Kinneretin kaivaukset tuovat merkittävää tietoa muinaisen Israelin varhaisvaiheista

Muinaisessa Kinneretin kaupungissa suoritettiin arkeologisia kaivauksia elokuussa 2007. Kaupunki sijaitsee Pohjois-Israelissa Gennesaretinjärven luoteisrannalla noin 12 km Tiberiaksesta pohjoiseen. Kaivauksiin osallistui yhteensä yli 70 tutkijaa ja opiskelijaa 14 maasta, ja ne toteutettiin Helsingin, Bernin, Mainzin ja Leidenin yliopistojen välisenä yhteistyönä.

Vuoden 2007 kaivauksissa löydettiin hyvin säilynyt varhaisrautakautinen kaupunki

Vuoden 2007 kaivausten tavoitteena oli saattaa päätökseen jo 90-luvun puolivälissä aloitetut kaivaukset, joissa oli keskitytty tutkimaan rauniokummun alarinnettä. Kaivauksissa on paljastunut erittäin suuri varhaisrautakautinen (1200-1000 eKr.) kaupunki, joka on harvinaisen hyvin säilynyt. Sen on ilmeisesti tuhonnut n. 1050-950 eKr. sattunut maanjäristys, jonka ansiosta asuinrakennuksista on löytynyt runsaasti sortuneiden muurien alle jääneitä keramiikka-astioita ja pienesineitä. Kaivausten merkitystä lisää se, että varhaisrautakautisen Palestiinan historian tunnetaan muuten hyvin huonosti. Kinneret saattaakin olla keskeisessä asemassa aikakauden historian tutkimuksessa. Kaivaukset tuovat myös tärkeää lisätietoa Vanhan testamentin tutkimukselle, koska Kinneretin merkittävin kaupunkikerrostuma liittyy Saulin ja Daavidin hallituskausiin.

Kaivausalue ilmasta kuvattuna  kuva: skyview

Pronssikautinen kanaanilainen kulttuuri romahtaa

Lähi-idässä edeltävä myöhäispronssikausi (1500-1200 eKr.) päättyi yleiseen sekasortoon. Kansainvälinen kauppa romahti ja useat valtakunnat tuhoutuivat. Syitä pronssikautisen kulttuurin romahdukseen ei täysin tunneta, mutta taustalla on ilmeisesti monia tekijöitä. Esimerkiksi sosiaaliset ongelmat olivat aiheuttaneet yleistä levottomuutta jo 1200-luvulla eKr. Egyptin El Amarnasta löydetyt kirjeet paljastavat, että kanaanilaisten kaupunkivaltioiden kuninkaat joutuivat anomaan faaraolta apua ns. hapiruja vastaan, jotka uhkasivat kaupunkien turvallisuutta ja ryöstelivät maaseutua. Hapiruilla viitataan ilmeisesti yhteiskunnan vähäosaisten luokkaan, jotka olivat organisoituneet.

Onko Kinneret kanaanilaisen kaupunkikulttuurin edustaja varhaisrautakaudella?

Varhaisrautakaudelle tultaessa useat kanaanilaiset kaupunkivaltiot olivat tuhoutuneet tai niiden väestö oli tuntuvasti vähentynyt. Yleisesti ottaen Palestiinan oloja varhaisrautakaudella tunnetaan huonosti, mutta Kinneretin kaivaukset ovat laajentamassa kuvaa tästä ajanjaksosta. Kinneretistä on paljastumassa kaupunki, joka edustaa kanaanilaista kaupunkikulttuuria myöhään varhaisrautakaudella. Kaupunki on ilmeisesti perustettu vasta 1100- tai 1000-luvulla, koska rauniokummulta ei ole löydetty todisteita 1200-luvun kaupungista. Näyttäisikin siltä, että Kinneretin historia kulkee päinvastaiseen suuntaan kuin muissa kanaanilaisissa kaupungeissa.

Muiden kaupunkien tuhoutuessa, Kinneret kasvoi yhdeksi Palestiinan suurimmista kaupungeista. Onkin mahdollista, että Kinneretin perustivat maan muista osista paenneet kanaanilaiset, joiden omat kaupungit olivat tuhoutuneet tai tulleet turvattomaksi. Tähän viittaa esimerkiksi kaupungin hyvin suunniteltu kaupunkikaava, jossa kadut kulkevat suoraan ja muodostavat neliskulmaisia kortteleita. Katujen alla kulkee viemäreitä, mikä ei esimerkiksi Euroopan historiassa ole vielä keskiajallakaan itsestäänselvyys.

