Sopivatko Juice Leskisen laulut virsikirjaan?

Viime aikoina on noussut keskustelua siitä, sopisivatko Juice Leskisen laulut virsikirjaan. Olen tehnyt teologisen lisensiaattityöni Leskisen laulujen pääajatuksista 1980-luvun lopulla ja asiaa on kysytty myös minulta. Mielestäni Juicen laulut eivät sovi nykyisen kaltaiseen virsikirjaan. Vastaus vaatinee vähän perusteluja.

Vapaa yksilö

Ensimmäinen perusteluni on se, että Juice ei tehnyt laulujaan virsikirjaan, joten lauluntekijälle tehtäisiin vääryyttä, jos niitä alettaisiin sovitella muottiin, johon lauluja ei ole tarkoitettu. Virret käyvät läpi komiteoiden käsittelyä ja muokkausta, ja tämä olisi Leskiselle kauhistus. Koko tuotantonsa ajan hän korosti ihmisen yksilöllisyyttä ja vapautta kaikenlaisten järjestelmien ja systeemien vallasta, joten hänen laulujensa alistaminen kirkolliselle kontrollille olisi irvokasta Leskisen peruspyrkimysten kannalta.

Juicen laulut kuvaavat yksilön kokemuksia ja näkemyksiä, ja usein pohtivat myös uskontoon liittyviä asioita. Niitä ei kuitenkaan ole tehty ilmentämään vuoropuhelua Jumalan kanssa: laulaja ei asetu Jumalan kasvojen eteen pohtimaan, mietiskelemään, ylistämään tai rukoilemaan. Ainakin perinteisesti virren on ajateltu ilmentävän tällaista asetelmaa, jolloin Leskisen laulut eivät sovellu kyseiseen käyttötarkoitukseen.

Jumala, kirkko ja kosminen energia

Itse asiassa Juicen laulujen yhteydessä sana Jumala saa toisenlaisen merkityssisällön kuin perinteisessä kirkollisessa ajattelussa. Kirkko tai ainakin sen valtaa pitävä kerros on ajatellut, että käsitys Jumalasta on tarpeellista ja mahdollista määritellä. Tähän perustuvat kirkon opit ja katekismukset. Leskinen vastusti periaatteellisesti asioiden tarkkaa määrittelemistä, koska hänelle itsenäisyys, vapaus ja elinvoima olivat perusasioita. Tarkka määrittely rajoittaa ja turmelee.

Edellä mainituista lähtökohdista nousee Leskisen laulujen kriittinen perusasenne oppeja ja systeemejä, viranomaisia ja yhteiskuntaa kohtaan. Aito elämä turmeltuu yhteiskunnallisissa järjestelmissä, ja aito ihmisyys hautautuu oppien ja roolien alle. Sama koskee myös uskontoa ja kirkkoa: se on järjestelmä, jota papit ja piispat hallinnoivat ja joka tarkan määrittelynsä vuoksi turmelee aidon elämän ja uskon. Uskovaiset ovat usein laulujen kritiikin kohteena, ja tämä näkyy esimerkiksi lauluissa Jeesus pelastaa ja Valtatie 9.

Sama perusasenne näkyy myös elämän perimmäisissä asioissa. Leskisen lauluista voi päätellä, että jumaluus on kosmista energiaa, joka liikuttaa kaikkea ja vaikuttaa kaikessa, mutta jota ei voi määritellä. Tämä johtaa mystiseen ja anarkistiseen perussuhtautumiseen. Silläkin on oma vaikutuksensa kristillisessä perinteessä, mutta on vaikea ajatella, että tämä saisi nykyisessä kirkollisessa kristillisyydessä niin keskeisen aseman, että Leskisen laulut uppoaisivat luontevasti sen sisään. Jumalasta puhuvat esimerkiksi laulut Jumala, Kuinka jumalaa pilkataan ja Usko sinä vaan.

Jeesus ja rokkari

Juice laulaa myös Jeesuksesta, ja laulujen antamista vihjeistä voi päätellä, että Jeesuksen hahmo on eräänlainen rokkarin prototyyppi: Jeesus ilmensi samaa itsenäisyyttä ja kapinallisuutta kuin rokkari, ja rokkari jatkaa Jeesuksen viitoittamalla linjalla nykyisessä maailmassa. Tämä hahmo on kuitenkin kaukana kirkon opillisesti määrittelemästä Jeesuksesta, eikä sopisi ainakaan kovin luontevasti muun virsimateriaalin joukkoon. Juice laulaa Jeesuksesta esimerkiksi kappaleissa Twistin ylivoimaa, Snadisti sadisti sekä Matteus, Markus, Luukas ja mä.

