Apostolien tekojen matka läpi vuosisatojen – Kirjurit paitsi välittivät traditiota myös tulkitsivat sitä uudelleen
Apostolien teoilla, kuten kaikilla Uuden testamentin teksteillä, oli noin 1400 vuoden kopiointihistoria takanaan ennen kuin tekstejä alettiin 1500-luvun alusta lähtien painaa suuremmassa mittakaavassa. Minkälainen tuo vuosisatoja kestävä matka oli ja mitä teksteille tapahtui sen aikana?
Matka alkaa
Flaviusten suvun hallitessa Rooman valtakuntaa vuosina 69–96 jaa. muuan kirjoittaja, jota alettiin myöhemmin nimittää Luukkaaksi, sai valmiiksi kaksiosaisen teoksensa jälkimmäisen osan. Toisen vuosisadan puolivälin jälkeen kirjoitus sai nimekseen Apostolien teot. Sen kopiointihistoria alkoi hetkestä, kun Luukas ”julkaisi” tekstinsä eli antoi teoksen kirjurille kopioitavaksi. Ensimmäisen kopion Luukas toimitti Teofilokselle, jolle työ oli kokonaisuudessaan omistettu.
Luukas teetti itse lisää kopioita tai Teofilos antoi teoksen edelleen kopioitavaksi, ja näin Apostolien teot aloitti matkansa lukemattomien kirjureiden välittäessä sen tekstiä läpi vuosisatojen. Tarkastelen lyhyesti sitä, minkälainen tämä prosessi oli ja minkälaisia kulttuurin välittäjiä kirjurit olivat. Pohdin myös sitä, mikä merkitys itse käsikirjoituksella oli kristillisen kulttuurin välittämisessä.
Koodeksi kristillisen kulttuurin tallentajana
Kulttuuri koostuu ideoista, uskomuksista, tiedoista, taidoista ja esimerkiksi käytöstavoista, jotka on tallennettu aivoihimme ja ympäristöömme. Osa kulttuurista voidaan tallentaa kirjalliseen muotoon. Käsikirjoitus on hyödyllinen keksintö kulttuurisen tiedon tallentamiseen ja välittämiseen. Se on kestävä ja se pystytään arkistoimaan suhteellisen vaivattomasti. Luukkaan teoksen ensimmäinen kopio jäljennettiin todennäköisesti kääröön, sillä se oli tuona aikana vallitseva käsikirjoituksen muoto. Käärö koottiin ensimmäisellä vuosisadalla lähes yksinomaan papyruksesta liimaamalla papyrusarkkeja vieri viereen. Näin muodostui katkeamaton kirjoitusalusta.
Kristityt alkoivat kuitenkin käyttää koodeksia toisen kristillisen vuosisadan alusta lähtien. Koodeksi muistuttaa rakenteeltaan nykyistä kirjaa, jossa yksittäisiä tai useampia arkkeja taitettiin keskeltä kahtia ja sidottiin yhteen. Ensimmäiset koodeksit tehtiin papyruksesta, mutta myöhemmin siirryttiin eläimen, kuten vasikan, nahkaan eli pergamenttiin.
Näyttää siis siltä, että kristityt tietoisesti valitsivat pyhien tekstien muodoksi koodeksin erotuksena juutalaisten käyttämästä kääröstä.
On olemassa useita teorioita siitä, miksi kristityt omaksuivat koodeksin käytön, kun samaan aikaan lähes kaikki muut antiikin tekstit kopioitiin kääröihin. Viime vuosikymmeninä on yleistynyt käsitys, että koodeksi oli kristittyjen tapa erottua muista uskonnollisista ryhmittymistä kuten juutalaisista. Näyttää siis siltä, että kristityt tietoisesti valitsivat pyhien tekstien muodoksi koodeksin erotuksena juutalaisten käyttämästä kääröstä. Koodeksi ei siis ollut vain väline kristillisen kulttuurisen tiedon tallentamiseen ja välittämiseen, vaan elimellinen osa tätä kulttuuria.
