Teema 2008/2: Arktiset uskonnot
Att engagera lekmän när geografin sätter villkor
I denna artikel riktas uppmärksamheten på några särdrag i kyrkligt liv och kyrklig praxis i ”ett nordiskt nordligt rum”, nämligen. Barentsregionen – ett stort område norr om polcirkeln och till en del med arktisk karaktär – som består av de nordliga länen i Norge, Sverige och Finland samt Kolahalvön och området runt Vita havet.
Oppiriidat hajottivat lestadiolaisuuden 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa
Pohjois-Ruotsissa Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) saarnatuolin juurelta 1800-luvun puolivälissä syntyneet herätykset valloittivat muutamassa vuodessa Pohjoiskalotin ja varsin pian koko Pohjois-Suomen. Vuosisadan lopulla liikkeen sisälle oli hahmottunut jo selvästi kolme toisistaan opillisesti poikkeavaa lestadiolaisryhmittymää: esikoislestadiolaisuus, uusheräys ja vanhoillislestadiolaisuus.
Toisenlainen Lars Levi Laestadius – Lapin tutkijan juuria etsimässä
Lars Levi Laestadius on löytänyt paikkansa jopa Suomen kansallisbibliografiassa, vaikkei koskaan asunut Suomessa eikä ollut suomalainen. Hänet tunnetaan herätyssaarnaajana, ”Pohjolan pasuunana”, jonka julistuksesta syntynyt herätysliike on Suomen suurin ja levinneisyydeltään laajin ja kansainvälisin. Hänen juuristaan ja moninaisista tutkijan profiileistaan tiedetään huomattavasti vähemmän.
”Ei sinun pidä tääppämään” – kirkonmiehet saamelaisten maalla
Kirkonmiesten ja saamelaisten menneisyydessä tapahtunut kohtaaminen herättää suomalaisten mielissä yleensä ajatuksen alistetuista lapinmiehistä, joilta papit riistivät rummut ja pakottivat heidät käymään kirkossa ja lukemaan Raamattua.
Pohjoinen ulottuvuus ja vanha pohjoinen hiippakunta 1851 – 1939
Kun nuori rautiolainen pastori Viktor Alfred Virkkula sai 1880-luvun alussa siirron Inarin kappalaiseksi, hänelle myönnettiin muuttomatkaa varten kahden kuukauden virkavapaus. Itse matkantekokin vei Virkkulalta, hänen Jenny-puolisoltaan ja Eino-pojaltaan kolme viikkoa. Loppumatka tunturiselänteen yli Sodankylästä eteenpäin oli kuljettava jalan. Papinrouva pääsi käymään etelässä seuraavan kerran vasta neljän vuoden kuluttua.
Pääkirjoitus: Jaloja villejä, arktisia hysteerikkoja
Länsimaisen sivistyksen syntysijoilta nähtynä pohjoinen on ollut pelottava ilmansuunta. Keski- ja eteläeurooppalaisittain outoa periferiaa oli toki joka ilmansuunnalla, mutta pohjoisuus oli niistä se, johon liittyi vahvimmin myyttisiä mielikuvia.