Uskonnottomuus ja sukupuoli

Tutkimukset osoittavat miesten olevan naisia useammin uskonnottomia. Nuoret ikäluokat ovat taas vähemmän uskonnollisia kuin vanhemmat. Tarkastelen uskonnottomia uskontotieteen opiskelijoita ja osoitan, miten uskonnottomuus on sukupuolittunutta. Pohdin myös ateistin ja agnostikon käsitteiden käyttökelpoisuutta uskonnottomuuden tutkimuksessa. Ihmiset voivat ymmärtää käsitteet hyvin eri tavoin. Lisäksi kuvaan sitä, miten henkisyyden ja uskonnottomuuden välinen raja osoittautuu vaikeaksi vetää: uskonnottomuus on yhtä moniulotteinen ilmiö kuin uskonnollisuuskin.

Onko uskonnottomuudella sukupuolta?

Viime vuosikymmeninä sekä uskonto että uusateistinen uskontokritiikki ovat tulleet näkyväksi ja tärkeäksi osaksi julkista keskustelua. Myös uskonnottomien ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien määrä on kasvanut länsimaissa. Tämän johdosta uskonnottomuuden tutkimus on lisääntynyt uskontososiologiassa. Vaikka se on edelleen melko marginaalista, merkittävää on, että siitä on tullut oma, itsenäinen tutkimusalueensa.

Erityisenä haasteena uudella tutkimusalalla on käytettävien käsitteiden ja selitysmallien kehittäminen, sillä tutkimusalalla on vielä paljon katvealueita. Esimerkiksi uskonnottomuuden suhde sukupuoleen, ikään, etnisyyteen ja luokkaan on vielä pitkälti kartoittamatta.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että naiset ovat miehiä uskonnollisempia. Uskonnottomuus on yleisempää nuorten, miesten ja korkeammin koulutettujen keskuudessa. Tässä artikkelissa tarkastelen uskonnottomuuden ja sukupuolen näkökulmasta kyselyaineistoa, jonka olen kerännyt Turun yliopiston uskontotieteen perusopintoja tekevien parissa vuosina 2009–2011.

Uskonnottomia vai ateisteja?

Käsitteitä ateismi ja uskonnottomuus käytetään tutkimuksissa usein toistensa synonyymeinä, vaikka ateismi käsittää vain osan uskonnottomuudesta. Ateismi ei myöskään ole selkeästi määrittyvä ja yhtenäinen ilmiö. Ateismi rakentuu aina teismiä, jumalauskoa, vasten ja on siksi lähtökohdiltaan länsimainen, kristillinen ja moderni.

Ateisteihin on suhtauduttu eri tavoin eri aikoina. Suomessa ateismia pidettiin pitkään epäsuomalaisena, sillä ateismin ja kommunismin katsottiin kulkevan käsi kädessä. Tänään ateistiksi tunnustautuminen on helpompaa. Tästä huolimatta ajatus ateistista taistelevana uskontojen vastustajana saattaa kuitenkin estää monia, jotka eivät usko Jumalaan, määrittelemästä itseään ateistiksi.

Myös tutkimukseni perusteella vain osa niistä uskontotieteen opiskelijoista, jotka eivät uskoneet Jumalaan, määritteli itsensä ateistiksi. Ateisti oli useammin mies kuin nainen. Naisista osa määritteli ateismiaan esimerkiksi kyyniseksi tai hillityksi, kun taas eräs vastaaja asemoi itsensä ”tyystin uskonnottomaksi, uskontokriittiseksi ateistiksi”.

Ateismiin erikoistuneen sosiologian professorin Phil Zuckermanin mukaan pohjoismaiset uskonnottomat kallistuvatkin ateismia enemmän miedon agnostisismin suuntaan: Heillä ei ole selvää käsitystä siitä, uskovatko he Jumalaan vai eivät. He jättävät kysymyksen avoimeksi. Zuckermanin haastattelemista skandinaaveista ateismi oli suurimmalle osalle liian jyrkkä asenne. Tämä näkökulma on löydettävissä myös turkulaisten uskontotieteen opiskelijoiden vastauksissa.

