Arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä – haastattelussa Juha Pakkala

Juha Pakkala on tutkinut Raamatun ja arkeologian yhteyksiä Kinneretin kaivauksilla yli 20 vuotta. Vastikään julkaistu raportti paljastaa, kuinka arkeologia voi syventää ja haastaa Raamatun kuvaa muinaisesta Israelista tuoden esiin asutuksen kerroksellista historiaa.

Juha Pakkala on tutkinut Raamatun, eksegetiikan ja arkeologian yhteyksiä. Reilun kahdenkymmenen vuoden ajan Pakkala on toiminut Kinneretin arkeologisten kaivausten johtajana. Kaivausten entisen ja jo edesmenneen johtajan Volkmar Fritzin jälkeen hän perusti yhdessä saksalaisten ja sveitsiläisten kumppanien kanssa monikansallisen tutkimusprojektin Kinneret Regional Project (https://kinneret-excavations.org), joka on valottanut muun muassa varhaisrautakautista ja kaupunkikulttuurista aikaa muinaisen Israelin alueella. Vuonna 2024 kaivauksien tuloksista on julkaistu yli 1000 sivuinen raportti, joten nyt on ajankohtainen hetki kysyä Pakkalalta arkeologiasta ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä hieman enemmän.

Lähi-itä ja Kinneretin alue

Pakkalan mukaan Lähi-itä on arkeologisille kaivauksille erittäin hedelmällinen kohde, sillä alueella on hyvin säilyneitä jäänteitä. Alueelle on tyypillistä, että asuinkeskukset sijoittuvat vedenlähteiden äärelle ja pysyvät paikoillaan jopa vuosituhansia. Samaan paikkaan on saattanut kasaantua maa-aineista tuhansien vuosien aikana jopa kaksikymmentä metriä. Tästä esimerkkinä Pakkala mainitsee Lähi-idän erilaiset rauniokummut, jotka tunnetaan arabiankielisellä nimellä tell. Ne koostuvat ihmisten jättämistä jäänteistä ja kertyneestä maa-aineesta, jossa tuorein aines on päällä ja arkeologisesti vanhin alla.

Vastaavasti vastikään julkaistussa tutkimusraportissa käsitelty Kinneretin rauniokaupunki käsittää ainakin kaksitoista asuinkerrostumaa. Pakkala kertoo, että alueella kuitenkin tapahtui noin 1000 eaa. maanjäristys, joka tuhosi Kinneretin kaupungin ja sen asutuskeskittymän jättäen raunioituneet talot ja niihin jäänet esineet vähitellen, maakerrosten alle. Tapahtuma sijoittuu Raamatun kontekstissa kuningas Daavidin aikaan. Pakkala kuvailee tapahtumaa kuitenkin arkeologin silmin onnenpotkuksi niille, jotka haluavat tutkia tätä aikakautta ja asuinkeskuksia.

Lähi-idästä tutkimuskohteena kysyttäessä Pakkala täsmentää, että häntä kiinnostavat erityisesti sellaiset asiat ja tapahtumat, jotka liittyvät Raamattuun. Arkeologia voi täydentää tekstien antamaa kuvaa, mutta ne voivat myös olla ristiriidassa kirjoitusten kanssa. Siksi arkeologia onkin Pakkalalle lisäaspekti ja objektiivisempi työkalu muinaisen ajan tutkimiseen kuin Raamatun tekstit, joita usein värittää teologinen tai ideologinen näkökulma.

Kaivausten löydöt ja merkitys: pieniä paloja kuvan rakentamisessa

Haastattelu jatkuu kaivausten tulosten ja merkittävien löytöjen pariin. Tähän Pakkala vastaa kertomalla, että arkeologisilta kaivauksilta tehdyt löydöt ovat harvoin suuria ja merkittäviä. Hänen mukaansa mediasta saakin joskus sellaisen kuvan, että kaivauksista tehdään usein merkittäviä löytöjä, mitä toki joskus on tapahtunut, kuten esimerkiksi Qumranin tekstilöydöt. Yleensä arkeologiset löydöt ovat kuitenkin pienen pieniä paloja suuresta palapelistä, jonka perusteella luodaan kuvaa tietystä kaupungista ja sen kulttuurista. Esimerkkinä yhdestä palapelin palasta hän mainitsee erilaiset luulöydöt. Näiden luulöytöjen ja palaneiden ruuantähteiden perusteella pystytään arvioimaan, minkälaisia eläimiä alueella on ollut ja mitä ravintoa ihmiset ovat syöneet.

