Lasten eksistentiaalinen resilienssi perustuu merkitykselliselle maailmankuvalle

Eksistentiaalinen resilienssi perustuu merkitykselliseen kuvaan maailmasta ja omasta paikastamme siinä. Merkityksellinen maailmankuva voi kummuta esimerkiksi jumalauskosta tai luottamuksesta ihmiskunnan sosiaalis-moraaliseen kehitykseen. Uskovien perheiden lasten puheissa korostuu usein usko siihen, että Jumalalla on tarkoitus jokaisen ihmisen elämälle.

Resilienssi tuntuu käsitteenä tulevan vastaan joka suunnalla. Resilienssiä korostetaan muun muassa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, maanpuolustuksessa, organisaatiopsykologiassa, terveydenhuollossa (kantokyky epidemioissa) sekä taloudessa (ajattele vuoden 2008 pörssiromahdusta, josta Suomi ei ole vieläkään toipunut).

Kodit, päiväkodit ja koulut haluavat luonnollisesti kasvattaa myös lapsista resilienttejä yksilöitä. Huoli uusien sukupolvien paineensietokyvystä on saanut tilaa niin mediassa kuin tutkimuksessa. Nykyisen ”lumihiutalesukupolven” eli 2010-luvulla aikuistuneiden millenniaalien aiempia sukupolvia suurempi taipumus stressiin ja ahdistuneisuuteen saa tukea myös tutkimuksesta.

Jos edellisten sukupolvien tietä on siloiteltu liikaakin, 2020-luvulla kasvavat lapset puolestaan elävät pysyvien ja kaikkialla läsnä olevien kriisien – kuten ilmastonmuutoksen ja vahvistuvan poliittisen polarisaation – aikaa. Sosiaalisen median lonkeroiden ulottuessa yhä nuorempien lasten arkeen alakoululaiset saattavat esimerkiksi välitunnilla seurata kännykästä taisteluja Ukrainasta tai Gazasta. Voidaankin kysyä, millaisia henkisiä resursseja tässä ajassa kasvavat lapset tarvitsevat rakentaakseen merkityksellistä elämää.

Mitä on eksistentiaalinen resilienssi?

Resilienssillä tarkoitetaan psykologiassa useimmiten yksilön tai yhteisöjen paineensietokykyä ja iskunkestävyyttä. Se on joustavuutta ja kykyä palautua traumoista ja sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin. Koska monet globaalit ja alueelliset kriisitilanteet ovat joko pysyviä tai pitkäkestoisia, voidaan palautumisen sijasta korostaa epävarmuuden ja vaikeiden olosuhteiden sietämisen taitoja.

Eksistentiaalinen resilienssi voidaankin määritellä merkitykselliseen maailmankuvaan perustuvaksi kyvyksi sopeutua haastaviin ja ahdistusta herättäviin olosuhteisiin

Eksistentiaalisen resilienssin käsite esiintyy usein esimerkiksi psykoterapian, sielunhoidon ja monien muiden alojen tutkimuksissa, mutta sitä on harvoin juurikaan määritelty. Usein käsitteellä viitataan elämän merkityksellisyyttä ja tarkoitusta koskeviin uskomuksiin ja kokemuksiin, jotka auttavat yksilöä vaikeissa elämäntilanteissa kuten sairauden keskellä. Eksistentiaalinen resilienssi voidaankin määritellä merkitykselliseen maailmankuvaan perustuvaksi kyvyksi sopeutua haastaviin ja ahdistusta herättäviin olosuhteisiin.

Merkityksellisyys vahvistaa resilienssiä

Maailmankuva voidaan määritellä yksinkertaisimmillaan kokonaisvaltaiseksi käsitykseksi todellisuuden luonteesta. Mikä sitten tekee maailmankuvasta merkityksellisen? Kysymykseen voidaan vastata tarkastelemalla merkityksellisyyden käsitettä. Monien tutkijoiden mukaan kokemus elämän merkityksellisyydestä rakentuu kolmesta ulottuvuudesta tai osatekijästä:

• Arvoisuus (significance) tai merkittävyys (mattering)
• Päämäärä (direction/purpose)
• Koherenssi (coherence/comprehension/sense-making)

Arvoisuus (significance) viittaa tunnepohjaiseen ja arvioivaan kokemukseen siitä, että elämäni on arvokasta ja elämisen arvoista minulle. Merkittävyydellä (mattering) taas tarkoitetaan vaikutelmaa siitä, että elämälläni on väliä ja merkitystä koko maailman tai universumin kontekstissa. Frank Martelan ja Michael Stegerin mukaan arvoisuutta ja merkittävyyttä voidaan pitää saman ulottuvuuden kahtena puolena.

