| Armin W. Geertz (suom. Jutta Jokiranta ja Nina Nikki) |

Mitä hyötyä uskonnosta on evoluution näkökulmasta?

Shiva -jumalan patsas Mauritiuksella, Ganga Talao -järvellä. Kuva: Ashok666 https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=15093794


Uskontoa tutkivat tyypillisesti humanistit ja teologit. Viime aikoina myös biologit ja muut luonnontieteilijät ovat esittäneet hypoteeseja uskonnon synnystä ja funktiosta, vaikka eivät tunne uskontojen historiaa hyvin. Olisi tärkeää, että humanistit työskentelisivät yhdessä luonnontieteilijöiden kanssa yhteisen tiedon lisäämiseksi.

Aivoista uskontoon

Kun entinen ohjattavani Uffe Schjødt ja minä tapasimme ensimmäistä kertaa professori Hans Stødkilde-Jørgensenin Aarhusin yliopistollisessa sairaalassa, kerroimme toiveestamme kuvantaa aivoja uskontoon ja uskonnosta pois kääntymisen yhteydessä. Tunsin entisen Jehovan todistajan, joka tunsi inhoa aiemmin uskomaansa kohtaan. Olin keskustellut hänen kanssaan tuntikausia Raamatusta ja kristinuskon historiasta. Ehkä aivokuvannusmenetelmät voisivat rekisteröidä hänen intensiiviset tunnereaktionsa. Mitkä aivojen alueet esimerkiksi aktivoituivat, kun näytin hänelle entisen uskonyhteisön symboleja?

Professori Stødkilde-Jørgenseniä suunnitelmamme huvitti. Hän kehotti tutkimaan jotain yksinkertaisempaa, vaikkapa rukousta. Merkittävät tulokset edellyttäisivät yksinkertaisempia mekanismeja, joita voi kontrolloida ja mitata. Koehenkilö olisi saatava ajattelemaan tutkittavaa asiaa 30 sekunnin jaksoissa, joiden väliin sijoitettaisiin 30 sekunnin lepohetkiä ja 30 sekunnin jaksoja, jolloin oli ajateltava jotain muuta. Vain tällä tavoin voisimme vertailla tutkimaamme muihin muuttujiin.

Meidän oli värvättävä sekä uskonnollisia että ei-uskonnollisia osallistujia kontrastin vuoksi sekä avustajia istumaan heidän kanssaan, kun he olisivat skannauslaitteessa tutkittavina. Uffen täytyi opiskella laitteiden käyttöä ja tilastollisia menetelmiä, joiden avulla saattoi käsitellä tutkimuksen tuottamaa valtavaa datamäärää. Kuinka humanisti pystyy tuohon kaikkeen? No, avoimella mielellä ja kovalla työllä, innolla ja sinnikkyydellä.

Mitä tekemistä tutkimuksella oli uskonnon kanssa?

Uffe teki sarjan kansainvälistä huomiota herättäneitä kokeita. Niistä kävi ilmi, että aivoista on turha etsiä yhtä aluetta, joka vastaisi uskonnollisesta kokemuksesta. Niinkin yksinkertainen toiminta kuin rukous aktivoi monia eri aivoalueita, joita kaikkia käytetään myös muuhun. Karismaa koskevassa tutkimuksessaan Uffe osoitti myös, että uskonnollisten auktoriteettien vaikutus voi näkyä tärkeiden aivotoimintojen hidastumisena tai estymisenä hypnoosin tai plasebon tavoin.

Niinkin yksinkertainen toiminta kuin rukous aktivoi monia eri aivoalueita, joita kaikkia käytetään myös muuhun.

Tulokset sopivat yhteen aivotutkimuksen kasvavan ”ennakoivan prosessoinnin” paradigman kanssa. Sen mukaan aivot ennakoivat jatkuvasti tapahtumia sekä kehon fysiologian ja aisti-informaation (bottom-up mekanismi) että ympäristön ja sosiaalisten odotusten (top-down mekanismi) perusteella. Olemme siis mitä syvimmässä mielessä biokulttuurisia olioita.

Mitä ”biokulttuurinen” tarkoittaa?

