Syntymästä saakka saastainen: kastittoman naisen suhde puhtauteen

Intiassa ihmisyhteisöt elävät monenkirjavissa mutta tarkoin säädetyissä herra ja palvelija -suhteissa. Palvelusuhteita ja -tehtäviä määrittää kunkin yhteisön puhtaus tai saastaisuus. Kastittomat ovat syntymänsä perusteella pysyvästi epäpuhtaita. Yhteisö tarvitsee heidät hoitamaan saastaiset työt ja huolehtimaan jätteistä. Likaiset työt on luokiteltu tarkkaan arvojärjestykseen, jonka mukaan kullakin yhteisöllä on oma paikkansa. Naiset ylläpitävät perheensä rituaalista puhtautta ja noudattavat asemansa mukaisia puhtaussääntöjä myös kastittomien yhteisöissä. Koska epäpuhtauden uskotaan tarttuvan, ei kastihindu joisi kastittomien tarjoamaa vettä, mutta seksisuhteeseen kastittomat naiset kuitenkin kelpaavat.”Synnytyksen jälkeen Chamar-yhteisön omien kätilöiden täytyy kylvettää vauva. Perheenjäsenten ei sovi tehdä sitä. Vauva ei tule puhtaaksi, jos äiti itse kylvettää. Äiti ei saa koskea mihinkään. Hän tarvitsee Chamar -kätilöiden apua puhdistaakseen lapsensa ja itsensä. Kaikki mikä on ollut kohdussa, on epäpuhdasta ja saastuttaa toisetkin. Siksi synnytyksen jälkeen perheen luona vierailee parturi, joka leikkaa kaikkien kynnet. Ellei parturi hoida tätä tehtävää, puhdistautumista ei ole kunnolla hoidettu.”

Näin kertoo Kolkatassa asuva Unni synnytyksen jälkeisistä puhdistautumissäännöistä omassa yhteisössään, joka kuuluu yhteen lukuisista Intian kastittomien ryhmistä. Vaikka hänen yhteisönsä jäsenet suorittaisivat vaadittavat puhdistustoimet pilkun tarkasti, se ei kuitenkaan pese pois epäpuhtautta, joka heille periytyy syntymänsä perusteella. Chamar-yhteisön keskuudessa oikein puhdistautunut äiti hyväksytään yhteisönsä joukkoon muutama viikko synnytyksen jälkeen, mutta intialaisessa yhteiskunnassa hänet luokitellaan pysyvästi epäpuhtaaksi.

Herrat, palvelijat ja palvelijoiden palvelijat

Unnilla ja hänen yhteisöllään on oma paikkansa kastien hierarkiassa, jossa he täyttävät  kastiasemalleen sopivaa tehtävää ja näin ylläpitävät kokonaisuutta. Arvoasteikon yläpäässä ovat kastihindut. He varjelevat tarkoin puhtauttaan ja tarvitsevat itselleen palvelijoita suorittamaan epäpuhtaina pidettyjä tehtäviä. Yläkasteihin kuulumattomat palvelijat eivät kuitenkaan muodosta tasapäistä joukkoa, vaan asettuvat ylempien kastien tapaan keskenään tarkoin säädettyyn arvojärjestykseen, jossa tehtävät luokitellaan saastuttavuuden mukaan. Partureita pidetään pyykkäreitä puhtaampina, kun taas lakaisijat ovat pyykkäreitäkin likaisempia. Kunkin yhteisön tulee huolehtia, että he säilyttävät asemansa ja yhteisö pysyy puhtaana – niin puhtaana kuin se oman tason mukaan on mahdollista.

