| Meri-Anna Hintsala |

Vanhoillislestadiolaiset äidit kommunikoivat verkossa

Vanhoillislestadiolaiset äidit ovat viime vuosien aikana perustaneet useita ulkopuolisilta suljettuja keskusteluyhteisöjä verkkoon. Verkkoyhteisöt tarjoavat äideille tilan keskustella jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista luottamuksellisesti ja samanhenkisessä seurassa.

Vanhoillislestadiolaiselle elämäntavalle on ominaista ehkäisystä kieltäytyminen, jolloin toistuvat raskaudet ja suuret perheet ovat arkipäivää. Ympäröivästä yhteiskunnasta poikkeava elämäntapa ja kasvava perhe asettavat äidit pohtimaan omaa elämäänsä. Oman taustayhteisön yhteisöllinen perhekeskeisyys ja ympäröivän yhteiskunnan yksilökeskeisyys saattavat äidit ristipaineeseen, johon pyritään sopeutumaan keskustelemalla ja jakamalla kokemuksia verkossa.

Verkkoyhteisöt toimivat osana vanhoillislestadiolaisten äitien elämänhallintaa. Ne auttoivat äitejä voimaantumaan, eli rohkaistumaan, aktivoitumaan ja ottamaan vastuuta omasta elämästä. Ne myös auttoivat äitejä sopeutumaan ja sitoutumaan liikkeeseen, mutta myös parantamaan omaa hyvinvointiaan ja jaksamistaan. Verkkoyhteisöt toimivat tiloina, joka oli etäällä reaalielämästä ja taustayhteisöstä. Ne olivat äitien itsensä määrittämiä, jolloin nuorten äitien tietoisuus itsestään ja tilanteestaan vahvistui. Elämänhallinnan parantuminen ja tietoisuus äitien tilanteesta laajemmin vaikuttaa tasa-arvoistavasti äitien asemaan ja voi lisätä keskustelua äitien jaksamisesta ja hyvinvoinnista vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä.

Verkkoyhteisöt kokoavat äitejä yhteisten teemojen äärelle

Internetiin on viime vuosien aikana syntynyt lukematon määrä erilaisia keskusteluyhteisöjä. Myös perinteisen suomalaisen herätysliikkeen, vanhoillislestadiolaisuuden, äidit ovat luoneet omia ulkopuolisilta suljettuja keskusteluyhteisöjä verkkoon. Vanhoillislestadiolaisten äitien verkkoyhteisöt, joita kutsun nimellä mammapalstat, ovat syntyneet yksittäisten äitien aloitteesta.

Mammapalstat keräävät yhteen keskustelijoita muutamasta kymmenestä jopa sataan. Mammapalstat tarjoavat äideille erityislaatuisen tilan, jossa he voivat pohtia omaa elämäänsä ja käydä läpi äidiksi kasvamiseen ja vanhoillislestadiolaiseen elämismalliin liittyviä kysymyksiä. Tutkin mammapalstoja vuonna 2007. Haastattelin kymmentä vanhoillislestadiolaista mammapalstoille kuuluvaa äitiä, joilla oli kahdesta yhdeksään lasta. Äidit olivat pääosin nuoria, vanhin heistä oli 36-vuotias.

Mammapalstoille kokoonnuttiin keskustelemaan arkeen ja jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista. Äitejä yhdisti samankaltainen elämäntilanne ja yhteiset vanhoillislestadiolaiset arvot, joiden pohjalta keskustelua käytiin. Keskustelunaiheita olivat esimerkiksi lastenhoitoon ja sairasteluun liittyvät asiat, kodinhoito, ruuanlaitto ja perhe-elämän teemat. Äidit keskustelivat paljon myös tunteista ja ihmissuhteista sekä äitiydestä ja uskosta. Mukana oli niin työssäkäyviä, opiskelevia kuin kotiäitejäkin.

Äidiksi tuleminen on nähty naisen elämässä yhtenä kriisialttiimpana aikana. Vanhoillislestadiolaisen äidin kriisin voi synnyttää myös sopeutuminen liikkeen opetuksen mukaiseen ehkäisykieltoon. Vaikka ehkäisykieltoa sinänsä ei kritisoitu tai siitä ei haluttu puhua mammapalstoilla, niin kokemukset lasten saamisesta, toistuvista raskauksista ja voimien riittävyydestä lasten hoidossa olivat aktiivisesti keskusteluissa mukana. Luottamuksellisena toimivat mammapalstat tarjosivat keskusteluun sopivan yhteisön ulkoisen kontrollin saavuttamattomissa, mutta kuitenkin turvallisessa ja yhteisille arvoille pohjautuvassa ilmapiirissä. Turvallisuuden hakeminen mammapalstoilta korostuu, kun äidit ovat oman liikkeen perhekeskeisyyden ja yhteiskunnan asettamien yksilöllisyyttä korostavien mallien ristipaineessa.

