Rasismilla on kielteisiä vaikutuksia sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta

Rasismi perustuu kestämättömiin yleistyksiin ja niiden pohjalta muodostettujen ryhmien kohtelemiseen eriarvoisesti. Rasismin kokemukset heikentävät ihmisten uskoa koulutukseen ja tulevaisuuteen.

Filosofian tohtori Jani Sinokki on määritellyt rasismin kenties täsmällisimmin Suomessa. Hänen mukaansa mukaan ryhmän, johon asennoidutaan rasistisesti, oletetaan ensinnäkin olevan tarkkarajainen ja sisäisesti yhdenmukainen. Rasismissa ihmisten yksilölliset piirteet siis häivytetään ja heidän katsotaan olevan yhtä kuin ryhmänsä edustajia. Toiseksi ihmisryhmä käsitetään usein sellaisten ominaisuuksien perusteella muodostuneiksi, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa omalla toiminnallaan. Näitä ovat esimerkiksi ”rotu” (vaikka tiede ei ole tähän päivään mennessä löytänyt todisteita ihmisrotujen olemassaololle), kulttuuritausta, seksuaalinen suuntautuneisuus tai jokin näihin rinnastuva ominaisuus. Kolmanneksi jonkin ominaisuuden perusteella rajatun ihmisryhmän edustajien käsitetään olevan tietynlaisia. Tämän katsotaan poikkeavan siitä, millaisia ihmisten pitäisi olla.

Vertailevassa tutkimuksessa eteläpuolisen Saharan afrikkalaisia juuria omaavia syrjittiin Suomessa EU:n toiseksi yleisimmin

Rasismin kokemuksilla on usein vakavia ja kauaskantoisia seurauksia. Yhdysvalloissa on havaittu lukuisissa tutkimuksissa useiden vuosikymmenten aikana, että rasismin kokemuksia pitkään ja toistuvasti kokevat menettävät uskonsamahdollisuuksiinsa yhteiskunnassa. Jos menetetään usko mahdollisuuksiin yhteiskunnassa, menetetään usko tulevaisuuteen. Ja jos menetetään usko tulevaisuuteen, menetetään usko koulutukseen. Mikäli ihminen ei koe saavansa tasavertaisia mahdollisuuksia yhteiskunnassa esimerkiksi työnhaussa sen takia, että kuuluu tiettyyn etniseen vähemmistöön, miksi hän haluaisi panostaa koulunkäyntiin? Yhdysvalloissa havaittujen kokemusten perusteella on aiheellista olla huolissaan rasismin vaikutuksesta koulutus- ja tulevaisuudenuskoon myös Suomessa, vaikkakin Suomen ja Yhdysvaltojen maahanmuuttohistoriat ja koulutusjärjestelmät ovat keskenään erilaisia.

Suomi nimittäin on rasistinen maa. Tästä ovat osoituksena paitsi Poliisin viharikostilastot, THL:n laajat terveys- ja hyvinvointitutkimukset ja lukuisat pienemmät tutkimukset, myös kansainväliset vertailut. Esimerkiksi Euroopan Unionin perusoikeusviraston (European Union Agency for Fundamental Rights) vertailevassa tutkimuksessa eteläpuolisen Saharan afrikkalaisia juuria omaavia (jotka Suomessa ovat pääosin somalialaistaustaisia) syrjittiin Suomessa EU:n toiseksi yleisimmin. Vuoden sisällä 45 prosenttia heistä ilmoitti kokeneensa syrjintää.

Turvapaikkalainsäädännön jatkuva kiristäminen 2010-luvun aikana ja perheenyhdistämisen tekeminen käytännössä lähes mahdottomaksi ovat esimerkkejä Suomen rakenteellisesta rasismista

Lisäksi 47 prosenttia koki vihaan perustuvaa häirintää. Tämä oli korkein osuus EU:n alueella. Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset juuret omaavien syrjintäosuus Suomessa työhönotossa oli viimeisen vuoden aikana 16 prosenttia, EU:n keskiarvon ollessa10 prosenttia. Lisäksi turvapaikkalainsäädännön jatkuva kiristäminen 2010-luvun aikana ja perheenyhdistämisen tekeminen käytännössä lähes mahdottomaksi ovat esimerkkejä Suomen rakenteellisesta rasismista.

Kouluissa esiintyy rasismia

Koulutus on eräs keskeisimmistä maahanmuuttotaustaisten kotoutumisen välineistä. Suomalaisen koulujärjestelmän rasistisuudesta ei ole saatavilla yksiselitteistä, valtakunnallisesti edustavaa tilastotietoa. Lisäksi rasismin määritteleminen on kyselytutkimuksissa hankalaa. Enemmän on tutkittu koulukiusaamista.

Toteuttamassamme pitkittäistutkimuksessa vuosien 2014–2018 aikana kävi ilmi, että lähes neljäsosa turkulais- ja helsinkiläisnuorista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että on kokenut kiusaamista ja syrjintää ainakin joskus yhdeksännellä luokalla. Myöhemmin toisella asteella koettu syrjintä oli pudonnut yhdeksään prosenttiin. Kun asiaa tarkasteltiin maahanmuuttotaustan kautta, yhdeksännellä luokalla noin neljäsosa sekä suomalaistaustaisista (itse ja molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomessa) että maahanmuuttotaustaisista (itse tai vähintään toinen vanhemmista on syntynyt ulkomailla) oli kokenut koulussa kiusaamista ja syrjintää. Sen sijaan toisella asteella ero suomalais- ja maahanmuuttotaustaisten välillä oli suurentunut, vaikka kiusaaminen ja syrjintä olikin harvinaistunut. Toisella asteella kuusi prosenttia suomalaistaustaisista koki kiusaamista ja syrjintää, kun maahanmuuttotaustaisilla tämä osuus oli 13 prosenttia.

