Naiset uskontodialogin äärellä – siltoja uskontojen ja kulttuurien välille
Maallistuneessa Suomessa ei ole ollut tapana keskustella uskonnoista henkilökohtaisella tasolla. Näin yksittäinen ihminen jää helposti uskontoa yksinkertaistavien mielikuvien taakse. Tätä raja-aitaa haluavat murtaa Dana Graydi ja Emine Neval järjestönsä Dialogue4Peace:n kautta.
Israelinsuomalainen Dana opiskelee Helsingin yliopistossa Intercultural Encounters -maisteriohjelmassa ja tähtää teologiksi. Hän on asunut Suomessa kolmisentoista vuotta. Emine taas tekee Helsingin yliopistossa etnografista väitöskirjatutkimusta muslimipakolaisyhteisöistä Suomessa. He tutustuivat työharjoittelussa, ja heidän ystävyytensä sekä yhteinen kiinnostuksensa johtivat Beyond Belief -dialogiprojektiin, jossa tarkastellaan uskontoa ja kulttuuria eri näkökulmista.
Näin Dana, Emine ja Naina Khatkhedkar, järjestön talousvastaava, päätyivät perustamaan Dialogue4Peace-järjestön, jonka ensimmäiset tapahtumat järjestettiin helmikuussa 2023. Beyond Belief -projektin kuukausittaisten tapahtumien lisäksi he järjestävät vierailuja eri uskonnollisten yhteisöjen rukoustiloihin, kirkkoihin ja kokoontumispaikkoihin sekä yhteisiä illallisia kuten Ramadanin aikaan järjestettävä iftar. Kesätapaamisissa pohditaan järjestön toimintaa. Myös uskonnottomat ja ateistit ovat tervetulleita osallistumaan.
Uskontodialogi ja kohtaamisten merkitys
Uskontodialogia, joka kattaa myös uskontojen välisen vuoropuhelun, tapahtuu niin arjen kohtaamisissa kuin institutionaalisellakin tasolla. Näissä tilanteissa ymmärrys eri näkemyksistä ja uskomuksista muodostuu välttämättömäksi. Ei riitä, että ajattelee tuntevansa jonkin uskonnon, vaan on kuunneltava, mitä ihmisellä itsellään on sanottavaa omista näkemyksistään.
Ei tarvitse harjoittaa uskontoa kokeakseen sen merkitystä
”Näen, että maallistuneessa Suomessa myös ei-uskonnollisilla ihmisillä on tärkeä rooli. Mitä enemmän he tuntevat erilaisia vähemmistöuskontoja, sitä paremmin eri ryhmät tulevat huomioiduiksi ja otetuiksi mukaan,” Emine sanoo. Danan mukaan ihmisiltä puuttuu usein tietoa jopa juutalaisuuden kaltaisista suurista uskonnoista, mikä voi johtaa ennakkoluuloihin ja ristiriitoihin. Vaikka Suomessa moni sanoo, ettei ole uskonnollinen, he silti juhlistavat esimerkiksi uskonnollisia juhlapäiviä. ”Se on osa uskonnon kulttuurista ulottuvuutta ja yhdistää ihmisiä. Ei tarvitse harjoittaa uskontoa kokeakseen sen merkitystä,” hän täsmentää.
He molemmat ajattelevat, että tietoisuuden lisääminen on myös vähemmistöryhmien velvollisuus. Monimuotoistuvassa ja moniuskontoisessa yhteiskunnassa korostuu ihmisen näkeminen uskonnon takaa. ”Kun uskonto valjastetaan politiikan välineeksi, sillä luodaan ’toinen’ – vihollinen – ja pyyhitään pois henkilökohtainen kokemus ja inhimillisyys. Luulen, että kyse ei enää ole uskosta tai uskonnosta, vaan valtaa tavoittelevasta politiikasta. Tämä on vastakohta sille, mitä yritämme saavuttaa organisaationa,” Emine selittää. Uskontojen ymmärryksen lisääntyminen voi pidemmällä aikavälillä rakentaa suomalaiseen yhteiskuntaan myös positiivista rauhaa.
Sijaa naisille ja naisäänille
Järjestön naisvetoista hallitusta yhdistää kiinnostus siihen, miten eri uskonnoissa ja eri aikoina naiset ovat kokeneet uskonnon vaikutuksen. Danan mukaan järjestön yhtenä tavoitteena onkin nostaa esiin naisnäkökulmia, jotka usein jäävät varjoon. Toimintaan ovat kuitenkin myös miehet tervetulleita, ja heidän osuutensa osallistujista on kasvussa.
Naisvetoisuus ei ole normi uskontodialogissa, ainakaan Suomessa, vaikka maailmalla onkin tästä esimerkkejä. Naisten näkökulma saa luontevasti tilaa, kun keskustelut ammentavat henkilökohtaisista kokemuksista.
Kuusi vuotta sitten Turkista Suomeen turvapaikanhakijana saapunut Emine näkee, että Suomessa hänellä on ollut mahdollisuus tutkia omaa uskontoaan. ”Kun kuulen muiden kertovan uskostaan tai uskonnottomuudestaan, se auttaa minua löytämään islamin, joka on minulle oikea. Erityisesti keskustelut naisnäkökulmasta ovat auttaneet minua muodostamaan omaa henkilökohtaista teologiaani. Koraanin käännökset ja tulkinnat ovat enimmäkseen miesten kirjoittamia, mutta akateemisen tutkimuksen kautta voimme nostaa esiin myös naisten ääniä,” hän sanoo.
Teologia työkaluna
Vaikka teologia oppialana juontaa juurensa kristillisestä perinteestä, sen avulla voidaan löytää yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia eri uskontojen välillä. Eminen mukaan uskontodialogissa ei ole niinkään kyse teologiasta, vaan eletystä uskonnosta tai uskonnottomuudesta. Tosin sekin on yhteydessä teologiaan monin tavoin, mutta teologia ei ole keskiössä.
”Oma taustani on politiikantutkimuksessa, mutta näen, että toiminnassamme teologia on työkalu. Sen avulla voimme tunnistaa yhtäläisyyksiä ja eriäväisyyksiä eri uskontojen, mutta erityisesti abrahamilaisten uskontojen välillä. Vaikka keskitymme elettyyn uskontoon, on teologia taustalla perustelemassa miksi ja miten harjoitamme uskontoamme”, hän sanoo.
”Puhuessamme omasta uskonnostamme puhumme jollakin tavoin aina myös Jumalasta. Ja Jumala ei ole sana, jonka käyttöä meidän tulisi välttää,” Dana lisää. Jumala nouseekin usein keskustelunaiheeksi erityisesti tapaamisissa, joiden teemana on rukous tai hengellisyys. Ihmiset saattavat kuvailla jumalsuhdetta, joka heille on rakentunut heille ominaisella tavalla esimerkiksi luonnon tai musiikin kautta.
Danan mukaan teologiaan pureudutaan myös syvemmin silloin, kun pohditaan naisen roolia tai profetioita eri uskonnoissa sekä uskontojen välistä dialogiaa, mutta joskus teologia jää arkipäiväisemmän uskonnollisuuden taustatiedoksi. Syntyy ikään kuin kahdenlaista teologiaa: kirjoihin ja tutkimukseen perustuvaa sekä toisaalta henkilökohtaista. Nämä kaksi kuitenkin limittyvät ja ammentavat toisistaan.
”Rauhantyössä ja siihen liittyvässä dialogissa teologialla on tärkeä asema. On ymmärrettävä, että mikään uskonto ei itsessään ole sota- tai konfliktihakuinen, vaan perusviesti on rauhan rakentamisessa. Tapahtumissamme kuulemme ja näemme, miten kaikki uskonnot perustuvat rauhaan, eivätkä konflikteille” Emine kertoo.
”Ortodoksisessa kirkossa vierailumme aikana Helsingin ortodoksisen seurakunnan isä Heikki Huttunen sanoi, että ’kun tunnet oman uskontosi, et koe muita uhaksi’. Näen, että dialogin käyminen vaikuttaa myös kaikkeen muuhun kanssakäymiseen, mitä minulla on ihmisten kanssa – se ei pääty vain yksittäiseen tapaamiseen, vaan muokkaa sitä, miten kohtaan muut ihmiset yleisesti”, Dana jatkaa.
Kohti siltoja ja yhteisöjä
Vaikka tarkoituksena on hakea rahoitusta, tällä hetkellä järjestön toiminta on täysin vapaaehtoispohjaista. Tavoitteena on, että osallistujat ja jäsenet pääsevät itse vaikuttamaan siihen, millainen järjestöstä muodostuu. ”Yhteisöltä yhteisölle. Emme halua olla itse liialti johtamassa toimintaa, vaan antaa senkin määrittyä dialogissa”, Dana sanoo. Hän ja Emine toivovatkin, että tulevaisuudessa Dialogue4Peace voisi toimia myös laajemmin Suomessa, jotta yhä useampi pääsisi osallistumaan järjestön toimintaan.
Dana haluaa murtaa Suomessa vallitsevaa käsitystä siitä, että uskonto on pelkästään henkilökohtainen asia, josta ei puhuta. ”On täysin ok istua ja kuunnella erilaisia kokemuksia. On kuitenkin myös ihan sallittua olla jakamatta omia ajatuksiaan – se on osa turvallisen tilan periaatteitamme”.
Vaikka keskustelu voi käsitellä teologista teoriaa ammentaen pyhistä lähteistä tai teksteistä, loppujen lopuksi järjestön toiminnan ydin on yksinkertainen: ihmisten tuominen yhteen puhumaan elämästä.
Yhteydet järjestöön:
Sähköposti: dialogue4peacefinland@gmail.com
Instagram: https://www.instagram.com/dialogue4peace_finland/
Facebook: https://www.facebook.com/profile.php?id=100089822344427
LinkedIn: https://www.linkedin.com/company/dialogue4peace/
Uskontodialogin määrittelyssä käytetty lähteenä: Suomen evankelisluterilainen kirkko: Uskontodialogi, linkki: https://evl.fi/plus/yhteiskunta-ja-kirkko/moniuskontoinen-suomi/uskontodialogi/