Intian sosiaalinen järjestelmä perustuu käsitykselle, että ihmisyhteisöt ovat keskenään monenkirjavissa mutta tarkoin säädetyissä herra ja palvelija -suhteissa, jotka määräytyvät kunkin yhteisön puhtausasteen perusteella. Kullakin on herransa ja palvelijansa sen mukaan, kuinka puhtaana tai saastaisena yhteisöä pidetään. On täysin hyväksyttävää ja tavallista, että jopa kastittomien yhteisöjen jäsenet teettävät halpa-arvoisia tehtäviä itseään vielä alempien kastittomien yhteisöjen jäsenillä. Harva kastiton perhe siivoaa itse käymäläänsä, koska se saastuttaa ja tehtävä kuuluu alempiarvoisille. Käymälää ei voi toisaalta kuurata myöskään perheen palvelija, joka avustaa esimerkiksi ruoanlaitossa. Saastan leviämisen ehkäisemiseksi jokaisen palvelutehtävän suorittaa erityisesti siihen tehtävään syntymänsä ja puhtautensa mukaan sopiva henkilö.

Kuka juo kastittoman antamaa vettä?

Unnin naapurustossa asuu yksinomaan Chamar-yhteisön jäseniä ja perheet miltei poikkeuksetta harjoittavat kastin perinteistä ammattia. Chamarit muodostavat Intian suurimman kastittomien ryhmän ja heidän tehtävänään on siirtää kuolleiden eläinten ruhot pois ihmisten silmistä, käsitellä eläinten nahkaa ja valmistaa siitä käyttöesineitä. Unnin naapurustossa kaikki miehet valmistavat kenkiä. Koska he toimivat yksinomaan nahan käsittelyprosessin viimeisessä vaiheessa, eikä heidän tarvitse olla välittömässä yhteydessä kuolleen eläimen kanssa. Heidän tehtävänsä on eri Chamar -yhteisöjen keskuudessa puhtaampi kuin esimerkiksi vuotien ja nahkojen parkitukseen osallistuvien työ. Kaikkein alimpana ovat ruhojen kantajat. Unni tuskin söisi heidän valmistamaansa ruokaa.

Chamar-yhteisöjen jäsenet ovat saastuttavien tehtäviensä takia koskemattomia. Heidän läheisyytensä ja kosketuksensa uskotaan levittävän toisiin vahingollista saastaa. Kastisyrjinnän pahimpina aikoina koskemattomien elinpiiriä voitiin rajoittaa niin, että heiltä kiellettiin näyttäytyminen toisten seurassa. Heidät sysättiin asumaan kyläyhteisöjen ulkopuolelle ja he saivat liikkua vain yöaikaan. Myös Unnin naapurustolla on likaisen alueen maine. Lähiympäristön asukkaat valittavat, että naapurusto on törkyinen ja nahkatyön jätöksiä on kaikkialla. Ulkopuolisia ei juuri näy heidän teekioskeillaan. Ihmiset eivät halua vastaanottaa juotavaa suutareiden käsistä.    

Kysymys juomasta – erityisesti juomavedestä – on muutenkin kiristänyt eri kastien ja yhteisöjen välisiä suhteita Intiassa aina nykypäivään asti. Kaivojen käyttöoikeuteen liittyvissä kiistoissa kastittomat ovat usein joutuneet taistelemaan ankarasti perusoikeutensa puolesta. Kiista juontaa juomaveteen liittyvistä tarkoista puhtaussäädöksistä, joita erityisesti kastihindut noudattavat. Ihmisen asemaa puhtausasteikolla määrittää se, kenen kädestä hän voi vastaanottaa juomavettä. Arvonsa tunteva kastihindu ei joisi Unnin kaltaisten tarjoamaa vettä, koska Unnin kosketus välittää hänen syntymässään perimää saastaa. Samasta syystä koskemattomien kaivonkäyttöä on rajoitettu ja säädelty.

Kastittomat kelpaavat rakastajattariksi

Kastipohjainen syrjintä ja koskemattomuus kiellettiin Intiassa lailla jo yli viisikymmentä vuotta sitten, mutta hinduyhteiskuntaan iskostuneita puhtauskäsityksiä ja -käytäntöjä ei hetkessä kitketä. Ihmiset edelleen noudattavat tapoja ja sääntöjä, joilla he vahvistavat keskinäisen eriarvoisuuden. Ihmiset ovat hyvin tietoisia siitä, mistä hankkivat ruokansa ja juomansa, ketä ja mitä voi koskea, tai mihin mennä. Merkittävin kasti-identiteettiä vahvistava tekijä on kuitenkin avioliitto, jonka naimaikään tulleen nuoren vanhemmat järjestävät toisen oman kastin jäsenen kanssa. Kastien välisiä rakkausavioliittoja ei katsota suopeasti, vaikka moderneissa kaupunkiolosuhteissa koulutetun keskiluokan piirissä ne yleistyvätkin. Huolimatta siitä, että Unni on vaaleahipiäinen ja viehättävä nainen, hän tuskin olisi mieluinen morsian kastihindujen sukuun.         

