Teema 2011/2: Rituaalitutkimus – uusia näkökulmia uskontoon ja yhteiskuntaan

Rituaalinen toiminta on ollut tyypillistä ihmiselle kaikkina aikoina ja kaikkialla. On mahdotonta löytää kulttuuria tai yhteiskuntaa, jossa ei ainakin jossain määrin uhrattaisi aikaa ja resursseja rituaalien toteuttamiseen.

Då Jerusalems tempel förstördes år 70 e.Kr. upphörde offerkulten. Efter den här vändpunkten börjar den unga rabbinska rörelsen återuppbygga den judiska religionen på ett annat sätt och det hela kodifieras i skriftlig form i en omfattande rabbinsk textkorpus. Men vad tänker rabbinerna om tempelritualerna?

Uskonnollinen rituaali on viestinnän muutoksen myötä siirtynyt radion ja television kautta verkkoviestintään ja tullut osaksi vuorovaikutteista mediaympäristöä. Rituaalin välittäminen muovaa uudelleen itse rituaalia, rajoittaa, korostaa ja esittää rituaalia. Prosessissa rituaalin kokeminen, tulkitseminen ja ymmärtäminen muuttuvat.

Rituaalien tarkastelua Vanhan testamentin tutkimuksessa on rajoittanut etenkin protestanttisessa perinteessä yleinen asennoituminen, jonka mukaan sana on elävä ja rituaali kuollut. Rituaalinen näkökulma elää tutkimuksessa nousukauttaan. Yksi syy on pyrkimys kommunikoida muiden tieteenalojen kanssa ja hyötyä niiden teoreettisesta työskentelystä.

Ajatus, että uskonto ja terveys kuuluvat kahden aivan eri instituution tehtäviin, on suhteellisen uusi. Se syntyi vasta valistuksen ajan Euroopassa osana käsitystä, että kaikki empiirisesti havaittava kuuluu järjen piiriin, kun taas ei-empiirinen, jollaiseksi uskonto määriteltiin, jää järjen ulkopuolelle.

Mitä rituaalinen puhtaus oikeastaan on ja miten sitä tuotetaan? Entä mitä on lika? Tämän päivän kansanomaisen uskonnollisuuden pariin yhä sankempinä parvina lehahtaneet enkelitkin liittyvät rituaaliseen puhtauteen.  Enkeleiden avulla puhdistetaan koteja, työpaikkoja ja ihmissuhteita.

Tämä artikkeli käsittelee Pyhän Olavin kulttia eli Pyhän Olavin kunnioitusta keskiaikaisessa Turun hiippakunnassa. Artikkelissa kysyn, miten Pyhän Olavin kultti liittyy kristinuskon juurruttamiseen Suomeen 1200-luvun alusta ja 1500-luvun puoliväliin.

Kollektiiviset rituaalit perustuvat yksilöiden alitajuiselle motivaatiolle toistaa perinteistä, kaavamaista toimintaa tilanteissa, joissa koetaan jonkin epämääräisen vaaran uhkaavan. Vaikka mekanismi, jolla rituaali torjuu vaaran, ei yleensä ole määriteltävissä, rituaalit koetaan välttämättömiksi ja tärkeiksi.

Käsittelen tässä artikkelissa latinalaisamerikkalaista katolisuutta. Keskityn yhteen maahan, Costa Ricaan, jossa olen tehnyt tutkimusta paikallisten naisten suhteesta Neitsyt Mariaan. Uskonnontutkija, vieläpä teologi, joka käy dialogia sukupuolentutkimuksen kanssa, kohtaa nopeasti sen, että uskonnon ja sukupuolen suhteesta saatetaan esittää perusteettomia väitteitä.