Kaksinainen luonteemme biologisina ja kulttuurisina olentoina ei tarkoita, että kumpaakaan voisi redusoida toiseen. Se tarkoittaa, että kehomme, mielemme, sosiaaliset yhteytemme, arvomme ja normimme vaikuttavat toisiinsa monimutkaisilla tavoilla. Esimerkiksi koronapandemia osoittaa kuinka bottom-up ja top-down -prosessit vaikuttavat toisiinsa. Yksi virus voi halvaannuttaa sosiaalisia ja kulttuurisia instituutioita. Toisaalta nämä instituutiot voivat hidastaa viruksen leviämistä. Myös uskonnolliset uskomukset ja käytänteet voivat vaikuttaa epidemiaan myönteisesti tai kielteisesti. Miljoonat hindut osallistuivat huhtikuussa 2021 Kumbh Mela -festivaaliin siinä toivossa, että pyhä Ganges-joki suojaisi heitä virukselta. Ikävä kyllä tulos oli päinvastainen, ja räjähdysmäisesti lisääntyneet tartunnat uhkasivat koko Intian terveydenhuollon kestävyyttä.

Mitä kognitio oikeastaan on?

Biokulttuurinen näkemys tunnustaa, että ihmisellä ja monilla muilla eläimillä on samoja perustavanlaatuisia biologisia ja kognitiivisia selviytymistaitoja. Kognitiomme ei kehittynyt tuottamaan mentaalisia representaatioita vaan auttamaan meitä selviytymään luonnossa ja sosiaalisissa ympäristöissä. Hybridiolentoina olemme kehittäneet kulttuurin edistääksemme tätä selviytymistä. Kognitio on siis paljon muutakin kuin ajattelemista. Se on jotain käsitteellistä, kehollista, kulttuurista, laajennettua ja levitettyä (embrained, embodied, encultured, extended, distributed). Aivot, keho ja mieli eivät ole itsenäisiä elimiä. Mieli ankkuroituu kehoon, joka puolestaan liittyy sosiaalisiin ja kulttuurisiin verkostoihin. Kognitio on kaiken tämän summa ja tulos.

Uskonnolliset erityisosaajat ovat tienneet tämän jo vuosituhansia. Rukoileminen, tanssiminen, laulaminen, paastoaminen, kivuliaiden harjoitusten tekeminen tai vain tiettyyn asentoon hakeutuminen yksin tai ryhmässä herättää tunteita, uskomuksia ja mielen tiloja, joita spesialistit ruokkivat ja ohjaavat. Hermostojärjestelmämme siis mahdollistaa toisen ihmisen pääsyn sisäiseen maailmaamme. Tämä mahdollisuus alkaa jo varhaislapsuudessa, kun vanhemmat ja sisarukset kiinnittävät vauvan huomion johonkin ja vauvan keholliset elämykset ja tuntemukset tulevat samalla liitetyiksi kieleen, sosiaalisiin suhteisiin ja kulttuurisiin normeihin. Kahteen ikävuoteen mennessä lapsi on jo sosiaalisesti yllättävän kykenevä yksilö.

Uskonnon hyöty evoluutiossa

Moni ihmisen evoluutioon perehtynyt on saattanut ihmetellä, mitä evolutiivista hyötyä resursseja kuluttavista ja vaarallisista rituaaleista oikein on. Vastaukseksi on ehdotettu sosiaalista valtaa ja kontrollia. Tutkijoiden mielestä uskontojen vaalimat ideat voimakkaista, moraalisesti kiinnostuneista korkeimmista jumalista ovat auttaneet ylläpitämään laajoja ja monimutkaisia yhteiskuntia. Itse uskon, että uskonnoista on täytynyt olla muutakin etua.

Tutkijoiden mielestä uskontojen vaalimat ideat voimakkaista, moraalisesti kiinnostuneista korkeimmista jumalista ovat auttaneet ylläpitämään laajoja ja monimutkaisia yhteiskuntia. Itse uskon, että uskonnoista on täytynyt olla muutakin etua.

