Pääkirjoitus: Evoluutioteoria selittää uskontoa kulttuurin ja biologian näkökulmasta

Uskonto on kulttuurinen ilmiö, jonka taustalla vaikuttaa ihminen biologisena olentona. Sekä kulttuuria että biologiaa voidaan selittää evoluutioteorian avulla. Tämä teemanumero on omistettu 60 vuotta täyttävälle professori Petri Luomaselle, jonka akatemiahankkeessa varhaista kristillisyyttä tarkastellaan kulttuurievoluution näkökulmasta.

Mitä kulttuurievoluutio tarkoittaa?

Charles Darwin havaitsi 1800-luvulla, että elävien olentojen jälkeläiset muistuttivat vanhempiaan, mutta olivat näistä hieman muunneltuja versioita. Darwin huomasi myös, että lajit sopeutuvat ajan mittaan ympäristöönsä. Näiden havaintojen pohjalta Darwin laati evoluutioteorian, jonka periaatteet hän esitteli teoksessaan Lajien synty (1859). Evoluutioksi on siitä lähtien kutsuttu populaatiotasolla pitkän ajan kuluessa tapahtuvaa muutosta, joka perustuu muunteluun, valintaan ja periytymiseen. Erityisen tärkeä, joskaan ei ainoa, muutosta ajava voima on luonnonvalinta. Sen ansiosta populaatiossa lisääntyvät kelpoisuutta tuottavat piirteet, toisin sanoen kyky tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä tai selvitä kyseisessä ympäristössä.

Jo Darwin kiinnitti huomiota siihen, että evoluutio ei rajoitu elollisiin olentoihin. Hänen mukaansa luonnonvalinta kohdistuu esimerkiksi kieliin, joissa on runsaasti muuntelua ja joiden eri muodot kilpailevat keskenään. Darwinin muotoilemat evoluution periaatteet eivät ota kantaa periytymisen mekanismeihin eikä Darwin esimerkiksi tiennyt geenien olemassaolosta. Vasta kun biologiassa paikannettiin perinnöllisyys geeneihin 1950-luvulta lähtien, ajatus kulttuurin evoluutiosta jäi hetkeksi geenitutkimuksen jalkoihin. Se palasi toden teolla vasta 2000-luvun puolella.

Geenien kautta periytyvä informaatio ei pidä sisällään hankittuja tietoja ja taitoja. Emme peri vanhempiemme ammatti- tai kielitaitoa geeneissä. Kulttuurievoluutiossa sen sijaan periytyminen tapahtuu sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Kieli opitaan jäljittelemällä ja ammatti opiskelemalla. Kulttuurissa on suurta variaatiota ja siinä tapahtuu jatkuvasti pieniä muutoksia, joista vain osa välittyy seuraavalle sukupolvelle. On esimerkiksi valittava, mitä raamatunkäännöstä luetaan tai mitä TV-sarjaa seurataan. Geenien tavoin kulttuurituotteetkin siis välittyvät ja lisääntyvät yhdessä populaatiossa paremmin kuin toisessa.

Kulttuurin periytyminen mahdollistaa myös tiedon kumuloitumisen, minkä vuoksi uusi sukupolvi ei lähde keksinnöissä liikkeelle tyhjästä. Tämä on kaikille tuttua teknologian muutoksista: sähköautoissa on edetty pitkälle höyryvankkureista ja oletamme, että matkapuhelimen seuraava versio on edellistä parempi. Uskonnonkin alueella voi tarkastella pieniä muutoksia, jotka kasautuessaan luovat esimerkiksi uusia oppijärjestelmiä.

Kulttuurievoluutiota on joskus kuvattu biologiselle evoluutiolle analogiseksi prosessiksi. Tämä estää redusoimasta kulttuuria biologiaan. Todellisuudessa biologia ja kulttuuri eivät ole vain yhdensuuntaisia suoria vaan ne kohtaavat jatkuvasti. Kyky kulttuuriin on biologisen evoluution tuottamaa ja biologiaa tarvitaan ylläpitämään kulttuuria. Toisaalta kulttuuri voi myös vaikuttaa biologiaan: kun kulttuurinen oppiminen mahdollisti maidontuotannon, yleistyi vähitellen mutaatio, jonka ansiosta suuri joukko ihmisiä pystyi hyödyntämään maitoproteiinia.

