Abrahamilaisten uskontojen pyhiä tekstejä luonnosta ja luomakunnasta – Kolmen uskonnon kuunteleva keskustelu Kirjoituksista 20.5.2026

Kolmen abrahamilaisen uskonnon kuunteleva keskustelu Kirjoituksista, laajalti käytettyä Scriptural reasoning -lähestymistapaa suomalaisittain soveltaen, käytiin keskiviikkona 20. toukokuuta 2026 Espoon Suvelan kappelissa. Teemaksi oli valittu aina enenevässä määrin ajankohtainen ”ympäristö, luonto, luomakunta”. Keskustelun keskiössä olivat pyhät kirjoituksemme ja se, mitä ne meille kullekin niihin uskovalle tästä asiasta puhuvat. Esitelmiä ei tässä keskustelussa pidetty. Sen sijaan avattiin luettavaksi Koraani, Heprealainen Raamattu sekä Uusi testamentti niistä kohdista, joista tekstin valitsijaksi valtuutettu oli hyväksi katsonut.

Tämä lähestymistapa on tietenkin – ja tarkoituksella – hyvin subjektiivinen. Sen mitä tietty uskonto jostain aiheesta sanoo, voi yleensä tarkistaa oppi- ja käsikirjoista, mutta tässä keskustelun muodossa kysytäänkin: ”Mitä sinun pyhä kirjasi sanoo juuri sinulle?” Niinpä luettavaksi tuodut tekstit eivät välttämättä ole lainkaan niitä itsestään selvimpiä katkelmia – niitä, joihin voi löytää viittauksia kirjallisuudesta. Näin oli tälläkin kertaa.

Koraanin tekstin oli valinnut peruskoulun ja lukion islamin lehtori Isra Lehtinen, Heprealaisen Raamatun katkelmat eläkkeellä oleva juutalaisen uskonnon opettaja Nurit Steinbock-Vatka ja Uuden testamentin tekstin Espoon hiippakunnassa asiantuntijana työskentelevä pastori Timo-Matti Haapiainen. Luettavuuden vuoksi valittuja tekstejä siteerataan alla osittain hieman lyhennetyssä muodossa.

Koraani: Luomakunta on lahjaa ihmiselle

Isra Lehtinen oli valinnut luettavaksi kaksi Koraanin tekstiä, joista ensimmäinen, suurasta 2, on kertomus ihmiskunnan alkumetreiltä. Se on Raamatun luomiskertomuksen tuntevalle hyvinkin tuttuja elementtejä sisältävä jakso. Tätä suuraa kutsutaan islamissa Koraanin äidiksi, ja sen ajatellaan olevan kuin Koraani pienoiskoossa. Toinen teksti, suurasta 16, puolestaan ylistää Jumalaa kaiken hyvän antajana. Hän on antanut ihmisille luomakunnan ravinnon lähteeksi, iloksi ja hyödynnettäväksi, mutta samalla hän antaa Koraanissa tarkkoja ohjeita sen oikeasta hyödyntämisestä.

Suura 2: 30–37
30. Herrasi sanoi enkeleille: ”Aion asettaa itselleni sijaisen maan päälle.” He vastasivat: ”Mitä? Asetatko Sinä sinne jonkun, joka aiheuttaa turmelusta ja vuodattaa verta, vaikka me ylistämme Sinun kunniaasi ja julistamme Sinun pyhyyttäsi?” Jumala sanoi: ”Minä tiedän sellaista mitä te ette tiedä.”

31. Hän opetti Aadamille kaikkien asioiden nimet ja näytti ne sitten enkeleille sanoen: ”Kertokaa Minulle näiden kaikkien nimet, jos väi­tätte puhuvanne totta!”

32. He vastasivat: ”Ylistys Sinulle! Emmehän me tiedä muuta kuin mitä Sinä olet meille opettanut. Sinä olet Tietävä, Viisas.”

33. Jumala sanoi: ”Aadam, sano heille näiden nimet!” Kun Aadam oli kertonut heille niiden nimet, Jumala sanoi: ”Enkö sanonut teille tietäväni taivaan ja maan salaisuudet? Minä tiedän, mitä te salaatte ja mitä tuotte julki.”

34. Sitten Hän sanoi enkeleille: ”Kumartakaa Aadamia!”, ja he kumar­sivat, paitsi Iblis, joka kieltäytyi ja oli kopea. Hän ei uskonut.

35. Me sanoimme: ”Aadam, saat asua puolisosi kanssa Paratiisissa. Syökää vapaasti mistä haluatte, mutta älkää lähestykö tätä puuta, ettette tekisi väärin!”