Rituaalit toimivat “kalliina”, vaikeasti jäljiteltävinä signaaleina, joita rituaaleihin osallistuvat lähettävät muille osallistujille. Opiskelijani ja kollegani ovat suorittaneet kenttätutkimuksia Espanjassa katolisten tulenläpikävelijöiden parissa sekä Mauritiuksen saarella, jossa tamilinkieliset hindut harjoittavat lävistysrituaaleja. Tutkimusmenetelmät käsittivät fysiologisia mittauksia, kivunsietotestejä, peliteoriaan perustuvia kokeita, haastatteluja, videotallenteita ja havainnointia. Pyrkimyksenä oli selvittää, miksi ihmiset osallistuvat tällaisiin rituaaleihin. Tutkimukset ovat herättäneet kansainvälistä mediahuomiota ja tiedeyhteisö on punninnut tuloksia ja toistanut koeasetelmia.

Näyttää siltä, että tällaiset rituaalit saavat aikaan monia asioita. Ne yhdistävät yksilölliset muistot kollektiivisiin, kulttuurisiin muistoihin, viestivät autenttisuudesta ja luottamuksesta, vahvistavat prososiaalisuutta eli toisten hyvinvointia lisäävää käytöstä ja empatiaa. Ne vähentävät ahdistusta ja lisäävät itsevarmuutta, pienentävät kivun epämiellyttävyyttä ja intensiteettiä, kasvattavat voimakkaiden uskonnollisten kokemusten mahdollisuutta ja tuottavat osallistujilleen merkityksellisyyden tunteita.

Voimme keksiä uskonnolle myös muita tehtäviä. Esimerkiksi parantamisella on ollut tärkeä rooli uskontojen historiassa. Plasebo-ilmiö on tieteellisesti todennettu sosiaalinen ja kulttuurinen tekijä useiden vaivojen parantumisessa. Erityisesti rituaalinen käyttäytyminen ja narratiivit, jotka liittävät ihmisen kärsimät vaivat kosmologisiin voimiin, ovat usein tehokkaita.

Lopuksi

Alamme vasta ymmärtää uskonnon evoluutiota. Ala laajenee ja kehittyy niin arkeologien, geneetikkojen, psykologien, psykiatrien kuin eläintutkijoiden löytöjen myötä. Meidän humanistien on syytä pysytellä tämän kehityksen tahdissa ja tarjota mukaan oma osaamisemme kulttuurien ja historian osalta. Tällaista avoimuutta tieteelle kutsutaan biologi Edward O. Wilsonin sanoin konsilienssiksi. ”Kun olemme yhdistäneet tarpeeksi tiettyä tietoa”, Wilson argumentoi, ”ymmärrämme, keitä olemme ja miksi olemme täällä.” Meidän tulee ottaa vastaan luonnontieteiden tarjoama haaste. Muutoin tietomme ihmismielestä ja kulttuureista jää puolitiehen.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Bulbulia, Joseph, and Richard Sosis: “Signalling Theory and the Evolution of Religious Cooperation.” Religion 41.4 (2011): 363–388.
Geertz, Armin W.: “Brain, Body and Culture: A Biocultural Theory of Religion.” Method and Theory in the Study of Religion 22.4 (2010): 304–321.
Konvalinka, Ivana, et al.: “Synchronized Arousal between Performers and Related Spectators in a Fire-walking Ritual.” Proceedings of the National Academy of Sciences 108.20 (2011): 8514–8519.
Kundtová Klocová, Eva, and Armin W. Geertz: “Ritual and Embodied Cognition.” In The Oxford Handbook of Early Christian Ritual, edited by Risto Uro, Juliette J. Day, Richard E. DeMaris and Rikard Roitto. Oxford: Oxford University Press, 2019, 74–94.
Schjødt, Uffe: “Predictive Coding in the Study of Religion: A Believer’s Testimony.” In Evolution, Cognition, and the History of Religions: A New Synthesis, edited by Anders Klostergaard Petersen et al. Leiden and Boston: Brill, 2019, 364–379.
Schjødt, Uffe, et al.: “The Power of Charisma – Perceived Charisma Inhibits the Frontal Executive Network of Believers in Intercessory Qrayer.” Social Cognitive and Affective Neuroscience 6 (2011): 119–127.
Slingerland, Edward and Mark Collard, eds.: Creating Consilience: Integrating the Sciences and the Humanities. New York: Oxford University Press, 2012.
Wilson, Edward O.: Consilience: The Unity of Knowledge. New York: Alfred A. Knopf, 1998.
Xygalatas, Dimitris, et al.: “Extreme Rituals Promote Prosociality.” Psychological Science 24.8 (2013): 1602–1605.