Pääkirjoitus: Miksi teemanumero kirkkolaista ja kirkko-oikeudesta?

Erikoisnumeron tausta – viime syksyn juhlaseminaari

Schaumannin kirkkolaki 1869 on muodostunut yhdeksi merkkipaaluksi suomalaisen kirkkolainsäädännön ja kirkko-oikeuden alalla. Viime syksynä sen säätämisestä tuli kuluneeksi 150 vuotta. Ne periaatteet, joita lakiin aikanaan kirjattiin, ovat olleet vaikuttavia paitsi luterilaisen kirkon, myös koko suomalaisen yhteiskunnan sekä sen vähemmistökirkkojen toiminnalle ja kehitykselle. Ne ovat edelleen vaikuttaneet monitahoisesti yhteiskunnan ja uskonnollisten yhteisöjen suhteisiin.

Viime syksynä järjestettiin juhlaseminaari, jossa tarkasteltiin 1869 kirkkolain syntyä ja taustaa, merkitystä ja vaikutusta osana suomalaista yhteiskunnallista ja oikeudellista itseymmärrystä. Kirkkolain vaikutuksia tarkasteltiin myös oikeus- ja kirkkohistoriallisesta sekä laajemmin pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta vertailevasta näkökulmasta.

Om bidragen

Artiklarna som ingår i detta nummer baserar sig på de föredrag som hölls vid festseminariet i november 2019, och de fördjupar olika aspekter av festseminariets tematik. I sin historiskt inriktade artikel, redogör Jyrki Knuutila för hur kyrkolagen 1869 utgör del av en tradition som de facto delvis sträcker sig tillbaks till förreformatorisk tid, samtidigt som kyrkolagen 1869 även får förstås som ett resultat av en förändrad politisk och samhällelig situation i Storfurstendömet Finland.

Även Johan Bastubacka, Anuleena Kimanen och Leena Sorsa understryker i sina artiklar betydelsen av den samhälleliga och kyrkopolitiska kontext i vilken kyrkolagen 1869 blir till. Samtidigt ger de även en bild av kyrkolagens 1869 följdverkningar för de två nationella kyrkorna, för lagstiftning om religion, samt för utformningen av skolväsendet och religionsundervisningen.

Dylika följdverkningar kan spåras ända in i nuet. Samtidigt är kyrkolagstiftningen är föränderlig och utvecklas i dialog med samtiden, såsom både Sorsa och Anne Hartoneva visar i sina bidrag, med exempel från kyrkliga och samhälleliga diskussioner om religionsfrihet och svärandet av ed. Ett ytterligare konkret exempel härpå ger Joni Hiitolas artikel som redogör för hur stiftandet av kyrkolag sker idag. Temat är ytterst aktuellt en vår som denna, när riksdagens grundlagsutskott i sin granskning av regeringens proposition till riksdagen med förslag till kyrkolag kom fram till att förslaget inte på alla punkter var grundlagsenligt. Ärendet är nu åter på kyrkomötets bord.

Grundlagsutskottets utlåtande aktualiserar en rad fundamentala frågeställningar, inklusive om systemet för stiftande av kyrkolag och kyrkolagstiftningens relation till annan lagstiftning, samt om vad som överhuvudtaget skall regleras i kyrkolagen. Hör alls frågan om kyrkans bekännelse hemma där, eller snarast i kyrkoordningen? Dylika aspekter behandlar Lena Kumlin och Pamela Slotte i sina artiklar, vilka ur ett EU-rättsligt perspektiv respektive ett europeiskt människorättsligt perspektiv diskuterar frågan om kyrkors och religiösa samfunds interna autonomi och därmed frågan om vad som kan ses som kyrkornas och de religiösa samfundens s.k. egna angelägenheter som det står dem fritt att besluta över och reglera.

I en analys av grundlagsutskottets behandling av förslaget till kyrkolag, samt de expertutlåtanden som avgavs i samband med denna behandling, frågar sig biträdande professor Pauli Rautiainen om det inte nu, i dagens politiska och samhälleliga kontext, är läge att allvarligt fundera på om det kyrkolagssystem som i tiderna kom till ännu är ändamålsenligt. Som Rautianen noterar: ”sopiiko kirkkolakiin kiinnittyvä evankelis-luterilaisen kirkon erityisasema enää 2000-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan. Olisiko aika aivan aidosti erottaa evankelis-luterilainen kirkko ja valtio toisistaan? Eikö monikulttuurisessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa kaikkien uskonnollisten yhdyskuntien sääntely voisi perustua täysin samanlaisille oikeudellisille lähtökohdille?”

Detta är frågeställningar som kommer att hålla kyrka, lagstiftare och forskare sysselsatta framöver.

Professori Knuutila tutkimusryhmän kokoavana voimana

Suurin osa kirjoittajista kuuluu uskonto ja oikeus -tutkijaryhmään, joka on syntynyt useita vuosia sitten professori Jyrki Knuutilan aloitteesta ja innostamana. Tutkijaryhmä on kokoontunut säännöllisesti Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa talvikuukausina keskustellen ajankohtaisista tutkimusteemoista. Ryhmässä tutkijat ovat voineet esittää töitään, keskustella ja saada palautetta. Mukana on ollut pääsääntöisesti teologeja ja juristeja.

Professori Knuutilalla on pitkä ja menestyksekäs tutkijanura. Tärkeä osa hänen tieteellisestä tuotannostaan kohdentuu uskonnon ja oikeuden tutkimuksen rajapintaan. Knuutilan tieteellinen ja populaaritieteellinen tuotanto ovat kumpikin huomattavan laajat. Knuutila on arvostettu keskiajan tutkija, pyhien kultin, jumalanpalveluselämän ja uskonnollisen toiminnan tutkija. Hän on kansainvälisesti tunnettu, ja hänellä on laajat yhteistyöverkostot erityisesti Skandinaviassa ja Keski-Euroopassa. Lisäksi Knuutila on ollut läpi vuosien pidetty luennoitsija ja tieteen popularisoija myös akateemisten piirien ulkopuolella.

Knuutilan auttavaisuus, ystävällisyys ja akateeminen osaaminen ovat tulleet tutuksi tutkijaryhmässämme. Keskusteluillaan ja ohjauksellaan hän on auttanut ja inspiroinut monia kollegoita, jatko-opiskelijoita ja opiskelijoita.

Omistamme tämän numeron kiitollisuudella professori Jyrki Knuutilalle.

Kirjoittajat

Linkit ja kirjallisuus

Pauli Rautiainen: Perustuslakivaliokunta katsoi kirkolliskokouksen esityksen kirkkolaiksi perustuslainvastaiseksi

Valiokunnan lausunto Pe VL 4/2020 vp