Päämäärät (purposes) ovat arvokkaina pidettyjä tavoitteita, jotka ohjaavat yksilön toimintaa ja valintoja. Ne muodostavat merkityksellisyyden motivationaalisen ulottuvuuden. Koherenssi (coherence) on puolestaan arjen ja koko elämän kognitiivista hahmottamista ymmärrettävänä ja johdonmukaisena kokonaisuutena.

Merkityksellinen maailmankuva voitaisiin määritellä näiden merkityksellisen elämän osatekijöiden pohjalta vaikkapa seuraavasti yksilön näkökulmasta: maailma on ymmärrettävä ja johdonmukainen paikka (koherenssi), jossa voin tavoitella ja saavuttaa itselleni tärkeitä asioita (päämäärät) ja jossa elämälläni on arvoa ja merkitystä (arvoisuus ja merkittävyys).

Jumalausko ja kehitysusko tukevat merkityksellisyyttä

Tutkimusten mukaan uskonnollisuus, hengellisyys ja ylipäätään käsitys korkeammasta tarkoituksesta voivat tukea merkityksellistä maailmankuvaa ja resilienssiä. Uskonnollisen uskon on havaittu vahvistavan esimerkiksi kosmisen merkittävyyden (cosmic mattering) vaikutelmaa. Aihetta tutkineen Michael Prinzingin mukaan taustalla on todennäköisesti usko Jumalaan, joka välittää ihmisistä ja jolla on suunnitelma heidän elämälleen.

Merkityksellinen maailmankuva ei välttämättä edellytä uskoa Jumalaan tai muuhun persoonalliseen, korkeampaan voimaan. Kuitenkin tutkimusten mukaan myös monet uskonnottomat ihmiset antavat eksistentiaalista painoarvoa jollekin itseään suuremmalle todellisuuden alueelle.

Esimerkiksi Baastian Rutjensin ja kollegoiden tutkimukset osoittavat, että sekulaari usko ihmiskunnan sosiaalismoraaliseen kehitykseen vahvistaa uskonnottomien ihmisten kokemusta merkityksellisyydestä ja siten lievittävät myös kuolemaan liittyvää ahdistusta. Roosa Haimilan ja Elisa Murajan tutkimuksessa monet tiedettä arvostavat ja tavallisimmin uskonnottomat suomalaiset korostivat symbolista jatkuvuutta kuoleman jälkeen, kuten säilymistä energiana luonnon kiertokulussa tai läheistensä muistoissa. Tällaisia uskomuksia on tutkittu vasta vähän, mutta ne todennäköisesti vahvistavat merkityksellisyyttä.

Usko ja resilienssi kohtaavat jo lasten maailmankuvassa

Varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa tekemässämme tutkimuksessa olemme havainneet merkkejä uskonnolliseen uskoon perustuvasta eksistentiaalisesta resilienssistä. Esimerkiksi kysymyksiin elämän tarkoituksesta tai heidän oman olemassaolonsa tärkeydestä uskovien perheiden lapset saattavat todeta, että Jumala on luonut heidät ja muut ihmiset, ja Jumalalla on jokaisen elämälle tarkoitus.

Luomiseen ja tarkoitukseen liittyvät uskomukset näyttävät vahvistavan erityisesti koherenttia maailmankuvaa. Ne siis tukevat merkityksellisyyden kognitiivista ulottuvuutta eli yksilön käsitystä siitä, että todellisuus on mielekäs ja johdonmukainen sen sijaan että maailma näyttäytyisi kaoottisena ja arvaamattomana. Ne voivat myös vahvistaa kokemusta omasta kosmisesta merkittävyydestä – siitä, että minulla on oma tärkeä paikka ja rooli maailmankaikkeudessa.