Kaupungin rakentajat tiesivät miten kaupunki tulisi rakentaa ja mitä siellä tarvitaan. Kinneret osoittaa selviä merkkejä jatkumosta pronssikautisen kanaanilaisen kaupunkikulttuurin kanssa. Tämä näkyy kaupunkisuunnittelun lisäksi keramiikassa ja pienlöydöissä. Kinneret saattaakin paljastaa, että kanaanilaisen asutuksen painopiste siirtyi sisämaahan sen jälkeen kun rannikkoseutu oli mm. merikansojen toiminnan seurauksena tullut turvattomaksi.

Varhaisrautakautinen asuinkortteli  kuva: Patrick Wyssmann

Kinneret tuhoutui maanjäristyksessä

Oli pitkään epäselvää miksi Kinneretin asukkaat hylkäsivät kaupungin. Kaivauksissa löydettiin hyvin säilyneitä astioita asuintaloissa eri puolilta kaupunkia. Näytti siltä, että asukkaat olivat jättäneet kaupungin, mutta jättäneet irtaimiston paikalleen. Vuoden 2007 kaivaukset osoittivat, että useat muurit olivat kaatuneet samaan suuntaan ja vielä ylärinteeseen päin. Todennäköisenä selityksenä tälle on maanjäristys. Epäselvää vielä on, miksi kaatuneiden muurien alta on löytynyt vain irtaimistoa, mutta ei ruumiita. Voisi olettaa, että järistys olisi surmannut edes joitakin asukkaita. Toisaalta on mahdollista, että maanjäristys alkoi pienellä alkujäristyksellä, joka antoi asukkaille aikaa paeta rakennuksista. 

Kaatunut savitiilimuuri; kaivamassa Antti László  kuva: Juha Pakkala

Kinneretin tuhonnut maanjäristys on ollut onnenpotku tutkimukselle, koska järistys on jättänyt varhaisrautakautisen kulttuurin 3000 vuodeksi koskemattomaksi. Usein eroosio on tuhonnut arkeologisia jäänteitä, mutta Kinneretissä sortuneet muurit ovat suojelleet niitä harvinaisen hyvin. Useissa osissa alakaupunkia ei ole myöskään rakennettu varhaisrautakauden jälkeen. Tämä on säilymisen kannalta tärkeää, koska usein myöhempi asutustoiminta on tuhonnut varhaisempia asutuskerrostumia. 

  
  
Miksi Kinneretin kaupunki mainitaan Vanhassa testamentissa vain kerran?

Kinneretin varhaisrautakautinen kaupunki liittyy Israelin historiassa monarkian varhaisvaiheisiin ja erityisesti Saulin ja Daavidin aikaan. Kinneretin kaupunki mainitaan Vanhassa testamentissa vain kerran (Jos. 19:35) eikä maininta liity lainkaan varhaisrautakauteen. Kaivausten perusteella on kuitenkin todennäköistä, että Kinneret oli varhaisrautakaudella yksi maan suurimmista kaupungeista. Poliittisesta ja sotilaallisesta vallasta on osoituksena mm. massiivinen 12 metriä leveä kaupunginmuuri. Vastaavaa ei tunneta muualta maasta, ja lisäksi useimmat varhaisrautakautiset kaupungit olivat kokonaan linnoittamattomia. Kinneret on ilmeisesti hallinnut laajoja alueita Galileassa ja muodostanut pienen valtakunnan.

Tässä valossa on hyvin erikoista, että Kinneretiä ei mainita lainkaan Israelin monarkian varhaisvaiheita kuvaavissa kertomuksissa. Esimerkiksi Daavidin kerrotaan valloittaneen laajoja alueita Pohjois-Israelissa aina Libanoniin saakka, ilman että alueen yhtä keskeistä voimatekijää Kinneretiä otetaan huomioon. Onkin todennäköistä, että Vanhan testamentin kirjoittajien käytössä olleet lähteet eivät tunne varhaisrautakauden poliittisia oloja. Lähteiden taustalla ovat myöhemmät tapahtumat, jotka on heijastettu varhaisen monarkian aikaan.

Vanhan testamentin lähdearvon ollessa rajallinen, Kinneretin kaivaukset auttavat tutkijoita selvittämään Israelin monarkian varhaisvaiheita. Kaivausten avulla voidaan esimerkiksi hahmottaa, mikä oli poliittinen tilanne ja tausta, josta myöhemmin muodostuneet Israelin ja Juudan valtiot nousivat.