Kinneretin uusien kaivausten merkittävin löytö ja saatu tieto on se, että rautakautinen kaupunki oli omana aikanaan eli noin 1000 eaa. yksi maan suurimmista kaupungeista

Keskustelu siirtyy löydöistä tehtyihin päätelmiin ja niiden pohtimiseen. Pakkalan mukaan luulöydöistä tai tiettyjen eläinten luiden puutteista, etenkään sianluiden, ei kuitenkaan voida päätellä, ovatko kyseisen ajan asukkaat olleet esimerkiksi juutalaisia tai muihin uskontokuntiin kuuluvia. Usein esitetään väite, että jos kohteesta ei löydy sianluita, asukkaat olivat juutalaisia tai israelilaisia. Pakkala täsmentää, että kysymys siasta ja löydöistä on monimutkaisempi. Alueella on muutenkin seemiläisten kansojen parissa vältetty sian syömistä ravintoa, sillä sian käyttö ravintona ei ollut kannattavaa. Arkeologisten löytöjen tulkinta on usein monivaiheinen prosessi, jossa täytyy ottaa huomioon useita seikkoja.

Kuitenkin Pakkala pohtii, että Kinneretin uusien kaivausten merkittävin löytö ja saatu tieto on se, että rautakautinen kaupunki oli omana aikanaan eli noin 1000 eaa. yksi maan suurimmista kaupungeista. Se oli alueellinen keskus, joka hallitsi Gennesaretinjärven ympäristöä. Tämän aikainen kaupunki on myös poikkeuksellisen hyvin säilynyt juuri maanjäristyksen takia.

Arkeologian ja Raamatun tutkimisen yhteyksistä

Perinteisesti eksegetiikka mielletään tekstitutkimukseksi. Pakkala kuitenkin huomauttaa, ettei tekstitutkija voi olla huomioimatta ympäröivää kulttuuria ja yhteiskuntaa, vaan tekstejä kirjoitetaan aina jossain kontekstissa. Siksi hän ajattelee, että arkeologia täydentää tekstien kuvaa. Arkeologiset löydöt kertovat esimerkiksi usein paremmin ihmisten arkielämästä kuin tekstit. Tekstien taustalla on usein yhteiskunnan eliitti, kun taas arkeologian avulla saadaan enemmän tietoa tavallisten ihmisten elämästä. Tekstit voivat myös kuvata eliitin tavoittelemaa ideaalimaailmaa.

Pakkala mainitsee esimerkkinä jumalten patsaat, joita kritisoidaan Vanha testamentin teksteissä, mutta joita on tästä huolimatta löydetty ihmisten kodeista.  Niitä tutkimalla saamme tietoa kodin piirissä harjoitetusta uskonnollisuudesta, josta Vanha testamentti usein vaikenee.

Arkeologian haasteina Pakkala mainitsee arkeologian hitauden ja hinnan. Hitaus arkeologisissa löydöissä onkin tavallista. Esimerkiksi noin kolmenkymmenen vuoden aikana tehdyt löydöt ja tulokset Kinneretin kaivauksista saatiin julkaistua vasta tänä vuonna teoksessa: Kinneret II: Results of the Excavations at Tell el-ʽOrēme, 1994–2008. Vol. 1: The Bronze Age, Iron Age II, Post-Iron Age Periods, and Other Studies. Hintavuus puolestaan liittyy arkeologisten kaivausten rahoituksellisiin kysymyksiin ja niiden tuomiin haasteisiin.

Pakkala kertoo, että arkeologisissa kaivauksissa hänen oma mielenkiintonsa liittyy erityisesti Vanhan testamentin maailman selvittämiseen. Hänen mukaansa kaivauksilta löytyy tyypillisesti myös muilta ajoilta peräisin olevia ihmisten jättämiä jäänteitä, eikä välttämättä löydöt liity suoraan Raamatun tapahtumiin Lisäksi hän toteaa, että tutkijan tulee ymmärtää sekä arkeologiaa että tekstitutkimusta. Näitä kumpaakin taitoa Pakkala kertoo tarvitsevansa työssään ja tutkimuksessaan Raamatun, eksegetiikan ja arkeologian parissa.

Kaivausten tulevaisuudennäkymät

Kinneretin rauniokummussa on vielä paljon löydettävää, vaikka kaivauksia on tehty jo 1930-luvulta lähtien. Pakkala arvioi, että kohteesta on tutkittu noin viisi prosenttia, joten työtä ja kaivettavaa vielä riittää. Lähi-idässä kaivausten tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat myös maailmapoliittiset tilanteet, jotka heijastuvat suoraan tutkimuksen edistymiseen tai tutkimatta jättämiseen.

