| Marjo Ojajärvi |

Mitä hyötyä romaanien lukemisesta on moraalifilosofiselle pohdiskelulle?

ojajarvi

Romaani on ajanvietettä, jonka avulla lukija pystyy irtaantumaan tavallisesta arkielämästä sekä matkustamaan mielen maailmassa hyvinkin kauas. Kaunokirjallinen teos voi olla realistinen ajankuvaus tai idealistinen maalaus siitä, millaista elämä voisi olla. Lukijalle saattaa olla tapahtumasarjojen lukeminen riittävä lukunautinto. Romaanitarinan moraalifilosofinen pohdiskelu rikastuttaa lukukokemusta.

Kautta aikojen kaunokirjallinen teos on etsinyt vastausta kysymykseen, miten pitäisi elää. Klassikoiksi määriteltävissä kirjoissa käsitellään ihmisen pyrkimyksiä toteuttaa omia egoistisia tavoitteitaan, joiden toteutumista estää joko voimakas uskonnollinen ilmapiiri tai taloudellisesti sekä sosiaalisesti sitova ympäristö. Romaani voi toimia moraalifilosofisena pelikenttänä, jonka avulla lukija hahmottaa omaa rooliaan elämän pelissä sekä ymmärtää vastapelureiden toiminnan motiiveja. Esittelen muutamia romaaneja, joiden sisältöanalyysin kautta voidaan perustella romaanien lukemisen hyödyllisyyttä. 

Jussi Vares ja Grein

Reijo Mäen kirjoittamia romaaneja yksityisetsivä Jussi Vareksesta luetaan ajanvietteeksi. Tarinoita hersytellään kapakkakohtauksilla ja päähenkilön satunnaisilla naisseikkailuilla. Jussi Vareksen seikkailujen kautta lukija pääsee tutustumaan Turun yöelämään ja kapakkakulttuuriin. Lukijalle avautuu alamaailman karu todellisuus, jossa vahvin ja röyhkein voittaa ja jossa normaalit käyttäytymiskoodit eivät päde. Kertomuksissa on aina sama kaava: rikos ja sen ratkaisu. Pääpaino Mäen tarinoissa on tapahtumasarjojen kuvauksilla – taka-alalle jää se, kuka tekee oikein tai onko toiminta aina moraalisessa mielessä hyväksyttävää.

Isaac Bashevis Singerin klassikkoteos ”Varjoja Hudsonin yllä” kertoo juutalaisyhteisön elämästä New Yorkissa toisen maailmansodan jälkeen. Niin Singer kuin Mäki rakentaa romaaninsa siten, että yhdessä luvussa tarkastellaan tapahtumia vain määritellyn romaanihenkilön näkökulmasta. Vaikka kirjailija Singer antaa eri henkilöiden kertoa elämästä, romaanin punainen lanka on tarina Grein -nimisestä miehestä.  Keski-ikäinen Grein kamppailee juutalaisen uskonnon sääntöjen noudattamisen ja oman heikkoluonteisuutensa kanssa. Mies harhautuu toistuvasti erilaisiin naisseikkailuihin huolimatta siitä, että hän elää avioliitossa Leah-nimisen naisen kanssa. Tarina päättyy siihen, että Grein sulkeutuu juutalaisen yhteisöön ja elää ilman kontakteja muuhun maailmaan. Vain vetäytymällä maailmasta mies pystyi hallitsemaan omaa heikkoluonteisuuttaan.

Singerin tuotannossa toistuu ihmisen oman luonteen ja uskonnollisen arvomaailman yhteen sovittaminen.  Näiden romaanien lukeminen laajentaa lukijan tietämystä ihmismielen toiminnasta sekä auttaa ymmärtämään sitä, miten vahva aatteellinen ympäristö vaikuttaa yksilön moraalikäsitysten muodostumiseen. Singer haastaa romaaneissaan lukijan pohtimaan omaa aatteellista sidonnaisuuttaan sekä kyseenalaistamaan tausta-auktoriteetit, jos ne estävät yksilön oman minuuden toteutumista.

Nu måste du

”Nu måste du” on Jörn Donnerin kirjoittama, moraalisia valintoja käsittelevä romaani. Tarinan päähenkilö on hyvin menestyvän yrityksen toimitusjohtaja, joka ei tunne elävänsä onnellisessa avioliitossa. Mies rakastuu nuoreen naiseen ja ajautuu seksisuhteeseen tämän kanssa. Miehen taloudellinen sekä sosiaalinen asema on sidoksissa aviopuolison suvun yritykseen.  Romaanissa pohditaan sitä, voiko ihminen edetä omien tavoitteiden mukaisesti vai pitääkö hänen ottaa huomioon muut ihmiset. Tässä romaanissa mies pitää omaa onnellisuuden tavoittelua moraalisesti oikeutettuna ratkaisuna, minkä vuoksi hän jättää vaimonsa ja perheensä. Miten vaimo, työyhteisö ja muu lähipiiri reagoi miehen toimintaan?  ”Nu måste du” -romaani on kuin kuvausta arkielämästä.

