Iisakin kohtaaminen johdattaa pohtimaan ihmisen suhdetta muuhun elolliseen

Teologian näkökulmasta eläinavusteinen toiminta ei ole vain hyvinvoinnin tai oppimisen tukemista. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa työtään aloitteleva Iisak-koira herättää ihastusta ja pohdintaa ihmisen suhteesta eläimiin, niiden itseisarvosta ja kaikkien lajien yhteisestä hyvästä.

Helsingin yliopiston keskustakampuksella voi törmätä vilkkaaseen terrieriin, Iisakiin. Iisak on toisinaan “työkokeilussa” teologisen tiedekunnan yliopistonlehtori Maria Buchertin työtoverina opiskelijoiden ohjaus- ja pienryhmätilanteissa.

”Omat kokemukseni koirieni kanssa synnyttivät kiinnostukseni koira-avusteista pedagogista toimintaa kohtaan. Huomasin koirieni kanssa toimiessani, etten oikeastaan ymmärtänyt niitä niin hyvin kuin olin kuvitellut. Minulla, kuten monella muullakin, oli virheellisiä käsityksiä koirista lajina ja siitä, mistä ne pitävät. Oma koirani Iisak on nyt ollut tutustumassa yliopiston tiloihin, ja se tulee harkitusti mukaani ohjaus- ja ryhmätilanteisiin”, Buchert kertoo.

Koiran läsnäolo tukee hyvinvointia ja oppimista

Buchert on suorittanut koira-avusteisen kasvatus- ja kuntoutustyön täydennyskoulutuksen, ja myös Iisak on saanut koulutusta tehtäväänsä. Se on myös todettu soveltuvaksi koira-avusteiseen toimintaan Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n toimesta, vaikka Buchert välillä epäileekin sen innokkaan luonteen sopivuutta tehtävään. Iisak oli esimerkiksi ensimmäisillä vierailuillaan yliopistolla hypännyt innoissaan päärakennuksessa järjestetyn lääketieteellisen konferenssin esittelypöydälle tervehtimään sitä ihailevia konferenssivieraita.

Korkeakouluympäristössä eläinavusteinen toiminta ei ole kovin yleistä. Oppilaitoskoirana Iisak on tässä suhteessa harvinaisuus, ja ainakin Helsingin yliopiston keskustakampuksen ainoa.

“Iisakin tehtävänä on olla läsnä ohjaus- ja opetustilanteissa, olla oma itsensä. Eläimen läsnäolo voi tutkitusti rauhoittaa opiskelijoita, laskea verenpainetta, sydämen sykettä ja auttaa kokemaan turvaa. Nämä kaikki ovat oppimisen perusedellytyksiä, joten eläinavusteisella toiminnalla on selkeitä pedagogisia tavoitteita. Koira toimii myös tunteiden säätelyn ja oman toiminnan reflektion apuna; mitä tein, kun koira reagoi innostuneesti tai rupesi sähläämään. Toisaalta onnistuneet vuorovaikutustilanteet koiran kanssa voivat lisätä pystyvyyden kokemuksia ja esimerkiksi vahvistaa positiivista kokemusta itsestä oppijana”, Buchert pohtii.

Pyrkimys eläinyhteyteen on yksi ihmistä määrittelevistä piirteistä, ja tavoitteellisessa eläinavusteisessa toiminnassa tätä ihmisen ja eläimen yhteyttä hyödynnetään yksilön hyvinvoinnin, oppimisen ja kuntoutuksen tukena

Eläinavusteista toimintaa toteutetaan koirien lisäksi myös esimerkiksi lampaiden, kanojen ja hevosten kanssa pedagogisissa tilanteissa tai osana fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä kuntoutusta. Pyrkimys eläinyhteyteen on yksi ihmistä määrittelevistä piirteistä, ja tavoitteellisessa eläinavusteisessa toiminnassa tätä ihmisen ja eläimen yhteyttä hyödynnetään yksilön hyvinvoinnin, oppimisen ja kuntoutuksen tukena.

