Teema

Eksistentiaalinen hyvinvointi sisältää ihmiselämän koko kirjon – merkityksen ja kukoistuksen, mutta myös kipukohdat, menetykset ja rajallisuuden. Se ei ole vain yksi hyvinvoinnin osa-alue, vaan tapa ymmärtää, miten ihminen hengittää elämäänsä kokonaisuutena. Tätä kokonaisuutta on kutsuttu jopa hyvinvoinnin tärkeimmäksi muodoksi, ja siitä huolimatta eksistentiaalinen ulottuvuus on edelleen hämmästyttävän alitutkittu.

Eksistentiaalinen resilienssi perustuu merkitykselliseen kuvaan maailmasta ja omasta paikastamme siinä. Merkityksellinen maailmankuva voi kummuta esimerkiksi jumalauskosta tai luottamuksesta ihmiskunnan sosiaalis-moraaliseen kehitykseen. Uskovien perheiden lasten puheissa korostuu usein usko siihen, että Jumalalla on tarkoitus jokaisen ihmisen elämälle.

Elias Simojoki (1899–1940) oli pappi, Akateemisen Karjala-Seuran valajäsen nro 1 ja Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja. Hän muun muassa pakeni vihollisten käsistä hypäten sillalta, ajoi eduskunnasta Viroon vallankumousta tekemään, jätti vaatteita päältään tarvitseville, tahtoi militarisoida nuorison ja koki sankarikuoleman vihollisen kituvan hevosen tähden.

Miten ihminen voi kokea jumalallisen ilman uskonnollista taustaa musiikin kautta? Hjalmar Sundénin rooliteoria tarjoaa uskontopsykologisen selityksen hindulaisuudesta lähtöisin olevan vuorolaulun suosiolle. Moni kirtaniin osallistuva suomalainen kokee laulavansa jumalalle, vaikka ei pidä itseään uskonnollisena. Uskontoperinteet tarjoavat ihmisen ja jumalan rooleja, jotka mahdollistavat syvän ja merkityksellisen kokemuksen myös uskontoihin sitoutumattoman henkisyyden parissa.

Ihminen on perusluonteeltaan sosiaalinen olento. Perheenjäsenten, tuttavien ja muiden läheisten ihmisten lisäksi muodostamme suhteita myös erilaisiin näkymättömiin toisiin. Suhde jumalaan heijastelee monin tavoin yleisiä tapojamme olla ihmissuhteessa. 

Uskontoa on pidetty erityisen tärkeänä elämän perimmäisten kysymysten ja haasteiden äärellä. Moni kokee uskonnon vastaavan muun muassa kuolemaan ja moraaliin liittyviin kysymyksiin. Yhä useampi ihminen on kuitenkin uskonnoton. Miten uskonnottomat ihmiset kohtaavat perimmäistä huolta, ja mistä uskonnottomat saavat vastauksensa elämän suuriin kysymyksiin? Muun muassa tätä tutkii uskonnottomuuden psykologia.

Uskonnolliset kokemukset voivat olla hyvinkin outoja ja niitä on vaikea erottaa kokemuksista, jotka ovat tyypillisiä mielenterveyden häiriöille. Jonkinlainen ero on kuitenkin tärkeää tehdä, sillä uskonnollisia kokemuksia kohdellaan eri tavoin kuin harhaisia, epäluotettavia kokemuksia. Mitään helppoja ratkaisuja ei kuitenkaan ole.

Hengellinen väkivalta ei ole vain menneiden aikojen suljettujen lahkojen ongelma. Sen muodot elävät ja muuntuvat yhä yhteisöissä, jotka voivat olla uskonnollisia tai ideologisia. Viime vuosina myös Suomen oikeuslaitos on joutunut miettimään, millä rikosnimikkeellä toisen ihmisen vapautta kaventava hengellinen väkivalta pitäisi määritellä. Kun syytteissä alkaa näkyä sana ihmiskauppa, on selvää, että ilmiön vakavuus on vihdoin tunnustettu.