Katsomus- ja merkityksellisyyskasvatus alkaa varhaislapsuudessa

Psykologisesta näkökulmasta eksistentiaalisen resilienssin rakentuminen on siis riippuvaista siitä, miten yksilö näkee maailman ja oman paikkansa siinä. Resilienssillä ylipäätään on selvä yhteys uskontoon ja hengellisyyteen, mutta myös sekulaarit merkitykselliset maailmankuvat voivat tukea sitä.

Perheellä on edelleen tärkeä rooli katsomusten ja maailmankuvien siirtymisessä sukupolvelta toiselle. Yhteiskunnallisesti tulee pohtia myös sitä, miten lasten ja nuorten resilienssiä voitaisiin tukea katsomuskasvatuksen keinoin päiväkodissa ja koulussa ilman, että kasvatuksesta tulee tunnustuksellista. Tässä yhteydessä voitaisiin puhua myös merkityksellisyyskasvatuksesta eli tietoisesta koetun merkityksellisyyden vahvistamisesta lapsissa.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

George, L. S. & Park, C. L. 2016. Meaning in life as comprehension, purpose, and mattering: Toward integration and new research questions. Review of General Psychology 20(3), 205–220.

Haimila, R. & Muraja, E. 2023. A sense of continuity in mortality? Exploring science-oriented Finns’ views on afterdeath. OMEGA – Journal of Death and Dying. 88(1), 38–65.

Launonen, L., Castillo, K., Gearon, L. & Kuusisto, A. Painossa. Existential resilience in early childhood. Teoksessa International handbook of the religious, moral and spiritual dimensions in education. Springer.

Launonen, L., Poulter, S. & Kuusisto, A. 2025. (How) do children 3-6 experience and express meaning in life? Teoksessa A. Rajala, A. Cortez, R. Hofman, A. Jornet, H. Lotz-Sisitka, & L. Markauskaite (toim.), Proceedings of the 19th International Conference of the Learning Sciences (ICLS). International Society of the Learning Sciences (ISLS).

Launonen, L., Ojalammi, J., Kuusisto, E. & Kuusisto, A. 2026. Kohti merkityksellisyyskasvatusta: Elämän merkityksellisyyden tukeminen lasten ja nuorten kasvatuksessa. Kasvatus.

Martela, F. & Steger, M. F. 2023. The role of significance relative to the other dimensions of meaning in life – an examination utilizing the three dimensional meaning in life scale (3DM). The Journal of Positive Psychology. 18(4), 606–626.

Pardon, K., Uusitalo, L., Lavanti, L., Launonen, L. & Kuusisto A. 2026. What is important in life? The centrality of social relationships in building existential resilience in young children. Teoksessa M. Ubani, S. Tremblay, A. Unser, & S. Garvis (toim.), Palgrave International Handbook on Religion in Public Education. Palgrave.

Prinzing, M., Van Cappellen P. & Fredrickson B. L. 2023. More Than a Momentary Blip in the Universe? Investigating the Link Between Religiousness and Perceived Meaning in Life. Personality and Social Psychology Bulletin. 49(2), 180–196.

Rutjens, B. T., van Harreveld, F., van der Pligt, J., van Elk, M. & Pyszczynski, T. 2016. A March to a Better World? Religiosity and the Existential Function of Belief in Social-Moral Progress. The International Journal for the Psychology of Religion. 26(1), 1–18.

Segersvärd, R., Launonen, L., Kangas, J., Gearon, L., & Kuusisto, A. 2025. Developing existential resilience in the lives of young children. Teoksessa M. Ubani (toim.), Religion, learning, literacy. Theories and concepts for 21st century public education. Palgrave.

Schwalm, F. D., Zandavalli, R. B., De Castro Filho, E. D., & Lucchetti, G. 2022. Is there a relationship between spirituality/religiosity and resilience? A systematic review and meta-analysis of observational studies. Journal of Health Psychology 27(5), 1218–1232.

van Mulukom, V, Turpin, H., Haimila, R., Purzycki, B. G., Bendixen, T., Klocová, E. K., Řezníček, D. ym. 2023. What do nonreligious nonbelievers believe in? Secular worldviews around the world. Psychology of Religion and Spirituality 15(1), 143–156.

Zavodna, L. S. 2022. Is the Snowflake Generation more Sensitive? Research from the teaching of the new generation. Teoksessa L. S. Fadovna & T. Falch (toim.), Teaching Generation Snowflakes: New Challenges and Opportunities. Prague University of Economics and Business.