Mammapalstoilla käytetään verkolle ominaisia kommunikaatiotapoja

Internetissä toimiville keskusteluyhteisöille muodostuvat omaleimaiset kommunikaatiotavat. Tällaisia verkkoyhteisöille ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi anonyymius eli nimettömyys, aikaan ja paikkaan sitoutumattomuus, hymiöt eli kuvat osana tunneviestintää, kasvottomuus sekä tavoitettavuus. Lisäksi yhteisöt voivat olla avoimia vain tietyille mukaan hyväksytyille henkilöille, kuten mammapalstoilla toimittiin. Mammapalstat, kuten monet muutkin verkossa toimivat äitien keskusteluyhteisöt, perustuvat vertaisuudelle. Siten ne luovat tunteen samanarvoisuudesta ja vastavuoroisuudesta.

Nimettömyys toteutui mammapalstoilla vain puolittain. Äidit osallistuivat keskusteluun nimimerkillä, mutta yhteisön sivustolta löytyi luettelo mukana olevista henkilöistä ja heidän asuinpaikoistaan. Äidit eivät pääosin tunteneet toisiaan reaalielämässä, mutta saattoivat tutustua yhteisissä tapaamisissa. Nimien mukanaolo lisäsi luottavaista ilmapiiriä ja turvallisuuden tunnetta.  Toisaalta nimien mukanaolo mammapalstalla lisäsi avoimuutta, mutta toisaalta se myös saattoi vähentää sitä, sillä äidit eivät halunneet aina esittää eriäviä mielipiteitä leimautumisen pelossa.

Mammapalstoilla oli suuri merkitys äideille tilanteessa, jossa vapaata omaa aikaa ja paikkaa on vaikea löytää. Keskusteluyhteisö, jossa voidaan keskustella mihin vuorokauden aikaan tahansa, toi äideille tarvittavan vapaahetken kodin seinien sisäpuolella. Lisäksi verkossa voitiin keskustella vaikeistakin asioista lasten korvien ulottumattomissa. Yhteisöissä oli mukana vanhoillislestadiolaisia äitejä myös muista Euroopan ja Amerikan maista, mikä lisäsi keskusteluihin uudenlaisia näkökulmia.

Keskusteleminen verkossa toi eteen myös ongelmia. Eleiden, ilmeiden, äänensävyjen ja muun nonverbaalisen viestinnän keinot eivät ole verkossa samalla tavalla käytettävissä kuin kasvokkaisessa kommunikoinnissa. Osittain tätä nonverbaalisen viestinnän puutetta voidaan verkossa korvata erilaisilla tyylikeinoilla kuten lihavoinneilla tai isoilla kirjaimilla sekä hymiöillä. Ilmeiden, eleiden ja äänenpainojen puute mammapalstoilla heikensi joidenkin äitien luottamusta ryhmään. He kokivat verkossa olevan vaikea nostaa esille henkilökohtaisia asioita väärinymmärtämisen pelossa. Vaikeita keskustelunaiheita helposti vältettiin, jolloin keskustelua ei koettu avoimeksi.

Verkon omaleimaisen toimintaympäristön vuoksi äidit kokivat, että mammapalsta yhteisönä ei sopinut reaalielämään. Yhteisön siirtyessä verkosta reaalielämään luottamuksellinen kasvoton yhteisöllisyys ja verkossa luotu identiteetti hävisivät. Mammapalstat olivat äideille tärkeitä nimenomaan erillisinä muusta elämästä irrallisina tiloina. Internetin todellisuus saa aikaan tunteen, että yksilö on vapaa hierarkioista ja auktoriteeteista. Tämä näkyi mammapalstoilla vapauden ja luottamuksellisuuden tunteina. Ajatus internetistä ruumiittomana paikkana on kuitenkin utopistinen ja osoittautui mammapalstoillakin mahdottomaksi. Tämä ilmeni tilanteessa, jossa palstan luottamuksellisia keskusteluja oli päätynyt mammapalstan ulkopuolelle.

Mammapalstat tietoisuuden kasvattajina ja voimaannuttajina

Mammapalstat toimivat osana äitien elämänhallintaa. Ne tarjosivat äideille ainutlaatuisen heidän itsensä määrittämän tilan, jossa käsitellä äitiyteen, itseen, uskoon ja yhteisöön liittyviä kysymyksiä. Mammapalstat lisäsivät äitien tietoisuutta itsestään ja omasta asemastaan. Parantuva elämänhallinta ja sitoutuminen oman hyvinvoinnin kehittämiseen vaikuttavat tasa-arvoistavasti äitien asemaan perheessä ja liikkeessä laajemminkin. Äidit kokivat, etteivät juuri pysty vaikuttamaan toistuviin raskauksiin, mutta he pyrkivät sopeutumaan ja näkemään elämänsä parhain päin. Äitien kokemuksissa näkyi oman elämän ja tulevaisuuden jättäminen Jumalan huolenpidon ja johdatuksen varaan. Tätä voidaan kutsua sisäiseksi elämänhallinnaksi. Äidit hyväksyivät vallitsevan tilanteen ja sopeutuvat elämään niissä olosuhteissa, jotka heillä olivat käytettävissä.