Kirjurit kristillisen kulttuurin välittäjinä
Kirjurit pyrkivät olemaan työssään niin tarkkoja kuin mahdollista, mutta he eivät olleet koneita, vaan tekivät virheitä. Joka kerran, kun tekstiä kopioitiin, siihen ilmaantui pieniä muutoksia. Evoluutiobiologi Richard Dawkins vertasi kuuluisassa teoksessaan The Selfish Gene geenien kopioitumista siihen, kuinka kirjurit kopioivat Uuden testamentin tekstejä. Tämä ei ole yllättävää, sillä prosessit muistuttavat toisiaan. Geeneihin ilmaantuu pieniä muutoksia täysin sattumanvaraisesti solujen jakaantumisen yhteydessä. Samalla tavalla myös kirjureiden tekemät virheet olivat sattumanvaraisia. He saattoivat esimerkiksi sekoittaa kirjaimia tai hypätä sanojen yli. Ilmiselvät virheet tietysti korjattiin aikanaan, mutta osa virheistä säilyi ja muuttui osaksi käsikirjoitustraditiota. Apostolien teoissa on monta jaetta (esim. 2:38; 2:40; 3:6), joissa ei ole täyttä varmuutta siitä, ovatko tietyt sanat tippuneet vahingossa pois tekstistä vai onko sanoja myöhemmin lisätty.
Ilmiselvät virheet tietysti korjattiin aikanaan, mutta osa virheistä säilyi ja muuttui osaksi käsikirjoitustraditiota. Apostolien teoissa on monta jaetta (esim. 2:38; 2:40; 3:6), joissa ei ole täyttä varmuutta siitä, ovatko tietyt sanat tippuneet vahingossa pois tekstistä vai onko sanoja myöhemmin lisätty.
Toinen ilmiö, joka saa aikaan geneettisiä muutoksia, on nimeltään rekombinaatio. Rekombinaatio tapahtuu, kun äidin ja isän sukusolut yhdistyvät hedelmöityksen yhteydessä ja geneettinen informaatio järjestyy uudelleen jälkeläisessä. Tämä johtaa siihen, että jälkeläinen perii sattumanvaraisesti tietyt ominaisuudet isältä ja tietyt äidiltä. Myös käsikirjoitusten kopioimisessa on nähtävissä samantyyppistä uudelleenjärjestäytymistä, joka tunnetaan nimellä kontaminaatio. Kirjuri saattoi käyttää yhtä pohjatekstiä, mutta syystä tai toisesta myös vaihtaa sitä. Hänellä saattoi olla edessään samanaikaisesti kaksi vanhempaa käsikirjoitusta, joita vertaamalla hän kopioi tekstiä uuteen käsikirjoitukseen.
Kontaminaatiossa on kuitenkin merkittävä ero rekombinaatioon: kontaminaatio on kirjurin tietoisen ja tarkoituksellisen toiminnan tulosta. Rekombinaatio on puolestaan geenien sattumanvaraista uudelleenjärjestäytymistä. Kirjurit eivät vaihtaneet pohjatekstistä toiseen sattumanvaraisesti, vaan näiden taustalla oli monimutkaisia teologisia ja esimerkiksi kieleen liittyviä motiiveja. Apostolien teoissakin on useita käsikirjoituksia, jotka ovat paikoin hyvin yhteneväisiä tietyn käsikirjoituksen kanssa, mutta silloin tällöin poikkeavat siitä ja seuraavatkin aivan toisentyyppistä käsikirjoitusta. Kirjurit eivät olleet ainoastaan tradition välittäjiä, vaan myös sen uudelleentulkitsijoita.
Kirjurit kristillisen kulttuurin (uudelleen)tulkitsijoina
Kirjurit saattoivat toisinaan tehdä sisällöllisiä muutoksia kopioimiinsa teksteihin. Tämä näyttää olleen voimakkainta Apostolien tekojen kopiointihistorian varhaisimpina aikoina 200–400 luvuilla jaa., jolloin kirjureilla tuntui olleen vapaus tehdä merkittäviäkin muutoksia. Esimerkiksi kahden kuuluisan käsikirjoituksen, Codex Vaticanuksen ja Codex Bezaen, vertailu paljastaa tämän. Nämä on kopioitu vuosien 350 ja 400 jaa. välillä, mutta niiden tekstit eroavat Apostolien teoissa noin neljänneksen toisistaan.