Koiran äärellä voi joutua pohtimaan ihmisen oikeuksia suhteessa toislajisiin

Yksilön hyvinvoinnin vahvistamisen lisäksi eläinavusteisella toiminnalla voi olla myös laajempi, yhteiseen hyvään ulottuva merkitys. Tämä näkökulma on keskeinen myös Buchertin työssä.

“Itselleni koira-avusteisessa toiminnassa on tärkeintä toislajisen positiivinen kohtaaminen, sen herättämät oivallukset ja kokemukset. Toivon, että ne auttaisivat huomaamaan, että kun itse toimin niin, että eläimellä on hyvä olla, tuottaa se hyvää oloa myös itselle”.

Buchert kertoo tavoittelevansa eläinavusteisella toiminnalla myös sitä, että opiskelijat tunnistaisivat eläimen itseisarvon, tiedostaisivat omia virheellisiä käsityksiään toislajisista ja pohtisivat omaa asemaansa, oikeutuksiaan ja oletuksiaan suhteessa muihin lajeihin.

“Iisakin läsnäolo voi herättää pohdintoja esimerkiksi siitä, onko oikein, että ihmisen kuuluisi saada koskea tai lähestyä koiraa koska tahansa, vai onko sillä jotkin omat rajat ja olemassaolon ehdot, joita meidän tulisi kunnioittaa”, Buchert avaa.

Eläinteologia kysyy, millainen ihmisen suhde muihin lajeihin pitäisi olla

Tällainen ihmisen ja toislajisten välista suhdetta koskevien näkemysten tarkastelu on nykyisen ympäristökriisin näkökulmasta oleellista. Eko- ja eläinteologian yksi pyrkimys on löytää pyhien kirjoitusten ja uskontoperinteiden tarjoamia näkökulmia tähän ihmisen ja muiden lajien välisen suhteen uudelleenmäärittelyyn. Yksi keskeinen eläinteologian kysymys liittyy omistajuuteen: Kenelle oma ja toislajisten elämä kuuluu, ja onko ihminen erityisessä, omistajamaisessa asemassa suhteessa muihin lajeihin?

Monet kristillisestä perinteestä nousevat eläinteologiset näkemykset haastavatkin hierarkkisen käsityksen ihmisten ja toislajisten välisestä suhteesta, jossa eläin on hyödykkeen asemassa, tai esimerkiksi lemmikkieläin on olemassa ensisijaisesti ihmisen toiveita tai tarpeita varten. Kristillinen näkemys elämästä lahjana haastaa näitä käsityksiä: ihminen ei omista omaa eikä muiden elämää, vaan kaikki elämä on vastaanotettu lahjana. Kaikki elolliset ovat siis osallisia samasta luomakunnan yhtenäisestä ja keskinäisriippuvaisesta verkostosta. Tästä näkökulmasta ihminen hahmottuu ennen kaikkea relationaalisena olentona, eikä erillisenä tai ylivertaisena muista lajeista tai ympäristöstä. Kristillisen luomisuskon mukaisesti jokainen olemassa oleva lajista riippumatta on arvokas ja olemassaolo itsessään on pyhää. Tästä seuraa myös eettinen vastuu. Ihmisen myötätunnon ja huolenpidon tulisi ulottua myös toislajisiin ja kaikkeen elolliseen ympäristöön.

Vuorovaikutus eläimen kanssa voi avata asenteita ja toimintaa kohti kaikkien lajien yhteistä hyvää