Evoluutio ei etene tikapuumallin mukaisesti

Arkiajattelussa evoluutio ymmärretään usein kehitykseksi kohti parempia yksilöitä ja korkeampia kulttuurin muotoja. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys, joka on herättänyt myös ennakkoluuloja evoluutioteoriaa kohtaan. Tieteen näkökulmasta evoluutio ei ole progressiivista sen paremmin biologisessa kuin kulttuurisessakaan muodossa. Paikallisiin olosuhteisiin sopeutuminen eli adaptaatio ei takaa menestystä muissa konteksteissa.

Tieteen näkökulmasta evoluutio ei ole progressiivista sen paremmin biologisessa kuin kulttuurisessakaan muodossa. Paikallisiin olosuhteisiin sopeutuminen eli adaptaatio ei takaa menestystä muissa konteksteissa.

Vielä 1800-luvulla antropologi Lewis Henry Morgan esitti, että ihmiskunta oli kehittynyt seitsemän vaiheen kautta villeistä ja barbaareista sivistyneiksi länsimaalaisiksi. Näkemys oli auttamattoman etnosentrinen eikä ajatus kehityksen tikkaita hyppäyksittäin kapuavasta ihmiskunnasta sovi yhteen evoluutioteorian esittämän vähittäisen, ei-progressiivisen muutoksen kanssa.

Kehitysajatukseen liittyy läheisesti sosiaalidarwinismin käsite. Termillä tarkoitetaan ideologiaa, joka suosii yhteiskunnassa vahvoja heikkojen kustannuksella. Poliittisessa keskustelussa tuskin kukaan identifioituu sosiaalidarwinistiksi ja termiä käytetäänkin lähinnä solvausmielessä. Darwinilainen evoluutioteoria ei vaikuta syvällisesti tämän ajattelumallin taustalla, vaan kyse on laissez faire -politiikasta, jonka innoittajana toimi esimerkiksi Darwinin aikalainen Herbert Spencer, jolta on peräisin myös käsite vahvimman eloonjäämisestä (survival of the fittest).

Biologiassa evoluutioteoria muodostaa eri osa-alueita yhdistävän kattoteorian. Vastaava puuttuu kulttuurintutkimuksen puolelta. Biokulttuurinen evoluutioteoria ei tarjoa ainoastaan kulttuurintutkimusta kokoavaa teoriaa vaan kykenee yhdistämään luonnontieteet ja humanistiset alat ja tarjoaa näin ainutlaatuisen mahdollisuuden tieteidenvälisyyteen. Evoluutioteoria ei edellytä, että kaikki humanistien aiemmin tekemät havainnot olisivat virheellisiä tai turhia, vaan se tarjoaa uuden tavan järjestää tietoa ja selittää ilmiöitä ja innoittaa myös tekemään uusia havaintoja lähdemateriaaleista.

Uskonnossa kiinnostus keskittyy usein “alkuperäiseen”. Tutkijat etsivät aitoa historian Jeesusta, Raamatun tekstien varhaisimpia muotoja tai rituaalin alkuperää. Taustalla saattaa vaikuttaa ajatus siitä, että myöhemmät versiot ovat jotenkin väljähtyneitä tai korruptoituneita. Evoluution näkökulmasta variaatio ja muutos ovat kuitenkin luonnollisia, välttämättömiä ja arvokkaita.

Uskonnossa kiinnostus keskittyy usein “alkuperäiseen”. Tutkijat etsivät aitoa historian Jeesusta, Raamatun tekstien varhaisimpia muotoja tai rituaalin alkuperää. Taustalla saattaa vaikuttaa ajatus siitä, että myöhemmät versiot ovat jotenkin väljähtyneitä tai korruptoituneita. Evoluution näkökulmasta variaatio ja muutos ovat kuitenkin luonnollisia, välttämättömiä ja arvokkaita. Sekä biologinen että kulttuurinen elämä virtaavat jatkuvasti muuttuen.

Miten uskontoa voidaan tarkastella kulttuurievoluution näkökulmasta?

