolisen valikoiman eri oppiaineita ja mahdollisuuksia tutkijanurasta kiinnostuneelle opiskelijalle. Tutkimusmenetelmien kirjo kattaa lähes kaikki humanistisissa tieteissä käytössä olevat metodit. Yhdistävänä tekijänä eri tutkimusalojen välillä toimii se, että ne liittyvät tavalla tai toisella uskontoon. Yliopiston teettämissä vertailuissa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opetus ja tutkimus on useasti todettu korkealaatuiseksi. Akateeminen koulutus tarjoaa erityisen hyvät valmiudet ammatissa toimimiseen niille, jotka hakeutuvat maisterin tutkinnon jälkeen yliopiston palvelukseen.

Teologian maisterin opinnot jatko-opintojen pohjana

Teologian maisterin tutkinto tarjoaa erinomaiset edellytykset tohtorintutkinnon suorittamiseen ja tutkijan uralle suuntautumiseen. Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opetus ja tutkimus on useissa tutkimuksissa todettu kansainvälisesti vertailtunakin korkealaatuiseksi. Tiedekunnan tarjoamien eri tutkintojen rakenne on suunniteltu siten, että edeltävät opinnot palvelevat aina seuraavien opintojen suorittamista. Maisteriopintojen aikana perusopinnot tarjoavat pohjan aineopintojen suorittamiseen, ja molemmat puolestaan tarjoavat perustan syventävien opintojen suorittamiseen. Samalla tavoin teologian maisterin tutkinto muodostaa perustan, jonka varaan tohtorintutkinnon ja akateemisen uran kykenee rakentamaan. Opintojen eri vaiheissa suoritettavia opintokokonaisuuksia voi verrata portaikkoon, jota pitkin edetään askel askeleelta lähemmäs huippua.

Tutkijan työssä saavutetut tulokset rakentuvat aina aiemman tutkimuksen varaan. Teologian maisterintutkinto on ikään kuin tiivistys alan keskeisimmästä sisällöstä. Kyetäkseen tarjoamaan uutta tieteellistä tietoa tutkijan on tunnettava mitä kyseisestä aiheesta on häntä ennen sanottu. Tutkija rakentaa jo oppimansa varaan, eli toisin sanoen muodostaa uusi askelmia yhä kohoavaan portaikkoon. Toisinaan uudet tutkimustulokset pakottavat tarkastelemaan aikaisempia askelmia ja mahdollisesti korjaamaan niissä esiintyviä rakennevikoja. Tieteellisessä keskustelussa tätä kutsutaan itseään korjaavaksi tieteeksi.

Syventävistä opinnoista kohti työelämää

Viimeistään opintojen loppuvaiheessa opiskelijat peilaavat opintojensa sisältöä tulevan työelämän näkökulmasta. Teologian ylioppilas voi kyseenalaistaa heprean pilkun tarkastelun merkityksen esimerkiksi kirkon työelämän kannalta. Akateemisen koulutuksen ja käytännön työelämän välinen katkos korostuu monen opiskelijan ajatuksissa maisteriopintojen suorittamisen aikana. Tämä näkyy muun muassa pääaineopintojen valinnoissa. Esimerkiksi käytännöllisen teologian osasto, jolla tutkitaan muun muassa teologian soveltamista käytäntöön, kerää seminaareihinsa runsaan osallistujamäärän. Perus- ja aineopintojen jälkeen teologian ylioppilaat hakevat opinnoiltaan käytännön tietotaitoa tulevaa papin tai opettajan ammattia silmällä pitäen. Yliopistomaailman meriitit ja akateemiset kysymykset saattavat tuntua tästä näkökulmasta katsottuna toissijaisilta tekijöiltä. Papit ja opettajat kokevat monesti ammatissaan, että yliopisto-opinnot tarjoavat liian teoreettiset lähtökohdat käytännön työelämän haasteisiin. Tämä herättää perustavamman kysymyksen teologian maisterin tutkinnon rakenteesta ja sen tarkoituksenmukaisuudesta opiskelijoiden tulevaa työelämää varten.

