Pääkirjoitus: Seksuaalisuus, sukupuoli ja (väki)valta

Makinen

Modernissa sukupuolentutkimuksessa yhtenä lähtökohtana on intersektionaalisuus. Se tarkoittaa, että yksilön elämään vaikuttavat sukupuolen lisäksi monet muutkin tekijät, kuten yhteiskuntaluokka, ikä, etninen tausta ja seksuaalinen suuntautuminen. Intersektionaalisuuden näkökulmasta esimerkiksi tasa-arvon edistäminen edellyttää näiden erojen yhteisvaikutusten huomioonottamista.

Myös uskonnolliset opit ja käsitykset määrittelevät seksuaalisuutta ja sukupuolten asemaa suhteessa toisiinsa. Ne ovat olleet luomassa ja mahdollistamassa eriarvoistavia rakenteita ja alistavia käytänteitä, mutta myös pyrkineet muuttamaan niitä. Tällaisten uskonnollisten oppien ja käsitysten näkyväksi tekeminen ja tutkiminen on tärkeää niin historiassa kuin nykyäänkin, kuten ohessa olevat artikkelit osoittavat.  

Varhaiskristillinen kirkko omaksui pitkälti antiikin Roomassa vallalla olleen  patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen. Tämä saattoi kuitenkin murtua, jos perheenpääksi nousi nainen. Artikkelissaan ”Varakkuus, sukupuoli ja vallankäyttö – naiset, joiden kodeissa varhaiset kristityt kokoontuivatKaisa-Maria Pihlava osoittaa, kuinka naiset, jotka avioliiton päättymisen ja varakkuutensa ansiosta olivat perheenpäitä ja taloudellisia hyväntekijöitä, saattoivat saavuttaa auktoriteettiaseman. He esimerkiksi tarjosivat tilojaan seurakunnan kokoontumisille.

Kristillisen kirkon laajetessa miehet valtasivat johtavan aseman yhteisöissä ja kirkoissa – tai ainakin jälkipolville säilynyt historiankirjoitus näin vakuuttaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että naiset olisivat jääneet täysin marginaaliin. Esimerkiksi luostareissa ja sääntökunnissa toimineet naiset saattoivat olla hyvinkin vaikutusvaltaisia, kuten Ruotsin Birgitan henkilöhistoria osoittaa. Reformaation ajalta on säilynyt naisten laatimia pamfletteja, joissa he vaativat ja myös saivat oikeutta julkiseen toimijuuteen, kuten Sini Mikkolan artikkeli ”Kylkiluu vai kova luu? Naisten toimijuus reformaatioajalla” osoittaa.

Seksuaalisuus on olennainen osa ihmisen identiteettiä ja persoonallisuutta. Tästä syystä yksilön seksuaalisuutta koskevat loukkaukset saattavat aiheuttaa syviäkin häpeän ja kelpaamattomuuden tunteita. Artikkelissaan ”Häpeällinen seksuaalisuus ja jumalasuhdeTeemu Ratinen osoittaa, kuinka häpeä uhkaa ihmistä silloin, kun vallitseva käsitys hyväksyttävästä seksuaalisuudesta on ristiriidassa yksilön omien kokemusten ja tuntemusten kanssa. Samalla artikkeli tuo esille kirkon roolin seksuaalisuuden ja seksuaalimoraalin määrittelijänä.

Kirkon opetus seksuaalivähemmistöistä on ollut − ja on monissa yhteyksissä edelleen − takapajuista, ihmisarvoa ja -oikeuksia loukkaavaa. Syynä ei pelkästään ole raamatuntulkinta tai oppi, vaan myös valta ja sen erilaiset ilmenemismuodot. Vaikka arkkipiispa Kari Mäkisen julkinen anteeksipyyntö homoseksuaaleille kirkon ja yhteiskunnan heitä kohtaan harjoittamasta julmasta kohtelusta onkin tärkeä puheenvuoro, sillä ei ole mitään merkitystä, jos se leimataan pelkäksi henkilökohtaiseksi mielipiteeksi ilman konkreettisia suunnanmuutoksia kirkossa. Näitä kysymyksiä Eetu Kejonen käsittelee artikkelissaan ”Sexuella minoriteter i kyrkan ur ett maktrelaterat perspektiv”.

Vallan käytöstä ja sen vääristymistä on kyse myös lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä, joka on ollut viime aikoina esillä niin katolisen kirkon kuin vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeenkin yhteydessä. Johanna Hurtig valottaa artikkelissaan ”Väkivalta ja vaikeneminen – uskonnollinen yhteisö väkivallan ratkaisijana” vanhoillislestadiolaisen liikkeen käytäntöihin ja oppiin sisäänkirjoitettua kykenemättömyyttä käsitellä jäsentensä harjoittamaa seksuaalista väkivaltaa.  

Petri Merenlahden ja Taina Kalliokosken artikkelit tarkastelevat väkivaltaa miessukupuolen näkökulmasta. Väkivaltaiset ääriliikkeet, mutta myös uskonnollinen terrorismi vetävät puoleensa miehiä. Artikkelissaan ”Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu?Petri Merenlahti pohtii, mistä väkivaltaisessa miesuskonnollisuudessa on kysymys ja miten sitä voidaan ehkäistä.

Taina Kalliokoski puolestaan tarkastelee artikkelissaan ”Media kruunaa kouluampujan sankariroolin” Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisia ja sitä, miten media uutisoi kyseessä olevien kouluampujien väkivallantekoja ja millaisiksi toimijoiksi heidät määritellään. 

Teemanumeron päättävät kaksi kirja-arviota. Anni Tsokkinen arvioi Modernin teologian suuntauksia -teokseen sisältyvää artikkelia feministisestä teologiasta ja Virpi Mäkinen teosta Naiseus: varhaiskristillisiä ja juutalaisia näkökulmia.

 

Kirjoittaja Virpi Mäkinen, TT, on uskonnonfilosofian professori (ma.) Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa sekä Teologisen Aikakauskirjan päätoimittaja.

S-posti: virpi.makinen@helsinki.fi

 

Lue taustat ja lisäanalyysit Teologisesta Aikakauskirjasta »

Tämänkertainen Teologia.fi-palvelun Seksuaalisuus, sukupuoli ja (väki)valta teema on toteutettu yhteistyössä Teologisen Aikakauskirjan kanssa. Teologinen Aikakauskirja on pohjoismaiden suurin teologista tutkimusta julkaiseva lehti, jonka numero (4/2014) paneutuu sukupuolentutkimukseen teologisilla tieteenaloilla. Osa Teologia.fi:n kirjoittajista on laatinut aihepiiristään laajemman tieteellisen artikkelin TA:aan. Lisäksi lehdessä on myös muita aihepiiriä tarkastelevia artikkeleita sekä gendertematiikkaa valaisevia kirja-arvioita.

Teologia.fi ja Teologinen Aikakauskirja jatkavat yhteistyötä myös tulevina vuosina. Otamme mielellämme vastaan palautetta, jota voi lähettää osoitteella paatoimittaja@tatt.fi