Lisäksi ulkomailla syntyneet ensimmäisen sukupolven maahanmuuttotaustaiset olivat Suomessa syntyneitä toisen sukupolven maahanmuuttotaustaisia yleisemmin kokeneet kiusaamista ja syrjintää sekä yhdeksännellä luokalla (ensimmäinen sukupolvi 31 %, toinen sukupolvi 22 %) että toisella asteella (17 % ja 12 %). Koulussa tai oppilaitoksessa koetulla kiusaamisella ja syrjinnällä oli myös yhteys vapaa-ajalla koettuun kiusaamiseen ja syrjintään sekä perus- että toisella asteella.

Edellä mainitussa tutkimuksessa myös haastattelimme nuoria, jolloin pääsimme kyselylomaketutkimusta paremmin kiinni itse rasismin kokemuksiin. Näissä haastatteluissa maahanmuuttotaustaiset nuoret kertoivat muun muassa kohtaamastaan nimittelystä halventavilla sanoilla, joita jotkut olivat kokeneet lastentarhasta nykyhetkeen asti. Kokemuksia oli myös porukasta ulos sulkemisesta, perään huutelusta, päälle sylkemisestä, kehotuksista poistua maasta (siitä huolimatta, että on syntynyt Suomessa), syyttämisestä siitä, että työpaikat viedään suomalaisilta, vihaisesta tuijottelusta sekä perusteettomista yleistyksistä.

Sivustakatsojilla on tärkeä tehtävä rasismin ehkäisyssä

Rasismin ehkäisyssä ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan aikaansaamiseksi tarvitaan kaikkien panosta. Tällöin niin sanotut sivustakatsojat (engl. bystanders) ovat ratkaisevassa asemassa. Sivustakatsojien puuttuminen rasismiin niin koulussa ja oppilaitoksissa kuin niiden ulkopuolellakin on erittäin tärkeää.

Kotoutumisen onnistuminen on väestöllisen huoltosuhteen näkökulmasta Suomen kohtalonkysymys

Tutkimuksissa on havaittu, että rasismin uhrien näkökulmasta sivullisen avun puute on jopa loukkaavampaa kuin itse rasismin kokemus. Toisaalta mikäli sivulliset tukevat rasismin uhreja, heidän kuuluvuuden tunteensa (kuuluminen ryhmään, yhteisöön, kansakuntaan) voimistuu. Sivustakatsojien vaikeneminen puolestaan edesauttaa tilanteen säilymistä ennallaan tai jopa pahentaa sitä.

On selvää, että rasismi ei edistä kotoutumista. Pasi Saukkosen määritelmässä kotoutuminen koostuu neljästä eri osa-alueesta. Rakenteellinen kotoutuminen tarkoittaa kouluttautumista ja työllistymistä. Kulttuuriseen kotoutumiseen puolestaan kuuluu asuinmaan kielen oppiminen ja tapojen tunteminen. Vuorovaikutuksellinen kotoutuminen koostuu sosiaalisista suhteista, ja identifioiva kotoutuminen yhteenkuuluvuudesta muiden samaan yhteiskuntaan kuuluvien kanssa ja asuinmaan näkeminen myönteisessä valossa riippumatta siitä, mikä oma tausta on. Kaikkien näiden kotoutumisen osa-alueiden tulisi olla kunnossa, jotta ihminen olisi täysin kotoutunut. Kotoutumisen onnistuminen taas on esimerkiksi väestöllisen huoltosuhteen näkökulmasta Suomen kohtalonkysymys.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

European Union Agency for Fundamental Rights: Second European Union minorities and discrimination survey. Main results. Luxembourg: Publications Office of the European Union, 2017.

Mannila, Simo; Castaneda, Anu E. & Jasinskaja-Lahti, Inga: Syrjintä ja väkivaltakokemukset. Teoksessa Anu E. Castaneda, Shadia Rask, Päivikki Koponen, Mulki Mölsä & Seppo Koskinen (toim.): Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi. Tutkimus venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisista Suomessa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 61, 229–243, 2012.

Nelson, Jacqueline, K.; Dunn, Kevin; Paradies, Yin; Pedersen, Anne; Sharpe, Scott; Hynes, Maria & Guerin, Bernard: Review of Bystander Approaches in Support of Preventing Race-based Discrimination. Carlton, Australia: Victorian Health Promotion Foundation (VicHealth), 2010.

Ogbu, John U. & Simons, Herbert, D.: Voluntary and Involuntary Minorities: A Cultural-Ecological Theory of School Performance with Some Implications for Education. Anthropology & education Quarterly 29 (2), 155–188, 1998.

Rauta, Jenita: Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2021. Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia 27. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu, 2021.

Saukkonen, Pasi: Kotoutumisen seurantajärjestelmän kehittäminen Helsingin kaupungilla. Helsingin kaupunki: tutkimuskatsauksia, 2017.

Sinokki, Jani: Rasismin määritelmä. Teoksessa Sinokki, Jani (toim.): Rasismi ja filosofia. Turku: Eetos, 272–287, 2017.

Zacheus, Tuomas: Kiusaaminen, syrjintä ja rasismi. Kokemuksia peruskoulussa ja toisella asteella. Teoksessa Jahnukainen, Markku, Kalalahti, Mira & Kivirauma, Joel (toim.) Oma paikka haussa. Maahanmuuttotaustaiset nuoret ja koulutus. Helsinki: Gaudeamus, 137–169, 2019.