Agnostikkojen sukupuoli

Agnostikko-käsite ymmärretään monin eri tavoin. Klassisen agnostikon määritelmän mukaan kyseessä on henkilö, joka uskoo, että on mahdotonta tietää, onko Jumala olemassa. Ateismitutkija Stephen Bullivantin Oxfordin yliopiston opiskelijoille tekemässä kyselyssä suuri osa vastaajista oli sitä mieltä, että agnostikko ei osaa päättää, uskoako Jumalaan vai ei. Osan mielestä agnostikko ei usko Jumalaan, mutta ei ole niin vakuuttunut asiasta kuin ateisti. Käsitys agnostikosta älyllisesti laiskana ”aidalla istujana” onkin melko laajalle levinnyt.

Uskontotieteen opiskelijoista useampi kuin joka kymmenes määritteli itsensä agnostikoksi. Lisäksi osa naisvastaajista vastasi tavalla, jonka perusteella heidät voi määritellä agnostikoksi: ”En usko Jumalaan tai suoraan mihinkään korkeampaan voimaan, mutta en myöskään poissulje mahdollisuutta jonkin yliluonnollisen voiman olemassaolosta.” Jumala-kysymys jätettiin siis avoimeksi.

Osassa naisopiskelijoiden vastauksia termi oli ymmärretty klassisen agnostikon määritelmästä poikkeavalla tavalla: ”En tiedä. Toisinaan sitä ajattelee, että voisihan sitä joku korkeampi voima olla olemassa.” Osa vastaajista taas ilmaisi maailmankatsomustaan ristiriitaisin käsittein. Vastaaja saattoi kertoa olevansa ”osaksi agnostikko, osaksi uusateisti” tai ”aika epäuskonnollinen, tapakristitty, jossain määrin agnostikko”. Agnostikon käsitteeseen myös suhtauduttiin epävarmasti: ”Ehkä agnostikko kuvaisi parhaiten” tai ”hengellinen etsijä, agnostikko lähinnä”. Agnostikon käsitettä käytettiin kuvaamaan asennetta, jossa oma näkemys jumalakysymyksessä on vielä avoinna.

Merkillepantavaa on se, että käsitteeseen liittyvä huojunta koski nimenomaan naisvastaajia. Uskonnonpedagogiikan dosentti Kati Niemelän mukaan miehet ovat uskossaan tai sen puutteessa naisia määrätietoisempia. Miehet etsivät mieluimmin jämäkkää kuin epäselvää uskontoa. Sama koskee myös uskonnottomuutta, jota miehet kuvaavat kyselyvastauksissa melko ristiriidattomana kokonaisuutena. Niemelän mukaan naisten on miehiä helpompi hyväksyä avoin ja avara, jopa sisäisesti ristiriitainen maailmankatsomus. Ei siis ainoastaan uskonnon ja uskonnottomuuden määrä, vaan myös laatu (sisältö) vaihtelevat sukupuolittain.

Uskonnoton henkisyys

Myös uskonnottomilla voi olla henkisiä uskomuksia tai kokemuksia, ja merkittävä osa suomalaisista ateisteistakin uskoo jonkinlaiseen henkeen tai jälleensyntymään. Uskontotieteilijä Teemu Tairan mukaan ateistit erottavat itsensä nimenomaan monoteistisistä uskonnoista.

Kyselyyn vastanneista ateisteista osa kertoi olevansa zen-buddhalainen, pakanuuden tai magian harjoittaja tai okkulttisen yhteisön kannattaja – useimmat näistä miespuolisia. Tämä kertoo osaltaan siitä, että monoteismiä vastustava henkilö voi etsiä henkistä kotiaan ei-teistisistä traditioista.

Uskonnottoman henkisyys rakentuu siis ei-teistisessä ja ei-institutionaalisessa kehyksessä. Tällöin esimerkiksi yliluonnolliset olennot korvautuvat – kuten kyselyyni vastanneiden uskonnottomien kohdalla – vaikkapa rakkaudella, luonnonkauneudella, taiteella tai musiikilla.

Myös uskonnon harjoittaminen, esimerkiksi uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen voi tapahtua hyvin monenlaisista, ei-uskonnollisista syistä. Kyselyyn vastanneista merkittävä osa kertoi osallistuvansa erilaisiin uskonnollisiin tilaisuuksiin kiinnostuksesta, uteliaisuudesta tai hakeakseen fiiliksiä.