Vaikka koskemattoman kastin naisesta halutaan harvoin vaimoa, hän kuitenkin kelpaa ylempikastisten miesten rakastajattareksi tai seksiorjaksi. Hän ei yllättäen olekaan liian saastuttava intiimissä suhteessa. Herra ja palvelija -periaate toimii tälläkin elämänalueella, eikä alhaisten kastien naisilla ole keinoja kieltäytyä. Herrat ovat usein maanomistajia, joiden tiloilla naiset työskentelevät, virkamiehiä, joiden mielivaltaisen kohtelun armoilla naiset ovat, tai tavallisia perheenpäitä, joiden kodinhoitajina ja siivoojina naiset työskentelevät. Joillekin naisille intiimi palvelusuhde tuo kuitenkin taloudellista turvaa, jos herra haluaa huolehtia hänen toimeentulostaan ja ylläpitää häntä jalkavaimonaan.

Huolimattomuus puhtaudenpidossa voi tuoda onnettomuuden

Synnytyksen jälkeen Unni ja vauva eristetään muista yhteisönsä ihmisistä kahdeksi viikoksi. Häntä pidetään väliaikaisesti epäpuhtaana, eikä hän saa laittaa ruokaa, näyttäytyä miehelleen, liikkua ulkona tai suorittaa kotirituaaleja. Samanlaisia saastaisina pidettyjä jaksoja ovat kuukautiset ja läheisen kuolema. Niiden aikana ihmisten tulee rajoittaa yhteydenpitoa toisiin ja suorittaa puhdistautumisrituaaleja. Eristäytyminen päättyy tavallisesti rituaaliin tai juhlaan, jossa saasta pestään pois puhdistavassa kylvyssä ja uhrataan jumalalle lahjoja.

Puhtaus ja puhtaussääntöjen noudattaminen on hinduille välttämätöntä, jotta perheen rituaalinen puhtaus säilyy. Kelvollinen rituaalin suorittaja on aina oikein puhdistautunut. Jos rituaalin suorittaa epäpuhdas henkilö, sen vaikutus voi olla kohtalokas. Epäpuhtauden uskotaan sytyttävän jumaluuden raivon, lisäävän onnettomuuksia ja ihmisen huonoa karmaa. Kolkatassa asuva kastiton Bumi kertoo tästä tarinan:

Meidän perheellämme on tapana tehdä puja käärmejumalatar Manasalle. Kerran suuri käärme (Manasa) nousi lammesta rantapenkereelle. Veljeni appiukko meni puhumaan käärmeelle ja kysyi:

 – Äiti, miten meidän käy?

Appiukko toisti monta kertaa:
– Äiti, kerro meille, kerro meille.

Silloin Äiti (käärme) alkoi puhua:
– On tulossa onnettomuuksia.

Appiukko kysyi:
– Miksi?

Äiti sanoi:
– Te tulette minun luokseni likaisina. Naiset tulevat luokseni kuukautisten aikaan.

Tämän jälkeen käärme palasi lampeen ja me aloimme tehdä Manasa pujan niin kuin kylpisimme Gangesin joessa.   

Rituaalisen puhtauden ylläpitäminen on hinduperheissä ensisijaisesti naisten varassa, koska heidän biologiansa vaatii säännönmukaista puhdistautumista. Naisen on pysyttävä puhtaana, jotta hänen suorittamansa rituaalit toisivat perheelle menestystä. Ylempien kastien tapaan myös kastittomat pyrkivät pitämään yllä rituaalista puhtautta noudattamalla puhtaussääntöjä, tosin heillä harvoin on riittävästi aikaa perehtyä niiden noudattamiseen kovin perusteellisesti. Yleisesti uskotaan, että vaikka kastittomat suorittavat rituaaleja muiden tapaan, he eivät voi synnynnäisen saastaisuuden takia hyötyä niistä samoin kuin puhtaammat kastihindut. Näkemys heijastelee ylempien kastien asennetta. Monet kastittomat palvelevat hartaasti jumaliaan, mutta jos heillä on varaa, he maksavat bramiinihindulle, jotta tämä suorittaisi rituaalin heidän puolestaan.     

