Rituaalit sähköisessä mediassa – Pyhä toimitus TV:ssä ja internetissä

Mitä ovat sähköisen median rituaalit? Esimerkiksi YouTubessa käyttäjä voi tarkastella baptistista tai katolista kastetta tai ortodoksista kirkkotilan vihkimistä. YouTubessa on tarjolla myös muiden maailmauskontojen rituaaleja. Samoin luterilainen jumalanpalvelus ja siinä tapahtuva papiksi vihkiminen on katsottavissa verkosta yleisradioyhtiön sivuilta useita viikkoja televisioinnin jälkeen.

Ruotsin kirkon ylläpitämällä verkkosivulla käyttäjä voi kirjoittaa ja lukea rukouksia ja liikkua moniulotteisessa vuorovaikutteisessa verkkoympäristössä rukoillen. Eivätkä verkon mahdollisuudet suinkaan rajoitu näihin esimerkkeihin. 

Viestinnän muutoksen vaikutukset uskonnollisiin rituaaleihin

Uskonnollinen rituaali on viestinnän muutoksen myötä siirtynyt radion ja television kautta verkkoviestintään ja tullut osaksi vuorovaikutteista mediaympäristöä. Tässä siirtymässä on kysymys enemmästä kuin pelkästä viestintäteknologian tarjoamasta uudesta tavasta välittää rituaalin toimintoja ja sisältöjä laajemmille kuulija- ja katsojajoukoille. Rituaalin välittäminen muovaa uudelleen itse rituaalia, rajoittaa, korostaa ja esittää rituaalia. Prosessissa rituaalin kokeminen, tulkitseminen ja ymmärtäminen muuttuvat. Media ei ainoastaan välitä rituaaleja, vaan myös editoi, tulkitsee, korostaa ja rakentaa niitä uudelleen. Mediatisoituneen sosiaalisen tilan rituaalit ovat myös saaneet rinnalleen mediassa tapahtuvia rituaaleja.

Vuosituhansien läpi rituaalit ovat muotoutuneet salaisuuden, tabujen, osallistumisen ja julkisen läsnäolon jännitteessä. Nykyaikana perinteiset traditiot kohtaavat viestintäteknologian mahdollistamien sosiaalisten käytäntöjen nopean muutoksen ja eri mediamuotojen, esimerkiksi TV:n ja internetin alkaneen sulautumisen tuottamat mahdollisuudet ja ongelmat. Median muutos on liittynyt historiassa oleellisesti uskonnollisen kentän ja toiminnan muutoksiin. Uudet uskonnolliset ideat ja uudet median muodot ovat vuorovaikuttaneet keskenään alkaen kuvan, kirjoituksen ja kirjan keksimisestä kirjapainotaidon tuomaan muutokseen, sanomalehdistön syntyyn ja nykyajan sähköiseen viestinnän muutokseen. Lisäksi median eri muotoja on mielekästä tarkastella käsitteellisesti ritualisoituneina inhimillisen käyttäytymisen muotoina.

Merkityksellinen yhteisöllinen rituaali

Uskonnollista rituaalia voidaan pitää varhaisena ja olennaisena inhimillisen käyttäytymisen ja toiminnan muotona. Rituaalit ovat muovanneet yhteisöjen ja yksilöiden elämää. Ne ovat rakentuneet kollektiivin ja yksilön elämäntapahtumien kannalta olennaisiin siirtymiin ja hahmottaneet ajan kokemusta ja tulkintaa. Durkheimin klassisten ideoiden pohjalta voidaan ajatella, että uskomukset ja riitit muodostavat keskeiset peruskategoriat, joiden kautta uskonnollisia ilmiöitä voidaan hahmottaa mielekkäästi. Riitteihin myös liittyy Durkheimin mukaan olennaisesti pyhän ja profaanin jännite ja distinktio. Hänen mukaansa uskonnollinen kultti – jopa kaikkein individualistisimmissa toteutumismuodoissaan – on aina perimmältään yhteisöllinen käytäntö.

Nämä klassiset ideat voidaan luonnollisesti kyseenalaistaa nykykokemuksen ja ajattelun pohjalta erityisesti koskien niitä monia rituaalisia käytäntöjä, jotka ilmenevät uskonnollistyyppisissä yhteyksissä tai kokonaan irrallaan varsinaisesta uskonnollisesta tai maagisesta elämän hahmottamisesta. On kuitenkin olennaista pohtia rituaalien yhteisöjä luovaa ja yhteisöllisyyttä muovaavaa ja ylläpitävää voimaa. Jos rituaaleja voidaan pitää perimmältään yhteisöllisenä ilmiönä, on myös tarpeen analysoida julkisesti medioitujen, sähköisesti välitettyjen rituaalien merkitystä, vaikutusta ja erityispiirteitä.

