Viimeiset ensin − Heikki Räisänen ja varhaisten kristittyjen aatemaailma
Heikki Räisänen, The Rise of Christian Beliefs. The Thought World of Early Christians. Minneapolis: Fortress Press 2010. 479 s.
Matteuksen evankeliumin maininta ’ensimmäisiksi tulevista viimeisistä’ (16:20) kuuluu niihin raamatunkohtiin, joita on kautta historian lainattu monenlaisissa yhteyksissä. Käänteistä käsittelyjärjestystä merkitsevä ilmaus sopii myös emeritusprofessori Heikki Räisäsen uusimman teoksen jäsennyksen motoksi: massiivinen teos The Rise of Christian Beliefs. The Thought World of Early Christians (Fortress Press 2010) siirtyy taustoituksen jälkeen suoraan eskatologiaan. Räisäsen mukaan juuri Jeesuksen julistuksen eskatologinen puoli oli syynä hänen teloitukseensa. Tällainen jäsennysratkaisu painottaa myös lineaarisesti etenevän klassisen kristillisen ja juutalaisen historia- ja aikakäsityksen merkitystä, joka ei rajoitu ainoastaan näiden uskontojen opetukseen vaan värittää koko länsimaista historian hahmottamista.
Konteksti, kognitio, kaanon
Räisänen valottaa varhaisten kristittyjen aatemaailmaa juutalaisesta taustasta käsin ja osana oman aikansa kreikkalais-roomalaista kulttuurikontekstia. Tarkastelun pääpaino on selvästi uskonnon kognitiivisessa ulottuvuudessa – kuten tekijä Ninian Smartiin viitaten toteaa. Monia keskeisiä uskonnon ulottuvuuksia rajautuu näin teoksen ulkopuolelle; esimerkiksi liturgiaa ja rituaaleja ei käsitellä teoksessa lainkaan. Tästä huolimatta 479-sivuinen teos on sananmukaisesti opus magnum, jonka aukeamat tarjoavat neljälle palstalle ladottuna valtavan määrän sekä klassisista lähteistä että modernista kirjallisuudesta ammennettua taustaa, tutkimusta ja tietoa varhaisten kristittyjen uskomuksista ja niiden kontekstista.
The Rise of Christian Beliefs jäsentyy kahteen pääosaan. Ensimmäinen osa, ”Roots and Starting Points” on luonteeltaan taustoittava ja valottaa toisen temppelin ajan juutalaisuutta sekä kreikkalais-roomalaista filosofiaa ja uskontoa. Osion päättävässä luvussa käsitellään Jeesuksen missiota ja kohtaloa, juutalaissotaa sekä pakanalähetykseen liittyviä kysymyksiä ja esitellään erilaisissa konteksteissa syntyneitä tekstejä.
Teoksen varsinaisen pääosan ”Basic Problems and Solutions” kaari kantaa aina eskatologiasta ortodoksiaan. Osiossa käsitellään muun muassa kuoleman jälkeiseen elämään ja ylösnousemukseen sekä syntiin, pelastukseen ja pelastajaan liittyviä teemoja. Luku 9 käsittelee Pyhään Henkeen liittyviä kokemuksia ja käsityksiä, 10. luku puolestaan keskittyy ”tosi Israelin” identiteetin muodostumiseen. Ennen osion viimeistä, varhaisen ortodoksian muodostumista käsittelevää lukua paneudutaan vielä kristittyjen ja pakanoiden välisiin suhteisiin.
Teoksen oppikirjamainen luonne näkyy jäsennyksen lisäksi havainnollisessa aikajanassa (ss. 9-15) sekä runsaassa kuvituksessa ja kartoissa. Avaamalla teoksen loppuviitteiden kohdalta huomaa niiden käsittävän lähes sata sivua, minkä jälkeen seuraavat vielä bibliografia ja hyödylliset hakemistot. Tutkimuskirjallisuutta silmäillessä huomio kiinnittyy useisiin suomalaisiin, jopa suomenkielisiin nimekkeisiin.
Iso vai pikku ”G”?
Uskonnollisten ideoiden tarkastelu ei rajoitu teoksessa vain Uuden testamentin kaanoniin. Tämä heijastaa varhaiskristillisyyden tutkimuksessa tapahtunutta paradigman muutosta – ”hereetikkoja” ei nähdä kirkon ja oikeauskoisten vihollisina tai vastapoolina vaan osana laajaa ja moninaista ilmiötä. Dogmatiikalla ja (kirkko)sosiologialla on enemmän yhteistä kuin usein muistetaan. Tekijän näkemys on, että kristillisen tradition alkuperäisen moninaisuuden tunnistaminen voi pohjustaa sen rakentavaa soveltamista. Termejä ”kristitty” ja ”kristillinen” käytetään teoksessa näin ollen sangen laajassa merkityksessä kuvamaan kaikkia niitä yksilöitä ja ryhmiä, joiden maailmankatsomuksessa Jeesus Nasaretilaisella on – tavalla tai toisella – keskeinen rooli.
Tähän tematiikkaan liittyy myös sanan Jumala (God) kirjoitusasu. Tekijä on päätynyt kirjoittamaan sanan aina isolla G:llä. Käytäntö ilmentää Räisäsen muussakin tuotannossaan lanseeraamaa metodista tasapuolisuutta, joka on ilmaistu shakespearelaista alkuperää olevalla ilmauksella fair play. Koska tutkimuksen kohteena ovat nimenomaan jumaluuteen liittyvät käsitykset (conceptions of the divine), on akateemisesti tasapuolista kirjoittaa sekä ’Jumala’ että ’Jumalat’ isolla alkukirjaimella.
Isolla alkukirjaimella on syytä kirjoittaa myös Kiitos perusteellisen teoksen kirjoittajalle ja kustantajalle. Asiantuntemuksella kirjoitettu ja huolellisesti toimitettu teos on hyödyllinen jokaiselle kristinuskon varhaisvaiheista kiinnostuneelle.
Lue myös Heikki Räisäsen haastattelu täältä.