Pääseekö kastiton eroon asemastaan?

Hindu syntyy tiettyyn kastiin, elää sen jäsenenä ja lopulta jättää maallisen elämänsä edelleen saman kastin jäsenenä. Kastiton ei välttämättä sure pysyvästi epäpuhdasta tilaansa, koska hän tietää, että on monia, jotka ovat vielä hänen alapuolellaan. Vaikka useimmat kastittomat eivät kyseenalaista asemaansa, löytyy myös alhaiseen tilaansa tyytymättömiä yhteisöjä, jotka haluavat kivuta kastihierarkian portaita ylöspäin. Ilmiötä kutsutaan sanskritisaatioksi. Sen mukaan alemmat kastit alkavat omaksua itseään ylempien kastien tapoja, puhtaussääntöjä ja toimintamalleja, ja näin hivuttautuvat korkeammalle. Ajan myötä yhteisön asema mahdollisesti kohenee, sen jäsenet saavat puhtaampia ja arvostetumpia töitä, vaihtavat nimensä, ja uusien sukupolvien myötä entinen elämä unohtuu.

Unnin pojista tulee kuitenkin todennäköisesti kengäntekijöitä isänsä jalanjäljissä.     

Huomioita:

Kastittomien naisten Unnin ja Bumin nimet on muutettu. Kirjoittaja on haastatellut heitä kenttätyöjakson yhteydessä vuosina 2003 ja 2004.

Puja tarkoittaa uskonnollista rituaalia, jonka hindut suorittavat useissa tilanteissa rukoillakseen tai osoittaakseen kunnioitusta jumalille tai jumalattarille. 

Manasa on Bengalin kansanhindulaisuudessa suosittu käärmejumalatar. Manasan palvojat haluavat välttyä tai parantua käärmeenpuremilta. Jumalatarta palvotaan myös hedelmällisyyden ja yleisen hyvinvoinnin toivossa.

Hindut uskovat, että Gangesin joki ja sen vesi on pyhä ja puhdistaa ihmisen saastaa. Kylpeminen Gangesissa vähentää ihmiseltä huonoa karmaa, eli seurauksia, jotka ihmiselle koituu hänen pahoista teoistaan.

 
Kirjoittaja TM Riikka Uuksulainen on tehnyt väitöskirjatutkimustaan varten etnografista kenttätyötä kastittomien yhteisöissä Länsi-Bengalissa, Intiassa. Parhaillaan hän kirjoittaa Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksella väitöskirjaa kastittomien naisten äitiyteen liittyvistä rituaaleista. 

 

Kirjallisuutta:

Das, Veena: Structure and Cognition: Aspects of Hindu Caste and Ritual. 2nd ed. Oxford University Press. Delhi, 1997 (1977)

Leslie, Julia & McGee, Mary(toim.): Invented Identities. The Interplay of Gender, Religion and Politics in India. Oxford University Press. New Delhi, 2000.

Mahar, Michael J (toim.): The Untouchables in Contemporary India. Rawat Publications. Jaipur, New Delhi, 1998.

Mendelsohn, Oliver & Vicziany, Marika: The Untouchables: Subordination, Poverty and the State in Modern India. Cambridge University Press. New Delhi, 2000.

Mukherjee, Prabhati: Beyond the Four Varnas: The Untouchables in India. Indian Institute of Advanced Study. Delhi, 2002.

Rao, Anupama (toim.): Gender & Caste. Issues in Contemporary Indian Feminism. Kali for Women. New Delhi, 2003.

Srinivas, M. N: Village, Caste, Gender and Method. Essays in Indian Social Anthropolo­gy. Oxford University Press. Delhi, 1996.