Onko kanaanilaisen ja israelilaisen kulttuurin välillä eroa?

Vanhan testamentin kannata keskeistä on myös kysymys kanaanilaisten ja israelilaisten välisestä erosta. Kinneretistä löydetty kulttuuri osoittaa miten pronssikauden kanaanilainen kulttuuri jatkui varhaisella rautakaudella. Näyttää myös selvältä, ettei varhaisen rautakauden ja rautakautisen Israelin kaupungeista tunnetun kulttuurin välillä ole katkosta. Esim. keraaminen kulttuuri kehittyy luonnollisesti ja ilman katkoksia, jotka kertoisivat vieraasta tai uudesta kulttuurista. Tästä näkökulmasta kanaanilainen ja israelilainen kulttuuri kuuluvat samaan perheeseen, ajan ollessa erottavana tekijänä. Kun vielä pronssikaudella ja varhaisrautakaudella voidaan puhua kanaanilaisesta kulttuurista, 800-luvulta eKr. eteenpäin tämän kulttuurin perillistä voidaan kutsua israelilaiseksi.

Niukasti sikojen luulöydöksiä

Usein viitataan kanaanilaisen ja israelilaisen kulttuurin eroksi suhtautumista sikoihin. Kinneretin kaivaukset ovat kuitenkin osoittaneet, että sikoja on vältetty myös kanaanilaisissa kaupungeissa. Kaikista luulöydöistä vain 2 % on sikojen luita ja näissäkin tapauksissa kyseessä lienee pääasiassa villisikojen luita. Myös muut alueen kaivaukset ovat vahvistaneet, että sikoja on vältetty kanaanilaisessa kulttuurissa.

Ovatko kaulusruukut todiste israelilaisesta kulttuurista?

Toinen keskeinen israelilaisen kulttuurin tuntomerkiksi esitetty piirre on kaulusruukut. Aikaisemmin ruukkuja löydettiin vain Samarian ja Juudan vuoristoalueilta ja tällä perusteella jotkut tutkijat ovat esittäneet, että ne ovat viite israelilaisten maahantulosta. Niitä on kuitenkin löydetty Kinneretin kaivauksissa, mikä heikentää teoriaa israelilaisten maahantulosta ja israelilaisesta kulttuurista erotuksena kanaanilaisesta. Kaulusruukkuja on löydetty viimeaikaisissa kaivauksissa myös muista laaksojen suurkaupungeista. Onkin todennäköistä, että kanaanilaisen ja israelilaisen kulttuurin erottelu on vuosisatoja myöhäisempi kirjallinen teema, joka ei perustu todelliseen tilanteeseen varhaisen Israelin historiassa.

Kaivaukset toteutetaan eurooppalaisten yliopistojen yhteistyönä

Kinneretin kaivaukset toteutetaan eurooppalaisena usean yliopiston eksegetiikan laitosten välisenä yhteistyönä. Mukana on Helsingin, Bernin (Sveitsi), Mainzin (Saksa) ja Leidenin (Hollanti) yliopistojen lisäksi junior-partnerina Tarton yliopisto.

Kaivauksissa tehnyt kasvilöydöt analysoidaan Baselin yliopistossa Sveitsissä ja luulöydöt Haifan yliopistossa Israelissa. Keramiikkalöytöjen restauroinnista vastaavat Mainzin Roomalaisen ja germaanisen kulttuurin keskusmuseon (Römisch-germanisches Zentralmuseum) opiskelijat. Kaivausten maanmittaajat tulevat Mainzissa sijaitsevasta i3Mainz oppilaitoksesta.

Muut kaivausten spesialistit ja aluejohtajat tulevat Euroopan eri maista. Vapaaehtoisia kaivajia otetaan eri puolilta maailmaa. Esimerkiksi vuonna 2007 kaivajia oli 14 eri maasta, mm. Venäjältä, Meksikosta, USA:sta, Romaniasta ja Suomesta. Kaivausten johtajana toimi 80-luvulta alusta vuoteen 2001 asti prof. Volkmar Fritz († 21.8.2007). Vuodesta 2002 alkaen kaivauksia ovat johtaneet Stefan Münger (Bern), dos. Juha Pakkala (Helsinki) ja prof. Jürgen Zangenberg (Leiden).

Lisätietoa Kinneretin kaivauksista täältä
  

Kirjoittaja Juha Pakkala on Helsingin yliopiston dosentti ja tutkija