Pääkirjoitus: Ruumiillisuus teologisessa tutkimuksessa

Kiinnostus ruumiillisuuteen on hyvä esimerkki siitä, kuinka tutkimuksen virtaukset eivät läheskään aina kunnioita akateemisten oppituolien ympäröimiä raja-aitoja. Ruumiillisuuden tutkiminen voidaan nähdä yrityksenä voittaa länsimaista ajattelua vaivannut kahtiajako ruumiin ja hengen välillä. Ihmiselle on kuitenkin kulttuurista riippumatta taipumus kokea mielensä jollain tavoin ruumiistaan erilliseksi. Vaikka hän on ruumis, hän silti ajattelee, että hänellä on ruumis.

Teologinen tutkimus on jakaantunut eri oppiaineisiin, joilla on omia erityisiä tutkimusmenetelmiään ja kysymyksenasettelujaan.  Uudet ajatukset leviävät kuitenkin nykyisin yli laitos- ja tiedekuntarajojen. Teologiset tieteet ottavat jatkuvasti vastaan vaikutteita muiden tieteenalojen piirissä harjoitetusta tutkimuksesta. Niillä on myös annettavaa muille.

Jotkut viime vuosisadan jälkipuoliskolla ilmestyneet teokset ovat vaikuttaneet humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa erityisen laajalti. Tällaisia ovat olleet mm. viime vuonna kuolleen brittiläisen sosiaaliantropologin Mary Douglasin Puhtaus ja vaara (alun perin 1966) ja ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n Seksuaalisuuden historia (1976-1984). Douglas ei nähnyt puhtauteen ja saastaisuuteen liittyviä uskomuksia vain alkukantaisten heimojen eksoottisina tapoina vaan kategorioina, joiden avulla voi tarkastella kulttuureja yleensä. Foucault auttoi tutkijoita ymmärtämään sitä, miten monin tavoin seksuaalisuus on kulttuurisidonnainen ja kulttuurisesti rakennettu.

Ruumiillisuuden tutkimus ilmenee lukuisissa teologian ja ihmistieteiden suuntauksissa, joista osa esillä tämän teologia.fi:n teeman kirjoituksissa. Naistutkimuksella on epäilemättä ollut suuri merkitys siinä, että ruumiillisuuden kysymykset ovat tulleet suosituiksi. Elina Vuola jopa väittää, että ilman naistutkimuksen harjoittamaa ruumiin teoretisointia ei ruumiillisuuden teologiaa nykyilmiönä olisi olemassa. Myös monet muut teologian suuntaukset ovat läheisessä yhteydessä ruumiillisuuden painotuksiin, esimerkiksi vapautuksen teologia, prosessi- ja ekoteologia.

Hahmotamme maailmaa ruumiimme kautta. On siksi väistämätöntä, että ruumiilliset kuvat elävät myös kielessämme. Kielentutkija George Lakoff ja filosofi Mark Johnson ovatkin esittäneet, että monet perustavaa laatua olevat metaforat ovat laajalle levinneitä siksi, että kaikilla ihmisillä on suurin piirtein samanlaiset ruumiit ja aivot.

Tietomme ihmisen mielen toiminnasta on viime vuosikymmeninä kasvanut dramaattisesti. Kognitiivinen uskontotiede on hyödyntänyt tätä uutta tietoa ja kehittänyt teorioita, joiden avulla voidaan mallintaa ja ennustaa uskonnollista ajattelua ja käyttäytymistä. Mielen ruumiillisuuden (embodied mind) todesta ottaminen johtaa siihen, että perinteinen raja ihmistieteiden ja luonnontieteiden välillä on hälvenemässä. Myös uskontoa voidaan tutkia ihmismielen luonnollisina prosesseina.

Vuoden ensimmäisen teeman kirjoittajat edustavat lähinnä systemaattista teologiaa ja uskontotiedettä, mutta ruumiillisuuden tutkimuksesta voisivat kirjoittaa myös muiden teologisten alojen tutkijat. Esimerkiksi eksegeetit ovat viime aikoina olleet varsin kiinnostuneita ruumiillisuuteen liittyvistä kysymyksistä. He ovat tutkineet mm. sukupuolisuutta, seksuaalista käyttäytymistä, rituaalista puhtautta ja sairaanhoitoa Raamatun maailmassa. Uutena aluevaltauksena mukaan on tullut kognitiivisen uskontotieteen soveltaminen varhaiseen juutalaisuuteen ja kristillisen uskonnon kehittymiseen.

Teksti: Risto Uro, Raamatun alkukielten professori (mvs.) ja eksegetiikan laitoksen johtaja.

Kirjallisuutta

Douglas, Mary, Purity and Danger: An Analysis of Concepts of Pollution and Taboo. London: Routledge & Paul Kegan, 1966 (suomeksi Puhtaus ja vaaara: ritualistisen rajanvedon analyysi. Tampere: Vastapaino 2000).

Foucault, Michel, Histoire de la sexualité  1-3. Paris: Gallimard 1976-1984 (suomeksi Seksuaalisuuden historia: tiedontahto, nautintojen käyttö ja huoli itsestä. Helsinki: Gaudeamus 1998).

Lakoff, George & Mark Johnson, Metaphors We Live By. Chicago: University of Chicago Press, 2003.