Teema 2019/2: Katsomuskasvatus

Euroopassa uskonnonopetus on järjestetty monilla eri tavoilla. Moniniaisuudessa näkyy maiden erilaiset historiat. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ sekä Euroopan neuvosto ovat muotoilleet yhteisiä periaatteita ja suosituksia uskonnonopetukseen. Mitä uutta suositukset ovat tuoneet? Ovatko ne löytäneet tiensä myös Suomeen?

Att eftersträva kulturell och global kompetens i skolan utan kännedom om mångfalden av religiös tro, praxis, erfarenhet och etiska val är fortfarande otänkbart i den allmänbildande skolan. Dessa kompetenser är en grundförutsättning för ett gott liv tillsammans oberoende av i vilken del av världen vi bor. Det är anmärkningsvärt att ord som kultur, religion, livsåskådning knappt nämns i “Barnets tid” -rapporten, som innehåller en nationell barnstrategi fram till 2040.

Oppilas ei osallistu kouluruokailuun paaston vuoksi. Opettajat valmistautuvat suunnittelemaan joulunajan tilaisuuksia ja miettivät, miten otetaan huomioon kristityt, uskonnottomat, muslimit ja Jehovan todistajat. Pakolaisäiti kysyy yllättäen suomen kielen alkeiskurssin opettajalta, tunteeko tämä Aabrahamin. Katsomuksellisesti moninaisessa koulu- ja oppimisympäristössä tapahtuu monia neuvotteluja yksilöille tärkeistä asioista. Miten niissä olisi toimittava?

Eri puolilla Suomea on kokeiltu uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusryhmien yhdistämistä. Tutkimustietoa siitä, mitä suomalainen yhdistetty katsomusopetus tarkoittaa, on vielä vähän. Erään tutkimuksen perusteella oppilaat arvostivat sitä, että luokkahuoneen keskusteluissa näkyivät katsomusperinteiden sisäinen yksilöllisyys ja tulkinnallisuus. Pieni oppilasryhmä kaipasi eriytettyä uskonnonopetusta.

Dialogitaidot ovat peruskoulun tarjoaman kasvatuksen ydintä. Nykyään ne ovat erityisen tarpeen, sillä keskustelulla puretaan jännitteitä eri tavoin ajattelevien välillä ja ylläpidetään näin demokratiaa. Miten oppilaat ja opettajat voivat harjoittaa niitä käytännössä eri katsomusaineissa?

Lapsena oleminen mielletään nykyisessä kasvatuskeskustelussa lähinnä iäksi ja kehitysvaiheeksi. Lapseus on kuitenkin myös suhde ja identiteetti. Jos kehitys ymmärretään kasvuksi pois lapsena olemisesta, lapsen identiteetti on kartettava. Lapsen käsitteen ymmärtäminen laajasti voi rikastuttaa katsomuskasvatuksessa muotoutuvaa ihmiskäsitystä, jumalakuvaa ja eettisiä ihanteita.

Nykytutkimuksen valossa ajatellaan, että lapsi on luonnostaan spirituaalinen mutta taipumusta täytyy tukea. Millaisia valmiuksia lapsilla on pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä? Miten lapsen spirituaalisuus ilmenee?

Jokainen päiväkodissa työskentelevä on myös arvo- ja asennekasvattaja. Varhaiskasvatussuunnitelman ja Esiopetussuunnitelman mukainen kaikille yhteinen katsomuskasvatus vaatii kasvattajilta herkkyyttä ja ammattitaitoa, mutta se tarjoaa myös monipuolisia pedagogisia mahdollisuuksia. Päiväkodeissa tulisi keskustella katsomuskasvatuksesta rohkeasti ja kehittää toimintaa opetussuunnitelmaperusteisesti. 

Yhteiskunta maallistuu ja moninaistuu, mutta uskonnon poliittinen rooli kasvaa. Nämä muistuttavat, että katsomuksia on yhä ymmärrettävä. Katsomuskasvatuksella voidaan mahdollistaa lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvua ja liittymistä ihmisyyden ideaan. Katsomuskasvatus-teemanumerossa teologit ja kasvatustieteilijät avaavat ikkunoita ajankohtaisiin katsomuskasvatuksen kysymyksiin.

Mitä on tämän päivän lasten katsomuskasvatus? Opiskelijatoimituksen toimittamassa podcast-keskustelussa puhutaan kotien ja koulujen katsomuskasvatuksesta suomalaisten vähemmistöuskontojen näkökulmasta. Keskustelemassa toimittaja Olavi Seppäsen kanssa ovat Suaad Onniselkä ja Osmo Vartiainen.