Mutta mitä hyötyä on lukea romaanista samankaltaisia asioita, joita tapahtuu tavallisessa elämässäkin? Romaanit ovat oman aikansa ajankuvausta, minkä lisäksi joissakin romaaneissa pystytään luomaan kuvaa siitä, millaista elämä voisi parhaimmillaan olla.  Donnerin romaaneissa päähenkilö uskaltautuu irtaantua sosiaalisesti ja taloudellisesti turvallisesta ympäristöstä, koska tuossa ympäristössä hän ei ole voinut toteuttaa elämäänsä siinä muodossa kuin hänen sisimpänsä sitä vaatii. Tämä sama teema: kuinka pitäisi elää, että olisi onnellinen, on myös havaittavissa Donnerin kahdeksanosaisessa Andersin suvun vaiheita käsittelevässä romaanisarjassa kuin kirjailijan teoksessa ”En kärleks historia”.

Poikkeustiloja – Moraalifilosofinen harjoitus

André Brinkin romaanin ”Poikkeustiloja” lukeminen on haastavaa. Siihen sisältyy kolme tarinaa: nuoren tytön kustantajalle lähettämä rakkaustarina, kertojan oma seikkailu nuoren naisen kanssa sekä kirjallisuustieteellinen analyysi siitä, miten rakkauskertomus pitäisi kirjoittaa. Kirjailija Andrè Brink esiintyy teoksessaan kirjoittajana, kertojana ja kirjallisuuden tutkijana, ja välillä hänet voi tunnistaa jopa kirjan päähenkilöksi. ”Poikkeustiloja”- teos vaatii useamman lukukerran, joten sellaisenaan se on oiva lukunautinto himolukijalle.

Romaanin ”Poikkeustiloja” loppu on moraalifilosofinen harjoitustehtävä: kirjoittaja kertoo viisi mahdollista päätösvaihtoehtoa rakkaustarinalle. Moraalifilosofin tavoin Brink maalaa eri vaihtoehtoja rakkaussuhteelle ja esittää perusteluita eri romaanihenkilöiden näkökulmasta. Lukijan tehtäväksi jää harkita, miten rakkaustarinan tulisi jatkua tai päättyä ja millaisia ratkaisuja romaanihenkilöiden olisi tehtävä.

Teoksen ”Poikkeustiloja” avulla voidaan osoittaa se, miten kaunokirjallisuus pystyy käsittelemään moraalifilosofia kysymyksiä laajemmin ja monipuolisemmin kuin elokuva tai irrallinen filosofinen esimerkki. Tarina antaa romaanihenkilöille persoonallista ja historiallista syvyyttä, mikä puuttuu tieteellisistä tutkimustuloksista tai erikseen rakennetuista esimerkkitilanteista. Tarinoiden avulla voidaan myös esittää, miksi ihmiset toimivat eri tavoin, vaikka heidän arvomaailmansa olisi samanlainen. Taitava kirjailija rakentaa lisäksi romaanitarinaan erilaisia tapahtumavaihtoehtoja niin, että lukijan pohdittavaksi jää se, millainen kokonaisuus tarinasta muodostuu. Samoin kuin, mikä on moraalisesti oikea ratkaisu.

 

Kirjoittaja Marjo Ojajärvi on Vihdin kunnan sivistysjohtaja, jonka väitöstutkimus: ”Rakastuva keski-ikäinen mies etsii itseään – Moraalifilosofinen tutkimus André Brinkin, Jörn Donnerin ja Isaac Bashevis Singerin romaaneista”  tarkastettiin 8.6.2012 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

S-posti: marjo.ojajarvi (at) vihti.fi

Kuva: Marjo Ojajärvi

Lähdeluettelo

André Brinkin, Jörn Donnerin, Reijo Mäen ja Isaac Bashevis Singerin romaaneja

Kirjallisuus

Diamond, Core: ”Martha Nussbaum and the need for novels”, p. 39–64. ed. Adamson, J. Freadman, R. and Parker, D. Cambridge University Press, Cambridge, 1998.

Ehrnrooth, Jari: ”Rakkaudentunnustus”, Teoksessa: Tarkemmin ajatellen kansakunnan henkinen tila, s. 34–61. toim. Niiniluoto, I. ja Sihvola, J., Helsinki, 2008.

Knuuttila, Simo: ”Romaani ja moraali”. Todistajan katse, Kirjoituksia taiteen ja kirjallisuuden etiikasta, s. 165–173, toim. Leena Krohn ja Eila Kostamo, Porvoo, 1992.

Mikkonen, Jukka: ”Fiction and the Weave of Life by Gibson, John”, The Journal of Aesthetics and Art Criticism, Volume 66, Issue 4, p. 403–406, Fall, 2008.

Mikkonen,  Jukka: Analyyttinen kirjallisuuden filosofia. Internet: http://filosofia.fi/node/3419 , julkaistu 18.2.2008.

Nussbaum, Martha, C.: ”The literary imagination in public life”, Renegotiating Ethics in Literature, Philosophy, and Theory, p. 222–246, ed. by Adamson, J., Freadman, R. and Parker, D., Cambridge University Press, Cambridge, 1998.

Ojajärvi, Marjo: Rakastuva keski-ikäinen mies etsii itseään. Moraalifilosofinen tutkimus André Brinkin, Jörn Donnerin ja Isaac Bashevis Singerin romaaneista. STKSJ 271. Vantaa, 2012.

Soikkeli, Markku: Lemmen leikkikehässä, Rakkausdiskurssin sovellukset 1900–luvun suomalaisissa rakkausromaaneissa, Suomalaisen Kirjallisuuden seura. Helsinki, 1998.