Rituaali TV:ssä

Rituaalit olivat aikaisemmin tapahtumia, joihin osallistuttiin kasvokkain tai olemalla ainakin jollakin tavoin itse läsnä siinä tilanteessa, jossa rituaali toteutettiin. Osallistuminen tapahtui siten, että kehollisuus ja aistimellisuus – kosketus, visuaalisuus, ääni ja kuuleminen sekä maku ja tuoksu – liittivät osallistujan rituaaliin. Medioitu rituaali TV:ssä tai internetissä menettää kuitenkin väistämättä osallistavan aktuaalisuutensa ja muuttuu joksikin muuksi, tapahtumaksi, joka on välitetty tietyn median kautta ja on samalla väistämättä käytetyn median erityispiirteiden muovaama. Rituaalin toteuttajien ja osallistujien tilallinen, sosiaalinen, psykologinen ja kulttuurinen alkuperäinen toteutusmuoto tallennetaan valitusta tai valituista näkökulmista, puretaan rakenneosiinsa, valikoidaan, editoidaan ja koostetaan uudelleen välitettäväksi sanomana tietyssä mediassa tietyille kuulijakunnille. Bourdieu huomioi kiinnostavasti TV:n toimintaan ja vaikutukseen liittyvän “valikoimisen prinsiipin”, sensaation ja spektaakkelin etsimisen.

“— se (TV) asettaa esille tapahtuman kuvina ja liioittelee sen merkitystä ja painoarvoa sekä tapahtuman dramaattista ja traagista luonnetta.” (Bourdieu 1996, 18.)

Lukuisat individuaaliset näkökulmat ja kokemukset rituaalin toteutustilanteessa väistyvät, ja tilalle muodostuu yksi valikoitu ja uudelleen muokattu lähetys tai ohjelma. Jokainen ruudulla nähtävä yksityiskohta on aina jollakin tavalla osittainen, perimmältään kokoelma ja virta kaksiulotteisia kuvia, joita katsellaan alkuperäisen rituaalin ulkopuolelta. Vaikka kuvaa tallentava kamera voi tulla lähelle ja antaa toisinaan katsojalle jopa sellaisia näkökulmia, joita osallistujat eivät näe – esimerkiksi ortodoksisessa liturgiassa antaa kuvaa tapahtumista alttarissa ikonostaasin takana – kameran silmä on kuitenkin jollakin tavoin vieras ja toinen. Medioidun rituaalin katsoja (ja kuuntelija) ei liiku tai osallistu itse tapahtumaan, vaan hänen tehtävänsä on tarkastella esitettyjä audiovisuaalisia kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Osallistuja voi kuitenkin liittyä rituaaliin toteuttamalla omia rituaalisia tekojaan kuvaruudun edessä tai muuten medioituun rituaaliin liittyen, esimerkiksi tekemällä ristinmerkin tai toteuttamalla muita rituaalisia toimintoja.

Tallentamisen, valikoimisen, editoimisen ja kuvaamisen prosessit tuottavat visuaalis-akustisia tuotteita. Nämä tuotteet sisältävät eri tavoin alkuperäisten rituaalien elementtejä.

Uudelleen muovatut rituaalit – Mitä voidaan nähdä ja kokea?

Tarkasteltaessa tuottamisen ja välittämisen prosesseja on tarpeen pohtia, kuinka niissä käytetään ja kierrätetään alkuperäisten rituaalien elementtejä. Rituaalin alkuperäisyydellä tarkoitan tässä yhteydessä reaalista toteutunutta tapahtumaa, jota media kuvantaa.

Visuaaliset elementit (määrä, laatuelementit, valo ja pimeys, väri ja värittömyys, liike, etäisyys ja läheisyys) ovat käytössä visuaalisten hierarkioiden tuottamisessa. Nämä rakenteet peilaavat, pitävät yllä ja haastavat sosiaalisia järjestyksiä ja käytäntöjä. Lisäksi visuaalisia elementtejä tarjotaan katsojalle tunteiden herättämiseksi sekä tunnekokemusten ja tulkintojen projektiopinnoiksi. Akustisia elementtejä käytetään suunnilleen vastaavankaltaisella tavalla värittämään, korostamaan, herättämään tunteita ja myös luomaan jatkuvuutta kuvien virtaan. Puhe kehystetään visuaalisilla ja akustisilla esimerkeillä, ja lopulta koko medioitua asetelmaa luonnehtii “luonnolliselta” vaikuttava jatkuvuus tai toisinaan myös epäjatkuvuus, joka voi korostaa median teknisen toteutuksen ominaispiirteitä. Toisinaan medioinnin toteutuksen synnyttämä outouden kokemus leimaa vahvasti lopullista tuotetta.