Toinen merkittävä uudistus ja tulevaisuuden näkymä on teknologian merkitys arkeologialle. Teknologian avulla kaivauksista voidaan saada uusia löytöjä, mutta samaan aikaan teknologia nostaa kaivausten hintaa ja taloudellista taakkaa. Ongelmana siis on, että teknologian myötä kaivauksista tulee yhä kalliimpia. Pakkala kertookin, että haasteena on löytää rahaa suuriin, aikaa vieviin kaivauksiin. Mahdollisuuksia kuitenkin hänen mukaansa tulee koko ajan lisää ja menetelmät kehittyvät ajan myötä.

Mutta onko arkeologinen ja eksegeettinen tutkimus muuttunut ajan myötä? Pakkala toteaa, että ainakin arkeologinen tutkimus on muuttunut ajan myötä yhä teknisemmäksi esimerkiksi löydösten analysoinnissa. Hän kertoo, että aikaisemmin tutkimuksessa vaikutti ehkä vahvemmin kaivausten johtajan/pääarkeologin tulkinta tai sen vaikutus löytöihin ja analysointiin. Näin ollen teknologian avulla saadut tulokset, kuten radiohiiliajoituksesta saadut tiedot ohjaavatkin keskustelua heti toisenlaiseen suuntaan kuin aikaisemmin.

Pakkala pohtii, että tekoälyn merkitys datan tulkitsemisessa kasvaa tukevaisuudessa. Esimerkiksi kun vertaillaan jo olemassa olevaa dataa uusiin löytöihin. Ihmisellä voi olla valtava työ verrata esimerkiksi uutta löytöä kaikkiin aikaisemmin tehtyihin löytöihin, kun taas tekoälyn avulla kaikki data on käytettävissä paljon nopeammin. Tekoäly saattaakin saavuttaa tuloksia, joihin ihmisaivojen kapasiteetti ei tule ehkä koskaan pystymään.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Pakkala, Juha (2024). 1.1 The Excavations: Goals, Organization, Documentation, and Conservation. Teoksessa Zwickel, Wolfgang (toim.) & Pakkala, Juha (toim.) (2024). Kinneret II: Results of the Excavations at Tell el-ʽOrēme, 1994–2008. Vol. 1: The Bronze Age, Iron Age II, Post-Iron Age Periods, and Other Studies. sivut 19-33.
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/79c2631a-b0ea-44cb-8291-4df2e0ac8a2c/content

Kaivauskohde:

Pakkala, Juha & Zwickel, Wolfgang (2024). 1.2 Kinneret/Tell el-‘Orēme: The Site and its Name. Teoksessa Zwickel, Wolfgang (toim.) & Pakkala, Juha (toim.) (2024). Kinneret II: Results of the Excavations at Tell el-ʽOrēme, 1994–2008. Vol. 1: The Bronze Age, Iron Age II, Post-Iron Age Periods, and Other Studies. Sivut 33-44.
https://helda.helsinki.fi/bitstreams/fa6295e9-0eb5-41da-b215-4a292005d863/download

 

Kaivausten keskeiset tulokset:

Pakkala, Juha & Zwickel, Wolfgang (2024). 6. Summary: Settlement History of Tell el-ʽOrēme. Teoksessa Zwickel, Wolfgang (toim.) & Pakkala, Juha (toim.) (2024). Kinneret II: Results of the Excavations at Tell el-ʽOrēme, 1994–2008. Vol. 1: The Bronze Age, Iron Age II, Post-Iron Age Periods, and Other Studies. Sivut 1013-1035.
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/1882980e-1b4b-422e-9ee3-2de43b2980f9/content

Pakkala, Juha (2007). Kinneretin kaivaukset tuovat merkittävää tietoa muinaisen Israelin varhaisvaiheista. Teologia.fi. https://teologia.fi/2007/10/kinneretin-kaivaukset-tuovat-merkittietoa-muinaisen-israelin-varhaisvaiheista/

Zwickel, Wolfgang (toim.) & Pakkala, Juha (toim.)  Kinneret II: Results of the Excavations at Tell el-ʽOrēme, 1994–2008. Vol. 1: The Bronze Age, Iron Age II, Post-Iron Age Periods, and Other Studies https://www.zaphon.de/kinneret-II-1/en