Akateemisen psykologian pioneerit kirjoittivat ahkerasti myös uskonnosta. Uskontopsykologia eli sittemmin pitkään hiljaiseloa, mutta on viime vuosikymmeninä ollut selvässä nousussa. Psykologian näkökulmat ovat nykyään käytössä kaikilla suomalaisen yliopistoteologian aloilla. 

Friedrich Schleiermacherin teologiaan on kohdistunut voimistunutta tieteellistä kiinnostusta. Saksan Kielissä syksyllä 2025 järjestetyssä konferenssissa esiteltiin Schleiermacher-tutkimuksen ajankohtaisia näköaloja reseption, muutoksen ja mielikuvituksen teemoissa. Uskonnon yksilöllistä ulottuvuutta käsitellyt teologi on ajankohtainen…

Hur ser ungas religiositet ut idag? Och vad kan man lära från en studie av den?

Nuorisotutkimuksessa uskonto on ollut pikemminkin katveessa kuin keskiössä. Tästä kertoo esimerkiksi se, että vuoden 2006 uskontoteemaisen Nuorisobarometrin jälkeen seuraava vastaava tietoa sai odottaa vuoden 2023 Nuorisobarometriin asti. Tuolloin teemana oli katsomukset ja hengellisyys.

Huoli maailman tulevaisuudesta yhdistää useimpia nuoria, mutta ympäristöarvot eivät välttämättä näy käytännön toiminnassa. Nuorten arvomaailma ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Katsomustietoinen kasvatus voisi tukea nuorten tulevaisuususkoa ja kasvua ympäristövastuullisuuteen.

Kristitty- ja muslimitaustaisilla nuorilla on positiivisia käsityksiä toisistaan ryhmänä ja he osoittavat hyväksyntää toistensa ryhmää kohtaan. Samaan aikaan nuoret arvioivat, että muslimit kokevat tai saattavat kokea ulkopuolisuutta.

Nuorten arvopohdintaa ja hyvinvointia haastavat aikamme kriisit. Epävarmuuksien ajassa koulun katsomusopetus tarjoaa nuorille tilaa tarkastella ja keskustella erilaisista arvoista, eettisistä kysymyksistä, uskonnoista ja muista katsomuksista. Parhaimmillaan katsomusopetus edistää moniarvoista keskustelua ja monipuolisia ajattelun taitoja.

Parin viime vuoden aikana mediassa on noussut esiin havaintoja nuorten miesten kääntymisestä kristinuskoon sekä heidän konservatiivisesta arvomaailmastaan niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Z-sukupolven keskuudessa on kuitenkin havaittavissa laajempaa sukupuolten välistä eriytymistä, joka koskee myös arvoja ja hyvinvointia. Katsaus tuoreisiin tutkimuksiin valaisee tätä kehitystä.

Useat tutkimukset ovat viime vuosina kertoneet poikien ja nuorten miesten uskonnollisuuden vahvistumisesta. Tuoreimmat tutkimusaineistot ovat antaneet viitteitä vastaavan ilmiön näkymisestä myös tyttöjen keskuudessa. Tässä artikkelissa tarkastelemme nuorten uskonnollisuuden muutosta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulussa vuosina 2019–2025 kerätyn tutkimusaineiston valossa. Aineisto osoittaa nuorten uskon vahvistuneen edelleen tuoreimman, vuonna 2025 kerätyn aineiston valossa.

Nyky-Suomen juutalaiset nuoret ja nuoret aikuiset kasvavat aikuisuuteen nopeasti muuttuvassa sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä. Heidän identiteettinsä muodostuvat monen tekijän risteyskohdassa: Euroopan yhteiskunnat maallistuvat voimakkaasti, Suomen väestö monipuolistuu esimerkiksi maahanmuuton seurauksena ja antisemitismi kasvaa.