Tässä professori Petri Luomaselle omistetussa juhlanumerossa asiantuntijat avaavat uskonnon tutkimusta evoluution näkökulmasta. Petri Luomanen on Uuden testamentin sekä varhaiskristillisen kulttuurin ja kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa. Hän on tunnettu muun muassa juutalaiskristillisyyden tutkimuksesta sekä sosiaalitieteellisten menetelmien kehittämisestä raamatuntutkimuksen piirissä. Luomanen on johtanut useita tutkimushankkeita ja on parhaillaan mukana muun muassa kansainvälisessä hankkeessa, jossa kirjoitetaan sosiaalisen identiteetin kommentaareja Uuden testamentin kirjoihin. Luomanen on Helsingin yliopiston Opettajien akatemian jäsen ja on palkittu opettaja ja ohjaaja.

Kutsuimme tähän numeroon sekä ulkomaisia että kotimaisia kulttuurievoluution tutkijoita ja Petri Luomasen akatemiahankkeen Early Christianity in Cultural Evolution jäseniä. Luomasen oma kontribuutio vastaa kysymykseen, mitä kulttuuri on ja miten kulttuurievoluution viitekehys auttaa tutkimaan varhaiskristillisyyttä.

Armin Geertz avaa artikkelissaan biologisen ja kulttuurisen kosketuspintaa ihmisen uskonnollisuudessa ja peräänkuuluttaa yhteistyötä humanistien ja luonnontieteilijöiden välillä. István Czachesz pohtii artikkelissaan meemin käsitettä ja sen eroja ja yhtäläisyyksiä geeneihin. Raamattua voidaan Czacheszin mukaan pitää meemien kokoelmana. Risto Uro kysyy, mitä hyötyä kulttuurievoluutiolle on ollut siitä, että ihminen osaa jäljitellä ylitarkasti, vaikka yksityiskohtien toistamisella ei olisi yhteyttä lopputulokseen. Hän tulee siihen tulokseen, että kulttuuristen arvojen ja uskomusten välittäminen vaatii myös ”turhaa” kopioimista.

Elina Lapinoja ja Jarkko Vikman tutkivat varhaisia kristillisiä seurakuntia antiikin vapaaehtoisten yhdistysten valossa. He toteavat sekä seurakuntien että yhdistysten edustaneen orastavaa individualistista yhteiskuntakehitystä, joka mahdollisti suhteiden luomisen muutoinkin kuin suvun ja synnyintaustan perusteella. Nina Nikki ja Antti Vanhoja havainnollistavat, miten kulttuurievoluution teoria voi auttaa selittämään sekä myönteisten että kielteisten Paavali-kuvien välittymistä eri uskontoperinteissä.

Pasi Hyytiäinen tarkastelee Apostolien tekojen käsin kopioimisen ja välittymisen historiaa ja vertailee kopioinnin yhteydessä tapahtuneita tekstimuutoksia geneettisiin muutoksiin. Ronit Nikolsky soveltaa Merlin Donaldin teoriaa ihmiskunnan kognitiivisista vaiheista rabbiiniseen juutalaisuuteen. Tuomas Heikkilä esittää, että tekstintutkijan ja historioitsijan työkalupakkiin kuuluvat nykyään myös tietokoneavusteiset menetelmät, joilla tutkitaan kulttuuristen piirteiden välisiä suhteita.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Czachesz, István: Cognitive Science and the New Testament: A New Approach to Early Christian Research. Oxford: Oxford University Press, 2017.
Dawkins, Richard: The Selfish Gene. 30th Anniversary edition. Oxford: Oxford University Press, 2006.
Lewens, Tim: Cultural Evolution: Conceptual Challenges. Oxford: Oxford University Press, 2015.
Mesoudi, Alex: Cultural Evolution: How Darwinian Theory Can Explain Human Culture and Synthesize the Social Sciences. Chicago: University of Chicago Press, 2011.
Morgan, Lewis Henry: Ancient Society, or Researches in the Lines of Human Progress from Savagery through Barbarism to Civilization, 1877.
Richerson, Peter J. & Richard Boyd: Not by Genes Alone. How Culture Transformed Human Evolution. The University of Chicago Press: Chicago & London, 2005.
Wilson, David Sloan: This View of Life: Completing the Darwinian Revolution. Pantheon Books, 2019.