Kuten Tairakin toteaa, ihmisten uskomukset ja käytännöt eivät muodosta – eikä niiden tarvitse muodostaa – yhtenäistä kokonaisuutta. Ihmiset voivat harjoittaa uskonnollisia rituaaleja ja osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin monista eri syistä ja monin erilaisin tavoin.

Pohdintaa uskonnottomuudesta ja sukupuolesta

Opiskelijoiden kyselyvastausten analysointi todentaa aiempien tutkimusten tuloksia: uskonnottomuus on monimuotoista ja uskonnottomuuden, henkisyyden ja uskonnollisuuden rajat ovat sumeat. Ateistit eivät ole jyrkän uskontokriittisiä, vaan kiinnostuneita uskonnosta yhteiskunnallisena ilmiönä. Agnostikot eivät puolestaan ole älyllisesti laiskoja, vaan pohtivat asennettaan ja suhdettaan Jumalan käsitteeseen monipuolisesti.

Myös uskonnottomilla on henkisiä ja hengellisiä kokemuksia, sillä hekin etsivät merkitystä elämäänsä monilla eri tavoin. He voivat harjoittaa uskonnollisiksi katsottavia rituaaleja, kuten rukousta tai meditointia. Lisäksi uskonnoton voi osallistua jumalanpalveluksiin monista eri syistä: perheen kanssa tai perheen vuoksi, musiikin tai kirkkorakennusten estetiikan takia tai uteliaasta kiinnostuksesta tai rauhaa etsien.

Siksi uskonnottomia ei tule tarkastella ihmisinä, joilta puuttuu jotakin – vaikkapa arvoja, moraalia tai henkisiä kokemuksia. Kyselyyni vastanneet eivät etsineet arvoja ja merkitystä elämälleen esimerkiksi uskontojen hengellisistä opetuksista, vaan keskustelemalla, lukemalla, tieteestä, filosofiasta ja taiteesta.

 

Kirjoittaja Tiina Mahlamäki on uskontotieteen yliopisto-opettaja ja dosentti Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella.
s-posti: tituma@utu.fi

Kirjallisuus

Bullivant, Stephen: “Research Note: Sociology and the Study of Atheism”. Journal of Contemporary Religion 2008, 23 (3), 363–368.

Bullivant, Stephen & Lois Lee: “Interdisciplinary Studies of Non-religion and Secularity: The State of the Union”. Journal of Contemporary Religion 2012, 27 (1), 19–27.

Cotter, Christopher: Toward a Typology of ‘Nonreligion’. A Qualitative Analysis of Everyday Narratives of Scottish University Students. Master of Science by Research in Religious Studies. Edinburgh: School of Divinity of The University of Edinburgh, 2011.

Day, Abby: Believing in Belonging. Belief and Social Identity in the Modern World. Oxford: Oxford University Press, 2011.

Lee, Lois: “Research Note: Talking about a Revolution: Terminology for the New Field of Non-religion Studies”. Journal of Contemporary Religion, 2012, 27 (1), 129–139.

Luoto, Nora: ”Uskonnottoman vanhemman arki”. Mitä uusateismi tarkoittaa? Toim. Jussi K. Niemelä. Turku: Savukeidas, 141–149, 2011.

Mahlamäki, Tiina: “Uskonto, uusateismi ja sukupuoli”. Mitä uusateismi tarkoittaa? Toim. Jussi K. Niemelä. Turku: Savukeidas, 150–174, 2011.  

Mahlamäki, Tiina: “Religion and Atheism from a Gender Perspective”. Approaching Religion 2012, 2 (1), 58–65.

Niemelä, Kati: ”Miesten uskonnollisuus ja henkisyys”. Tasa-arvo 1/2010.

Taira, Teemu: ”Ateismi kieltäytymisen historiana”. Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa. Toim. M. K. Niemi. Helsinki: Ajatus Kirjat, 50–77, 2008.

Taira, Teemu: “More visible but limited in its popularity: atheism (and atheists) in Finland”. Approaching Religion 2012; 2 (1), 21–35.

Taira, Teemu: “Atheist Spirituality. A follow-on from New Atheism?” Post-Secular Religious Practices. Ed. T. Ahlbäck. Åbo/Turku: Donner Institute for Research in Religious and Cultural History, 388–404, 2012.

Zuckerman, Phil: “Contrasting Irreligious Orientation: Atheism and Secularity in the USA and Scandinavia” Approaching Religion 2012, 2 (1), 8–20.