Kokonaisuuteen vaikuttaa paljon se, välitetäänkö rituaali suorana vai onko kyse ennalta nauhoitetusta ja eri tavoin editoidusta materiaalista. Joka tapauksessa lopullinen välitetty tuote sisältää ja tuo esiin tuotantoprosessin vaikutusta ja ominaisluonnetta. On varmasti liian voimakas ilmaisu väittää, että alkuperäinen rituaali lakkaisi tuotantoprosessissa kokonaan olemasta olemassa. Kuitenkin jotakin uutta syntyy. Tätä uutta voidaan luonnehtia uudelleen muovatuksi ja välitetyksi rituaaliksi, jota voidaan tulkita ja selittää lähtien tuotanto-olosuhteista, välittävästä mediasta, kohdeyleisöstä ja palautteesta. Voimme käyttää esimerkiksi George Gerbnerin ideoita analysoidaksemme miten uudelleen rituaalin mediaesitys kultivoi tiettyjä näkökulmia.  Sähköisen joukkoviestinnän teorioista käyttötarkoitusteoria auttaa puolestaan analysoijaa tarkastelemaan välitysprosessia potentiaalisten ja todennettavien asiakkaiden ja heidän tarpeidensa ja odotustensa näkökulmista.

Rituaalit ja ritualisoituneet asetelmat – uskonnolliset käytännöt verkossa

Nykytutkimuksessa erilaisia perinteisten uskonnollisten rituaalien ulkopuolelle rajautuvia mediailmiöitä on tarkasteltu rituaalien näkökulmasta. Tällaisia tarkastelutapoja voidaan pitää hyödyllisinä, sillä sähköisen joukkotiedotuksen monet käytännöt ja formaatit (esimerkiksi uutisjournalismi, viihde ja urheilu) muodostavat stereotyyppisiä ja toistuvia viestinnän muotoja siten, että niitä on mielekästä tarkastella rituaalitutkimuksen tarjoamista näkökulmista. Voidaan siis ajatella, että myös ne mediat, joissa rituaaleja välitetään tai lähetetään ja esitetään, ovat omissa käytännöissään ja toiminnassaan eri tavoin ritualisoituneita. Jatkuva toisto sekä yhteisössä vakiintuneet visuaaliset ja akustiset todellisuuden kuvantamisen muodot luonnehtivat myös medioitujen rituaalien esittämistä.

Lisäksi on merkityksellistä, että verkkoviestinnässä rituaalien käyttö ja esittäminen tapahtuu verkolle ominaisten toimintaehtojen sisällä: verkon käyttäjä voi ikään kuin vapaasti poimia erilaisia sivuja ja palveluja. Koko verkon toimintaa leimaavat hypertekstuaalisuus, monimediaisuus ja epälineaarisuus. Kaikki näyttää olevan helposti käsillä, mutta katsojan silmä pysyy kuitenkin aina ulkopuolisena tarkkailijana – jopa silloin kun käytön kohteena on varsinainen virtuaaliympäristö. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin sellaiset verkkoon rakennetut rituaaliset toimintaympäristöt, joissa osallistuja voi esimerkiksi rukoilla verkkoon rakennettujen toimintojen välityksellä tai toteuttaa muita rituaalistyyppisiä uskonnon harjoittamiseen liittyviä tekoja. Uskonnon harjoittaminen on siirtynyt myös verkkoon, ja samalla verkkosivuille on rakentunut toimintaympäristöjä, joissa myös rituaalisia elementtejä on eri tavoin esillä ja käytössä.

Pyhä ja pyhyys medioiduissa rituaaleissa

Millä tavoin pyhä ja pyhyys ovat sitten läsnä ihmisten kokemusmaailmassa tai liittyvät verkossa ja sähköisessä mediassa välitettyihin ja toteutettuihin rituaaleihin? Tarvitaan lisää tutkimusta, jotta voisimme selvittää uskonnollisen kokemuksen suhdetta medioituihin rituaaleihin. On oleellista ymmärtää, millä tavoin medioidut rituaalit toimivat muistin, kokemuksen ja erilaisten persoonallisten projektioiden heijastuspintoina, tai miten verkossa toteutettavat rituaalit kuvastavat ihmisen muistoja, odotuksia ja toivoa.

Kirjoitta TT Juha Malmisalo on uskonnollisen viestinnän yliopistonlehtori (ma.) Helsingin yliopistossa.

 

 

 


Kirjallisuutta

Bourdieu, Pierre: Sur la télévision. Suivi de l’emprise du journalisme. Paris, 1996.

Durkheim, Émile : Les formes élémentaires de la vie religieuse. Le système totémique en Australie. Quatrième édition. Paris, 1960.

Puro, Jukka-Pekka: Johdatus puheviestinnän teorioihin. Helsinki, 1996.

Ruusunen, Aimo (toim.): Media muuttuu. Viestintä savitauluista kotisivuihin. Helsinki, 2002.

Seppänen, Janne: Katseen voima. Kohti visuaalista lukutaitoa. Nuorisotutkimuksen julkaisuja 17. Tampere, 2001.

Sumiala, Johanna: Median rituaalit. Johdatus media-antropologiaan. Tampere, 2010.