Suurin osa näistä muutoksista koskee yksittäisiä sanoja tai pieniä kirjoitusvirheitä, mutta osa muuttaa tekstiä paljonkin. Codex Bezaen teksti on esimerkiksi apostolisen dekreetin (15:29) osalta hyvin poikkeava ja sisältää muun muassa kultaisen säännön sen negatiivisessa muodossa: ”Ja mitä he eivät tahdo itselleen tapahtuvan, sitä he eivät saa tehdä toisillekaan.”
Myöhemmin tekstien muokkaaminen kävi vaikeammaksi, kun ajatus tekstien pyhyydestä muotoutui kristillisten ryhmittymien sisällä. Tällöin tekstien ”oikea” muoto ja sisältö kävivät entistä tärkeämmiksi. Meille on säilynyt tietoja erikseen määrätyistä käsikirjoitusten korjaajista, jotka kävivät läpi kirjureiden työtä varmistaakseen tarkemman lopputuloksen. Useissa käsikirjoituksissa onkin havaittavissa merkkejä korjauksista, joita käsikirjoituksen tarkastaja teki teksteihin. Kaikkia muutoksia tarkastajatkaan eivät pystyneet estämään, vaan käsikirjoitukset ja niiden tekstit jatkoivat muuttumistaan läpi keskiajan.
Käsikirjoituskulttuurien luonne
Kulttuureissa, joissa kirjallisuus kopioidaan käsin, tekstit ovat jatkuvan muutoksen tilassa. Tämä johti Apostolien tekojen osalta monimutkaiseen käsikirjoitusten suhteiden verkkoon, jonka selvittäminen on hyvin vaikeaa. Tutkijat ovat viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana alkaneet käyttää fylogeneettisia ohjelmia käsikirjoitusten välisten suhteiden tarkastelemiseen. Nämä menetelmät kehitettiin alun perin geneettisen evoluution tutkimusta varten, mutta ovat osoittautuneet hyödyllisiksi myös käsikirjoituksia tutkittaessa. Metodologisesta kehityksestä huolimatta on hyvin mahdollista, ettemme pysty ikinä selvittämään Apostolien tekojen alkuperäistä tekstiä.
Metodologisesta kehityksestä huolimatta on hyvin mahdollista, ettemme pysty ikinä selvittämään Apostolien tekojen alkuperäistä tekstiä.
Jokainen Apostolien tekojen käsikirjoitus on oma kokonaisuutensa, jonka teksti on kehittynyt muotoonsa pitkän ajan kuluessa. Kuulemme käsikirjoitusten teksteissä kaikuja Apostolien tekojen kopiointihistorian eri vaiheista. Vaikka emme pääsisikään Luukkaan tekstin alkulähteelle, meidän käytössämme on rikas kopiointihistoria, jonka tutkimus on arvokasta sen itsensä tähden.
Kirjoittaja
Pasi Hyytiäinen on Uuden testamentin eksegetiikan väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii väitöskirjassaan Apostolien tekojen tekstihistoriaa käyttäen apuna kulttuurievoluution teoreettista viitekehystä sekä tietokoneavusteisia menetelmiä.
Linkit ja kirjallisuus
Dawkins, Richard: The Selfish Gene. Oxford: Oxford University Press, 1976.
Hurtado, Larry: Earliest Christian Artefacts: Manuscripts and Christian Origins. Michigan: Eerdmans, 2006.
Ingeborg Lied, Liv, and Hugo Lundhaug: Snapshots of Evolving Traditions: Jewish and Christian Manuscript Culture, Textual Fluidity, and New Philology. Berlin/Boston: De Gruyter, 2017.
Mesoudi, Alex: Cultural Evolution: How Darwinian Theory Can Explain Human Culture and Synthesize the Social Sciences. Chicago: University of Chicago Press, 2011.