Maisteriopinnot tutkijan näkökulmasta

Jatko-opintoja ja yliopistouraa suunnitteleva opiskelija lähestyy maisteriopintoja täysin erilaisesta näkökulmasta. Kandidaatin tutkielman suorittamisen jälkeiset opinnot toimivat suorana siltana tohtoriopintoihin. Vaatimustaso opinnoissa toki nousee askel askeleelta, mutta maisteriopinnoissa käytetyt työskentelytavat säilyvät pääpiirteissään samanlaisina jatko-opinnoissa. Tieteen metodien soveltaminen ja laajemman kirjallisen työn laatiminen ovat kuin kisällintöitä tutkijan ammattia varten. Monet jatko-opiskelijat jatkavat väitöskirjassaan samasta tai läheisesti pro gradu -tutkielman aihepiiriin liittyvästä teemasta. Hyvin suoritettu teologian maisterin tutkinto on kuin rahan tallettamista pankkiin tutkijan uran alkutaipaleella kulkevalle työntekijälle.

Tieteen paradigmat ja tutkijan kutsumustietoisuus

Teologia jakaantuu erilaisiin pääaineisiin, jotka tarjoavat laajan kirjon uskonnon eri osa-alueiden tutkimusta. Aihepiirien määrä pikemminkin kasvaa poikkitieteellisten metodien ja harvinaisempien lähteiden tullessa vahvemmin osaksi keskustelua. Tutkimuskenttää hallitsevat ajoittain vaihtuvat paradigmat ja painotusalueet. Näistä on hyvä olla tietoinen ja tutkimuksen liittäminen vähintään yhteen ajankohtaiseen kysymyksenasetteluun tasoittaa huomattavasti tutkijan tietä sekä itse tutkimuksen että rahoitushakemusten viidakossa. Työ kuljettaa tekijäänsä, mutta myös tekijä kuljettaa työtään. Viime kädessä tärkein tutkijan uralla kantava voima on kuitenkin sisäinen palo selvittää ongelmaa, jonka tutkimuksen lähdeaineisto asettaa tarkastelijalleen. Ulkopuolisesta vuosikausien askartelu täysin akateemiselta vaikuttavan aiheen parissa saattaa tuntua kohtuuttomalta rangaistukselta, mutta uskallan väittää, että tutkijoiden ylivoimainen enemmistö kokee työskentelevänsä kutsumusammatissa.

Käytännön kokemuksia tutkijan työelämästä

Teologian maisterin opinnot tarjoavat tutkijan uralle suuntautuvalle myös sellaisia hyödyllisiä tietoja ja taitoja, jotka eivät käy ilmi opinto-oppaan sivuilta. Maisteriopintojen aikana tuleva työympäristö tulee tutuksi niille opiskelijoille, jotka aloittavat jatko-opintonsa samassa yliopistossa. Yliopistolle työllistymistä pohtiva saa väistämättä hyvän käsityksen siitä minkälaista ukkoa ja akkaa mahdollisella tulevalla työpaikalla työskentelee. Kaikessa epävarmuudessaan yliopisto on tässä suhteessa poikkeuksellisen turvallinen valinta. Vähemmän sosiaalinenkin opiskelija luo väistämättä opintojensa aikana kullan arvoisia sosiaalisia kontakteja työyhteisöön ja aktiivisempi verkostoituu tavalla, joka tasoittaa merkittävällä tavalla tietä työelämään. Työelämän verkostoitumisen merkityksestä toimii esimerkkinä allekirjoittanut, joka on saanut ensimmäisen ja ainoan työsuhteensa yliopistolle pro gradu – seminaarissa luodun sosiaalisen kontaktin kautta.

Kirjoittaja TM Mika Hynninen on Uuden testamentin eksegetiikan jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa. Parhaillaan hän työskentelee tohtorikoulutettava Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa.