Ammattina ajattelu tekoälyn ajassa – Haastattelussa Jaana Hallamaa

Tekoälyn etiikan pohtiminen on yksi osa Jaana Hallamaan uraa ja tutkimustyötä. Hallamaa toimii Helsingin yliopistossa sosiaalietiikan professorina.

Hallamaa on mukana tekoälyn eettistä soveltamista edistävässä ETAIROS-tutkimushankkeessa (Ethical AI for the Governance of the Society). Etairos-hanke alkoi kesällä 2019 ja jatkuu vuoteen 2025. Hankkeessa on mukana ydinryhmän tietojenkäsittelytieteilijöiden lisäksi kognitiotieteilijöitä, psykologeja, organisaatio- ja turvallisuustutkijoita, juristeja ja hallinnon tutkijoita. Hallamaa toimii Etairos-hankkeen konsortion varajohtajana sekä Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtajana. Hän kirjoittaa muun muassa tekoälyjärjestelmästä toimijana, turvallisuustutkimuksen annista tekoälyetiikan kehittämiseen, tekoälyetiikan käyttämisestä soveltavana etiikkana ja siitä, minkälaisia kompromisseja digitaalisten järjestelmien suunnittelussa joudutaan tekemään. 

Naisena tieteen polulla

Hallamaa muistelee, kuinka teologisessa tiedekunnassa ei ollut yhtäkään naisopettajaa hänen aloittaessaan opiskelunsa vuonna 1977. Se ettei naisia siihen aikaan vihitty papiksi heijastui hänen mukaansa monilla tavoilla opiskelijoihin, ja väritti myös tiedekunnan elämää. Tulevaisuudennäkymät naisteologeille olivat heikot. Siitäkin huolimatta Hallamaa on saanut tehdä työkseen kiinnostavia ja innostavia asioita. Opiskeluhistoriaa kysyttäessä hän opiskeli matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa fysiikkaa ja kemiaa, ja samaan aikaan myös teologiaa, jonka hän koki sosiaalisesti mielenkiintoisemmaksi aiheeksi. Lisäksi hän opiskeli historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa suomen kieltä, kotimaista kirjallisuutta ja teoreettista filosofiaa, joista jälkimmäistä jopa lähemmäs 200 opintopistettä.

Opetustyön Hallamaa aloitti saatuaan töitä teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian yliassistenttina. Niihin aikoihin hän tutustui Aristoteles-lukupiirissä lisää Aristoteleen teoksiin, teoreettiseen filosofiaan, logiikkaan sekä modaalilogiikkaan. Suomalaisen teoreettisen filosofian perinne kytkeytyy brittiläiseen analyyttiseen filosofiaan, jonka edustajista Hallamaa mainitsee Georg Henrik von Wrightin. Hallamaa on tyytyväinen, että on saanut olla mukana kehittämässä suomen kieltä ja suomenkielistä kirjallisuutta niin, että se on luettavaa ja käytettävää. Hänen mukaansa logiikan ja modaalilogiikan runsas opiskelu, lukioajan pitkä matematiikka ja Jaakko Hintikan mahdollisten maailmojen semantiikka ovat olleet hyödyllisiä apuvälineitä hänelle myös keskiajan tutkimuksessa.

Matka asiantuntijaksi

Suomen Kristillisen ylioppilasliiton pääsihteerinä toimimisen lisäksi Hallamaan opiskeluaikaan sisältyi apurahojen saamista sekä tutkimusta Ruotsissa ja Saksassa. Ruotsissa ollessaan Hallamaa kiinnostui tutkimaan tapoja, joilla sortavia rakenteita oikeutetaan teologialla. Hän teki gradunsa ja lisensiaatintutkielmansa jäsenikseen ainoastaan valkoisia hyväksyvän eteläafrikkalaisen reformoidun kirkon teologiasta ja antropologiasta. Tätä varten hän opiskeli afrikaansin kielen ja hankki kaikki tutkimukseen tarvittavat lähteet.

Väitöskirjansa Hallamaa innostui tekemään mielestään käytännönläheisestä aiheesta, persoonan käsitteestä angloamerikkalaisessa moraalifilosofiassa. Väitöskirjan valmistumisen jälkeen hän on toiminut apulaisprofessorina ja professorina Helsingin yliopistossa. Hän on ollut monessa mukana, muun muassa Suomen Akatemian palkkalistoilla, Julkisen sanan neuvostossa, Väestöliiton toimikunnassa, opetusalan eettisessä neuvottelukunnassa sekä Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettisessä neuvottelukunnassa. Hallamaa kertoo kirjoittaneensa tutkimusaiheistaan, ja osallistuneensa myös lukion oppikirjojen kirjoittamiseen. Yksi tulevaisuuden unelma hänelle on englanninkielisen kirjan kirjoittaminen käsitteellisten innovaatioiden aiheesta, joiden opetuksesta opiskelijat ovat häntä monesti kiittäneet.

Innostavin tutkimus Hallamaan mukaan on ollut yhdessä toimimisen etiikkaan liittynyt hanke, jossa pohditaan mitä yhdessä toimiminen on, ja kuinka hyvän yhteistoiminnan edellytykset voidaan tunnistaa. Hänen kirjansa Yhdessä toimimisen etiikka valmistui vuonna 2017. Hanke alkoi luentosarjoina opiskelijoille, ja 2017 valmistui monenkeskinen vastavuoroisuus -niminen eettinen teoria. Jatkona tälle teorialle Hallamaa suunnittelee kirjaa epäonnistumisen etiikasta, joka aiheina tulevat olemaan yhteistoiminnan sujumattomuus, virheet, erheet sekä se, että myös väärintekemiset sisältyvät yhteistoimintaan. Epäonnistumisen etiikka -kirjassa käsiteltyjen teemojen tutkimus on tärkeää myös tekoälytoiminnassa.

Tuhoaako tekoäly nuorison? – Tekoälyn määritelmä, tekoälyn kehittyminen ja teologian asiantuntijan roolin muuttuminen tekoälyn ajassa

Hallamaan mukaan ei ole olemassa mitään yleisesti hyväksyttävää tekoälyn määritelmää. Hän kertoo, että joidenkin mukaan ei voida puhua vielä tekoälystä, vaan kyse on laskennallisista algoritmeista. Digitaaliselle applikaatiolle voidaan luoda säännöt, ja siten se pystyy tuottamaan dataan perustuen jonkun jutun. Nämä ohjelmat eivät lähde perustuksista rakentamaan, vaan toimivat todennäköisyyksien perusteella. Valtavalla määrällä dataa ne on kuitenkin pystytty kouluttamaan tuottamaan esimerkiksi esseen yliopisto-opintoihin. Hallamaan mukaan: ”ei ne mitään ymmärrä – se ei ole älyä, vaan ne ovat tyhmiä.” Hän muistuttaa myös, että esimerkiksi ChatGPT nojaa enimmäkseen Yhdysvaltojen ja muiden johtavien teollisuusmaiden dataan ja monista muista maailman valtioista siihen ei tule dataa ollenkaan.

Hallamaa korostaa, että teknologian kehityksen keskellä me olemme edelleen muuttumattomia ihmisiä, jotka kaipaavat hyväksyntää

Hallamaa toteaa, ettei vielä pystytä sanomaan, mikä kaikki muuttuu tekoälyn kehittyessä. Paljon on jo muuttunut, ja olemme itse sen muutoksen keskellä. Hänen mukaansa kyse ei ole vain sovelluksista taikka siitä, ettei saatavilla ole asiakaspalvelua. Elämme jo itsepalveluyhteiskunnassa, jossa asiat hoidetaan konevälitteisesti, ja siitä tunnetaan avuttomuutta ja raivoa, kun asiat eivät toimikaan.

Haastattelussa nousee esille tuttu moraalisaarna; miten informaatiovallankumous tuhoaa nuorison. Ensin tulivat kirjat, sitten radio, levyt, televisio, ja nyt internet, joka tuhoaa nuorison. Hallamaan mukaan näistä kaikista keksinnöistä voidaan saada aikaan sekä hyvää että pahaa. Vaikka kanavat itsessään ovat amoraalisia, hän muistuttaa, että niiden teho on kuitenkin valtava. Aikoinaan kirjat kopioitiin, ja kopiot levisivät ympäri maailmaa. Kirjojen kirjoittajissa oli siihen aikaan jotain karsintaa, mutta nykyään kuka tahansa voi kirjoittaa jotain älylaitteellaan ja levittää sanomansa sekunnissa ympäri maailmaa. Hallamaa korostaa, että teknologian kehityksen keskellä me olemme edelleen muuttumattomia ihmisiä, jotka kaipaavat hyväksyntää. Haukku tekee yhä haavan, loukkaa ja traumatisoi.

Teologi ajattelee tekoälyä

Teoreettisen filosofian hyöty tekoälytutkimuksessa on Hallamaan kokemuksen mukaan ollut suuri. Filosofian tuntemus on auttanut helpohkosti ymmärtämään, miten asiat pitää esittää ja ajatella, jotta ne voitaisiin digitalisoida. Digitaalisten järjestelmien kehittämiseen liittyviä tavoitteita ovat esimerkiksi turvallinen käyttö ja käytettävyys, ja yhtä lailla tehokkuus ja huolellisuus. Näiden samanaikainen priorisointi on vaikeaa. Hallamaa kertoo, että ETAIROS-hankkeen toinen nimi on “Eettinen tekoäly valtion hallinnon ohjauksessa”. Käytännössä siinä mietitään, kuinka valtion hallinnon ohjaavia funktioita voitaisiin järjestää tekoälyn avulla. Kysymys on suuri, eikä sitä voida ratkaista sellaisenaan. Yksittäisiin kohteisiin voidaan kuitenkin luoda eettisesti kestävät järjestelmät.

Hallamaa pitää valtavan tärkeänä, että teologian opiskelussa pysyisi kosketus ajatteluperinteeseen ja juuriin. Hänen mukaansa monet alat nykymaailmassa ovat aivan historiattomia. Meidän keskeiset instituutiomme ovat vuosisatojen kehityksen ja myös yhteiskunnallisten taisteluiden tulosta. Esimerkiksi naisten oikeudet toimia ja opiskella eivät ole itsestäänselvyyksiä eivätkä sellaisena pysy, jos emme huolehdi yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista. Yksi Hallamaan työn jalokivistä on hänen tutkimuksensa vaikuttamismekanismien parissa. Keskinäisessä luottamuksessa on hänen mukaansa lahjan elementtejä. Vaikuttamista voidaan ajatella argumenttina, ja vaikuttamalla aikaansaatua toimintaa, eli vaikuttamista yhteistoimintona kumuloituvana argumenttina: esimerkkinä Hallamaa toteaa, että tämäkin haastattelu on vuorovaikutusta, jossa kaikkia osapuolia tarvitaan. Hänestä on ollut mukavaa kuulla palautetta siitä, että on voinut onnistua luennoillaan tarjoamaan eväitä opiskelijan elämään ja tehtäviin. Erityisesti hän kokee yhteistoiminnan olleen vastavuoroista. Kaikki työ yliopistossa, kaikki opiskelijat, työtoverit, kollegat, yhteiskunta – ihmisten toiminta punoutuu koko ajan yhteen.

Kirjoittaja