Nämä kristilliset eko- ja eläinteologian sekä ympäristöetiikan näkökulmat ihmisestä riippuvaisena, tasavertaisena ja vastuullisena osana luomakunnan verkostoa luovat teologista pohjaa myös eläinavusteiselle toiminnalle. Ihmisen hyvinvointi ja hyvä elämä rakentuvat suhteessa ja yhteydessä toislajisiin ja muuhun ympäristöön. Kun nykyinen ympäristökriisi, kristillinen eko- ja eläinteologia sekä ympäristöetiikka kutsuvat ihmistä laajentamaan myötätuntoa ja huolenpitoa kaikkeen elolliseen, tarjoaa eläinavusteinen toiminta tähän konkreettisen ja kokemuksellisen harjoittelun paikan. Positiivinen vuorovaikutus esimerkiksi koiran kanssa voi toimia siltana, jota pitkin myötätunto ja ymmärrys voi laajentua yksittäisestä eläimestä myös muuhun elolliseen ympäristöön. Nämä teemat ovat keskeisiä myös Maria Buchert eläinavusteisessa toiminnassa.

“Yliopiston kestävyystavoitteiden mukaisesti meiltä pitäisi valmistua opiskelijoilta, joilla on riittävät tiedot ja taidot kestävään elämään ja valintoihin. Vaikka olisi lukenut ja oivaltanut näistä asioista tiedollisesti paljon, on eri asia kokea jotakin konkreettista ja kehollista toislajisen kanssa. Koiran läsnäolo mahdollistaa syvemmän ja pedagogisesti vahvemman oppimiskokemuksen kestävyystavoitteisiin liittyvistä teemoista. Kohtaamisessa voi tapahtua myös jotakin sellaista hyvää, joka avaa halun hyvän jakamiseen myös muiden kanssa. Iisakin herättämä ihastus ja sen vastavuoroisesti osoittama ihastus ihmistä kohtaan, voi saada ihmisessä aikaan avautumista kaikkea elollista ja yhteistä maailmaa kohtaan, joka voisi näkyä myötätuntoisena ja vastuullisena toimintana”, Buchert kuvailee.

Maria Buchertin ja Iisakin toteuttamalle eläinavusteiselle toiminnalle korkeakouluympäristössä on helppo löytää pedagogisia ja yksilöpsykologisia perusteita. Toislajisen läsnäolo ja siihen koettu yhteys voivat vahvistaa yksilön hyvinvointia ja oppimisen edellytyksiä merkittävästi. Samalla eri yhteyksissä toteutettavalle eläinavusteiselle toiminnalle löytyy myös vahvoja eko- ja eläinteologisia perusteita. Ohjattu ja konkreettinen vuorovaikutus toislajisen kanssa voi murtaa näennäistä kokemusta ihmisen erillisyydestä tai ylivertaisesta, omistajamaisesta suhteesta muuhun elolliseen. Se voi herättää arvostusta, myötätuntoa ja vastuuntuntoa kaikkea elollista kohtaan. Positiivisia tunteita, kuten ihastusta herättävä kohtaaminen toislajisen kanssa voi synnyttää halun muuttaa omaa toimintaa ja tehdä valintoja, jotka edistävät myös muiden, ihastuttavien lajien hyvinvointia ja rakentavat ekologisesti kestävämpää yhteistä tulevaisuutta.

Linkit ja kirjallisuus

Hannola, Terhi: Merkitykselliset monilajiset suhteet. Etnografinen tutkimus maatila- ja tuotantoeläinten turvakodeissa. Teologinen Aikakauskirja, Vuosikerta. 129, Nro 4, 2024. https://doi.org/10.62442/ta.143704

Hintikka, Kaisamari: On eläinteologian aika. Latvus, Kari & Pesonen, Heikki (toim.): Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä. Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja, Nro 140. Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus, 2023.

Kainulainen, Pauliina: Eläin Jumalan kuvana. Latvus, Kari & Pesonen, Heikki (toim.): Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä. Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja, Nro 140. Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus, 2023.

Latvus, Kari & Pesonen, Heikki: Eläinoikeudet ja eläinteologia. Latvus, Kari & Pesonen, Heikki (toim.): Eläinteologia ja eläinoikeudet kirkon kysymyksenä. Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja, Nro 140. Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus, 2023.

Pesonen, Heikki & Kallinen, Timo (toim.): Henkipuita ja tilanhoitoa. Uskonnot ympäristökriisien aikakaudella. Turku: Eetos, 2025.