Teema 2026/1: Uskontopsykologia

Eksistentiaalinen hyvinvointi sisältää ihmiselämän koko kirjon – merkityksen ja kukoistuksen, mutta myös kipukohdat, menetykset ja rajallisuuden. Se ei ole vain yksi hyvinvoinnin osa-alue, vaan tapa ymmärtää, miten ihminen hengittää elämäänsä kokonaisuutena. Tätä kokonaisuutta on kutsuttu jopa hyvinvoinnin tärkeimmäksi muodoksi, ja siitä huolimatta eksistentiaalinen ulottuvuus on edelleen hämmästyttävän alitutkittu.

Eksistentiaalinen resilienssi perustuu merkitykselliseen kuvaan maailmasta ja omasta paikastamme siinä. Merkityksellinen maailmankuva voi kummuta esimerkiksi jumalauskosta tai luottamuksesta ihmiskunnan sosiaalis-moraaliseen kehitykseen. Uskovien perheiden lasten puheissa korostuu usein usko siihen, että Jumalalla on tarkoitus jokaisen ihmisen elämälle.

Elias Simojoki (1899–1940) oli pappi, Akateemisen Karjala-Seuran valajäsen nro 1 ja Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja. Hän muun muassa pakeni vihollisten käsistä hypäten sillalta, ajoi eduskunnasta Viroon vallankumousta tekemään, jätti vaatteita päältään tarvitseville, tahtoi militarisoida nuorison ja koki sankarikuoleman vihollisen kituvan hevosen tähden.

Miten ihminen voi kokea jumalallisen ilman uskonnollista taustaa musiikin kautta? Hjalmar Sundénin rooliteoria tarjoaa uskontopsykologisen selityksen hindulaisuudesta lähtöisin olevan vuorolaulun suosiolle. Moni kirtaniin osallistuva suomalainen kokee laulavansa jumalalle, vaikka ei pidä itseään uskonnollisena. Uskontoperinteet tarjoavat ihmisen ja jumalan rooleja, jotka mahdollistavat syvän ja merkityksellisen kokemuksen myös uskontoihin sitoutumattoman henkisyyden parissa.

Uskontoa on pidetty erityisen tärkeänä elämän perimmäisten kysymysten ja haasteiden äärellä. Moni kokee uskonnon vastaavan muun muassa kuolemaan ja moraaliin liittyviin kysymyksiin. Yhä useampi ihminen on kuitenkin uskonnoton. Miten uskonnottomat ihmiset kohtaavat perimmäistä huolta, ja mistä uskonnottomat saavat vastauksensa elämän suuriin kysymyksiin? Muun muassa tätä tutkii uskonnottomuuden psykologia.

Uskonnolliset kokemukset voivat olla hyvinkin outoja ja niitä on vaikea erottaa kokemuksista, jotka ovat tyypillisiä mielenterveyden häiriöille. Jonkinlainen ero on kuitenkin tärkeää tehdä, sillä uskonnollisia kokemuksia kohdellaan eri tavoin kuin harhaisia, epäluotettavia kokemuksia. Mitään helppoja ratkaisuja ei kuitenkaan ole.

Hengellinen väkivalta ei ole vain menneiden aikojen suljettujen lahkojen ongelma. Sen muodot elävät ja muuntuvat yhä yhteisöissä, jotka voivat olla uskonnollisia tai ideologisia. Viime vuosina myös Suomen oikeuslaitos on joutunut miettimään, millä rikosnimikkeellä toisen ihmisen vapautta kaventava hengellinen väkivalta pitäisi määritellä. Kun syytteissä alkaa näkyä sana ihmiskauppa, on selvää, että ilmiön vakavuus on vihdoin tunnustettu.

Akateemisen psykologian pioneerit kirjoittivat ahkerasti myös uskonnosta. Uskontopsykologia eli sittemmin pitkään hiljaiseloa, mutta on viime vuosikymmeninä ollut selvässä nousussa. Psykologian näkökulmat ovat nykyään käytössä kaikilla suomalaisen yliopistoteologian aloilla.