Äidit kuitenkin myös sitoutuivat oman hyvinvoinnin kehittämiseen ja voimaantuivat. Mammapalstojen äitejä voimaannuttava tekijä oli nimenomaan etäisyyden otto taustayhteisöstä, jolloin he voivat arvioida omaa elämäänsä ja asemaansa yhteisön jäsenenä ikään kuin kauempaa. Voimaantuminen pitää sisällään ajatuksen yksilön rohkaistumisesta ja aktivoitumisesta sekä vastuun ottamisesta omassa elämässä. Yksilö kehittyy oman voimansa löytämisessä ja siten voimaantuu. Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä äitien asema synnyttäjinä ja kasvattajina on merkittävä liikkeen jatkuvuuden ja säilymisen kannalta. Naisen asemassa tapahtuvat muutokset ovat uhka koko liikkeen yhtenäisyydelle ja niitä pyritään välttämään. Mammapalstoilla koettava voimaantuminen voidaan nähdä sopeutumisena siihen tilaan, jonka yhteisön perinne ja sosiaaliset rakenteet ovat naiselle määrittäneet.

Vanhoillislestadiolaisuus uusien kysymysten edessä myöhäismodernina aikana

Mammapalstojen keskustelut ja uudenlainen yhteisöllisyys ovat pyrkimystä määritellä uudelleen äitiyttä. Uudelleenmäärittely tapahtuu muokkaamalla yhteisössä vallitsevia puhetapoja äitiydestä. Tutkimukseni mukaan vanhoillislestadiolaiset äidit saattoivat kokea voimakasta ahdistusta ja jopa kuolemanpelkoa ajatellessaan tulevaisuuttaan ja omien voimiensa riittävyyttä. Tämä heikensi selvästi voimaantumista. Äidit kuitenkin kokivat, että usko ja syntien anteeksiantamus antavat heille voimaa jaksaa. Lisäksi usko luo luottamusta ja valoisia näköaloja tulevaisuuteen. He olivat tiiviisti sitoutuneita liikkeeseen ja halusivat elää vanhoillislestadiolaisen elämismallin mukaan.

Perinteisesti talonpoikaisena liikkeenä pidetty vanhoillislestadiolaisuus on kaupungistunut viime vuosikymmeninä. Yhteisön kohtaamat haasteet ovat nykypäivänä erilaisia kuin ennen. Vanhoillislestadiolaisille äideille sisäisen hallinnantunteen saavuttaminen on elämässä pärjäämisen ja jaksamisen perusedellytys. Kuitenkin yhteiskunnasta tuleva paine ulkoiseen elämänhallintaan eli oman elämän määrittelyyn ja suunnitteluun yksilöstä itsestään käsin saattaa äidit tilanteeseen, jossa elämänhallinta on koetuksella. Äidit näkivät tarpeelliseksi puheen äitien jaksamisesta ja asemasta liikkeessä, mutta kokivat vaikeaksi käydä tästä aiheesta keskustelua.

Vanhoillislestadiolaisuuden vahva perhekeskeisyys ja yhteisöllisyydestä välittyvä sosiaalinen pääoma ovat myöhäismodernissa Suomessa positiivisia ilmiöitä. Kuitenkin vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä olisi tarpeen nähdä paremmin äitien jaksamiseen liittyvät haasteet, jotta äitien fyysinen ja psyykkisen terveyden menetys ei olisi tämän menestyksen hinta. Mammapalstojen toiminta jatkuu, mikä edesauttaa äitien tietoisuuden kasvua ja voimaantumista. Äitien yhteinen ääni mammapalstojen kautta vaikuttaa väistämättä myös muuhun liikkeessä käytävään keskusteluun.

Kirjoittaja Meri-Anna Hintsala on teologian maisteri ja uskonnon opettaja, jonka kirkkososiologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ” Mammapalstat. Voimaantuminen vanhoillislestadiolaisten äitien internetyhteisöissä.” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa syyskuussa 2007.

Kirjallisuus

Foerst, Anne: Ruumiillisuus internetissä. – Pyhä media. Toim. Johanna Sumiala-Seppänen. Jyväskylä, 2005.

Hintsala, Meri-Anna: Mammapalstat. Voimaantuminen vanhoillislestadiolaisten äitien internetyhteisöissä. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitoksen pro gradu -tutkielma. HYTTK. 2007.

Kutuniva, Mervi: Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Katkelmia lestadiolaisäidin elämästä. – Tuulia. Feministisiä näkökulmia lappilaiseen sukupuolikulttuuriin. Toim. Naskali, P.et al. Rovaniemi, 2003.

Madge, Clare & O’Connor, Henrietta: Parenting gone wired: empowerment of new mothers on the internet? – Social & Cultural Geography. Vol 7:2. 199-220. 2006.

Munnukka, Terttu & Kiikkala, Irma & Valkama, Katri: Vertaiset verkossa. Nettiäidit virtuaalihiekkalaatikolla. – Vapaaehtoistoiminta. Anti, arvot ja osallisuus. Toim. Nylund, M. & Yeung, A. B. 236-254. Tampere, 2005.

Roos, Jeja Pekka: Suomalainen elämä. Helsinki, 1987.

Siitonen, Juha: Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulu, 1999.