Rakkaus ja mystiikka

Monissa lauluissa inhimillinen rakkaus voi viitata itsensä ylitse: rakkaus ja seksuaalisuus avaavat yhteyden johonkin elämää suurempaan. Tämä näkyy esimerkiksi kappaleessa Pyhä toimitus, joka kuvaa sukupuoliyhteyttä. Laulussa Viime yönä ennen kahta kuvataan puolestaan hahmoa, joka voi olla rakastettu tai joku uskonnollis-mystinen hahmo.

Selvästi mystinen tai tuonpuoleisuuteen viittaava sävy on kappaleessa Syvänmerensukeltaja, joka kuvaa hukkuneen kokemusta: hän on löytänyt lämpimän iäisyyden ja ikuisuuden loppumattoman äänen. Laulu Tanssimaa kuvaa taas elämän lopullista päämäärää, joka kurottuu kuolemankin yli: kukat kasvavat hautakumpuun ja ilma kantaa uutta sävelmää.

Epäileminen

Leskisen laulujen ihanne on epäileminen: se vie kohti uutta ja estää paikalleen jähmettymisen. Jeesukseen liittyneenä tämän ilmaisee opetuslapsi Tuomas kappaleessa Epäile vain: ”Kyllä Jeesuskin diggaa Tuomastaan”. Lisäksi monet laulut kuvailevat muutoksen ja uudistuksen tarvetta kirkossa. Tällaisia ovat esimerkiksi Ekumeeninen jenkka ja Jenkka uskon puhdistamisesta.

Yhteenvetoa

Edellä on muutamia luonnehdintoja Juicen laulujen ajatuksista. Helpoimmin yleiskuvan kyseisestä tematiikasta saa kirjastani Uskonto ja kasvatus vuorovaikutuksena (LK-kirjat 2008). Laajempi katsaus populaarikulttuurin uskonnollisuuteen on vastaavasti artikkelissani Hard Rock Hallelujah: Jeesus ja lopunajat populaarimusiikissa ja kulttuurissa (teoksessa Jeesuksen opetukset, STKS 273/2012).

Juice ja virsikirja?

Mutta siis, sopivatko edellä kuvatut Juicen laulujen yleisnäkemykset virsikirjaan? Kysymys liittyy siihen, millaiseksi ymmärrämme virsikirjan sisällön ja luonteen: nykyisellään se on kristillisen seurakunnan yhteisissä jumalanpalveluksissa käyttämä oikeaoppinen laulukirja. Virren runousarvojen rinnalla ja jopa niitä tärkeämpänä on virren oikeaoppinen sisältö, jonka kirkon kontrollielimet ovat tarkistaneet. Jos puhumme tällaisesta virren ja virsikirjan ymmärtämisestä, eivät Juicen laulut sovi kyseiseen ympäristöön.

Toisaalta jonkin yksittäisen laulun voisi ehkä irrottaa laulujen kokonaisuudesta ja sovittaa perinteisen virsikirjan ympäristöön, mutta se olisi epäluontevaa, mikäli tätä laajempaa kokonaisuutta ei tiedosteta. Entä voisiko kirkollisen kristillisyyden ja virsikirjan yleisluonne muuttua, niin että Juicen ajattelu ja kritiikki olemassa olevaa kristillisyyttä kohtaan sopisivat sen piiriin? Tämä on laajemman keskustelun paikka: missä määrin kriittiset ajatukset koetaan perusteltuna ja missä määrin kristillistä uskoa voidaan tai halutaan tulkita anarkistiseen ja mystiseen suuntaan?

Kokonaisuudessaan Juicen laulujen suosio kuitenkin kertoo, että monet ihmiset kokevat omakseen niiden ajatukset ja kuvaukset elämästä. Ovathan monet laulut saavuttaneet lähestulkoon kansanlaulun aseman erilaisissa illanistujaisissa, kodeissa ja kapakoissa. Tämän pohjalta voi kysyä, kuinka lähellä tai kaukana tämän hetken kirkollinen kristillisyys on ns. tavallisen ihmisen elämästä. Nykyinen virsikirja ei Juice Leskisen laulujen luonteva paikka kuitenkaan ole.

Kirjoittaja Lasse Halme, TT, on Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteeri.
s-posti: lasse.halme (at) lastenkeskus.fi 

 

Kuva: Johanna Kustannus