Pääkirjoitus: Uskonnon ja siirtolaisuuden risteymiä
Uskonnolliset traditiot elävät ja liikkuvat paikasta toiseen niitä kantavien ihmisten mukana. Teemanumero sukeltaa uskonnon ja uskonnollisten yhteisöiden merkityksiin niin siirtolaisten lähtö- kuin kohdemaissakin.
Niin siirtolaisuus kuin uskonto ja uskonnollisuus ovat ilmiöinä yhdessä ja erikseen loputtoman monimuotoisia. Osa molempien kategorisoinneista – esimerkiksi siirtolaisuuden määrittäminen yksioikoisesti vapaaehtoiseksi vs. pakotetuksi tai työperäiseksi vs. humanitaariseksi – on pyrkimyksiltään enemmän ilmiöiden hallintaan kuin niiden ymmärtämiseen pyrkiviä.
Kategoriat ovat samalla moraalisia jäsennyksiä, joiden kautta määritellään, millainen siirtolaisuus on kohdemaan näkökulmasta toivottua tai ei-toivottua. Akateemisen tutkimuksen yhtenä tavoitteena onkin näiden ilmiöiden syvällinen ymmärrys, yhdessä ja erikseen, myös niiden sisäisistä logiikoista käsin. Poliittisessa ja laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä uskontoon että siirtolaisuuteen liittyvät aiheet ovat tunteita herättäviä ja joskus jopa räjähdysherkkiä. Tämänhetkisessä Helsingin yliopiston LegitRel-tutkimushankkeessamme olemme havainneet, kuinka suomalaisessa eduskuntapuheessa uskonto liitetään usein juuri siirtolaisuuteen tavalla tai toisella kytkeytyviin kysymyksiin. Uskonnollinen tai uskontovastainen puhe on osa poliittista (de)legitimaatiota, eli käytännössä sen kautta perustellaan, oikeutetaan ja vastustetaan tiettyjä politiikkatoimia.
Maahanmuuttopolitiikka on luonnollisesti yksi keskeisistä uskonnollisen tai uskontoon liittyvän retoriikan politiikka-alueista, mutta siirtolaisuuden ja uskonnon kytkennät tulevat esille myös muun muassa kehitysyhteistyöhön, kansalliseen turvallisuuteen, kotoutumiseen ja segregaatioon sekä uskonnonvapauteen ja uskontokasvatukseen liittyvissä kysymyksissä. Niin poliittinen puhe kuin käsillä olevan teemanumerokin kuvaavat siirtolaisuuden ja uskonnon moninaisia ulottuvuuksia.
Rasismi hidastaa ja heikentää kotoutumista
Tämä teemanumero on läpileikkaus ajankohtaiseen tutkimukseen siirtolaisuuden ja uskonnon kentällä. Numeron artikkelit kuvastavat itsessään sitä, miten keskeistä on tarkastella muuttoliikkeitä ja uskonnollisuutta rinnakkain niihin sosiaalisessa todellisuudessa läheisesti kytkeytyvien ilmiöiden kanssa. Kasvatustieteen dosentti Tuomas Zacheus käsittelee artikkelissaan maahanmuuttoa kotoutumisen ja sitä varjostavan rasismin näkökulmista. Hätkähdyttävästi Suomi lukeutuu vertailevissa tutkimuksissa Euroopan rasistisimpien maiden joukkoon.
VTT Ulla Siirto tarkastelee artikkelissaan kotoutumista yhden keskeisen kansallisen toimijan, evankelis-luterilaisen kirkon, näkökulmasta. Sekä vuosien 2015–2016 niin sanottu turvapaikkakriisi kuin Venäjän hyökkäyssodan jaloista paenneiden ukrainalaisten tilanteisiin reagoiminen ovat osoittaneet, kuinka kirkkojen rooli osana yhteiskunnallista kriisinkestävyyttä voi olla merkittävä.
Siirtolaisuuden eettiset kysymykset haastavat
Migration innebär betydande etiska frågor både när det gäller mottagande av invandrare och när det gäller orsakerna till migration. Doktorand, TM Ilona Blumgrund undersöker i sin artikel om asylsökandes religiösa konversion. Rätten att byta religion är en väsentlig del av religionsfrihet som ingår i mänskliga rättigheter. Blumgrund beskriver erfarenheterna från de flyktingar som hon intervjuat om hur de har kopplat religionsfrihet till kristendomen.
Väitöstutkija, TM Toni Koivulahti pohtii artikkelissaan ilmastonmuutoksen ja ilmastopakolaisuuden eettisiä kysymyksiä. Osuvasti Koivulahti huomauttaa, että ilmastonmuutoksen syyt ja vastuu eivät ole ulkopuolellamme ja kirjoittaa: ” Koska lähes jokainen meistä osallistuu tavalla tai toisella globaalien markkinoiden toimintaan, olemme kaikki täten osallisia myös ilmastonmuutoksen ja sitä kautta ilmastosiirtolaisuuden kiihtymiseen.”
Uusien suomalaisten uskonnolliset yhteisöt ovat ylirajaisia
Väitöstutkija, TM Hanna Kaisa Piironen tarkastelee artikkelissaan ylirajaisuuden ilmenemistä afrikkalaistaustaisten katolisessa seurakunnassa Suomessa. Piironen kuvaa, kuinka ylirajaisuus toteutuu yhteisön jäsenten kirkollisessa elämässä niin uuden viestintäteknologian kuin katolisen kirkon universaalisuudenkin kautta. Asuinpaikasta riippumatta yhteisön jäsen voi kokea kuulumista sekä globaaliin että useisiin paikallisyhteisöihin.
Teemanumeron toisessa maahanmuuttajien uskonnollisia yhteisöjä käsittelevässä artikkelissa tarkastelen suomalaisia orientaaliortodoksisia yhteisöjä. Sekä Piironen että itse nostamme artikkeleissamme esiin yhteisöjen haastatteluissa nousseen huomion siitä, kuinka merkittävää niille on oman papiston läsnäolo Suomessa. Mahdollisuus omaan papistoon tarkoittaa yhteisöille käytännössä mahdollisuutta omaan kulttuuriin, arvokasvatukseen ja täydempään sakramenttielämään.
Kirjoittaja
Kirjoittaja YTT Talvikki Ahonen työskentelee uskontotieteen tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Humanistisessa tiedekunnassa. Hänen tämänhetkinen tutkimuksensa Suomen akatemian rahoittamassa LegitRel-hankkeessa tarkastelee uskontoa ja politiikkaa Suomessa.
Linkit ja kirjallisuus
Goździak, Elżbieta M. & Main, Izabella: Debating Religion and Forced Migration Entanglements. London: Palgrave Macmillan, 2023.
Martikainen, Tuomas & Tuula Sakaranaho: Kansainväliset muuttoliikkeet, uskonto ja maahanmuuttajat. – Uskontososiologia. Toim. Ketola, Kimmo, Tuomas Martikainen & Teemu Taira. Turku: Eetos, 2018. 249–261.
Padilla, Elaine & Phan, Peter: Contemporary Issues of Migration and Theology. London: Palgrave Macmillan, 2013.
Saunders, Jennifer B., Fiddian-Qasmiyeh, Elena & Snyder, Susanna: Intersections of Religion and Migration: Issues at the Global Crossroads. London: Palgrave Macmillan, 2016.