36. Saatana sai heidät kuitenkin horjahtamaan, ja hänen takiaan he joutuivat sieltä pois. Me sanoimme heille: ”Syöksykää kaikki kolme maan päälle toistenne vihollisina. Maassa te saatte joksikin aikaa suojapaikan ja ravinnon.”

37. Aadam sai sanoja Herraltaan, joka oli hänelle laupias. Hän on Laupias, Armollinen.

Suura 16: 3–17

3. Hän on tosiaan luonut maan ja taivaan. Hän on niiden yläpuolella, joita te asetatte Hänen rinnalleen.

4. Hän on luonut ihmisen siemenpisarasta, mutta silti tämä riitelee Hänen kanssaan.

5. Hän on luonut myös karjaeläimet, joista te saatte lämpimiä vaatteita ja muuta hyötyä ja joista te saatte ruokaa.

6. ne ovat komeita katsella, kun tuotte ne iltaisin levolle ja laskette aamulla laitumelle.

7. Ne kantavat teidän taakkojanne kaukaisiin maihin, joihin te ette muuten pääsisi kuin töintuskin. Herranne on Laupias, Armelias.

8. Hän on myös luonut hevoset, muulit ja aasit, joilla te voitte ratsastaa ja kulkea komeasti. Hän luo myös kaikkea sellaista mitä te ette tunne.

9. Jumalan asiana on suunnata matka, mutta jotkut poikkeavat tieltä. Jos Hän haluaisi johdattaisi Hän teidät kaikki.

10. Hän lähettää taivaasta sateen, niin että te saatte juoda ja että pensaat, joita karjanne laiduntaa, kasvaisivat.

11. Hän kasvattaa sateen avulla viljaa, oliiveja, taateleita, rypäleitä ja kaikkia hedelmiä. Siinä on merkki pohdiskeleville ihmisille.

12. Hän on asettanut yön ja päivän teidän palvelukseenne, ja aurinko, kuu ja tähdet tottelevat Hänen käskyjään. Siinä on merkkejä ajatteleville ihmisille.

13. Hänen kaikissa monimuotoisissa luomistöissään on merkki varoituksen huomioonottaville ihmisille.

14. Hän on alistanut meren, jotta te saisitte siitä tuoretta lihaa syödäksenne ja voisitte nostaa siitä esille koruja pidettäviksi. Näet myös laivojen sitä kyntävän, jotta te voisitte tavoitella Hänen suomaansa vaurautta ja olisitte kiitollisia.

15. Hän laittoi maahan vuoria, jottei maa järkkyisi teidän allanne, ja jokia, ja teitä, jotta te voisitte kulkea eksymättä,

16. ja maamerkkejä. Ihmiset voivat myös kulkea tähtien mukaan.

17. Onko Hän, joka luo, samanveroinen kuin se, joka ei luo? Ettekö te osaa ottaa varoitusta vastaan?

Koraanissa on useita kuvauksia siitä, kuinka Jumala on luonut kaiken ja ihminen saa luodusta itselleen ravinnon. Koraani kehottaa etsimään luonnosta Jumalan merkkejä, jotka hän on antanut ihmisille Koraanissa olevien sanallisten merkkien lisäksi. Kristityillä samankaltainen ajatus sisältyy ajatukseen Jumalan yleisestä ja erityisestä ilmoituksesta: yleinen ilmoitus näkyy luomakunnassa, erityinen Raamatussa.

Koraanin mukaan maa ja meri ovat turmeluksen alaisia, mikä viittaa siihen, että turmelus on ihmisen aiheuttamaa. Ihminen voi kuitenkin valita joko hyvän tai pahan. Tämä on tuttu näkemys myös nykypäivän ympäristöajattelussa.

Luettujen tekstien lisäksi Isra Lehtinen nosti Koraanista esiin myös muita luontoa kunnioittavia kohtia, kuten säädöksen siitä, ettei sodankäynti saa vahingoittaa puita.

Lehtinen korosti sitä, että Koraani ei ole tieteen oppikirja, mutta tieteellä ei silti tule kumota Koraania. Tosin tiede voi monessa asiassa olla sopusoinnussa Koraanin kanssa. Ihminen kehittyy koko ajan, ja Koraanin mukaan Jumala on luonut asioita, joita ihminen ei vielä tunne. Kuten tiede on tuonut esiin aiemmin salassa olleita asioita, se voi myös myöhemmin oppia asioita, jotka nyt ovat hämärän peitossa. Lehtinen painotti kuitenkin, että Koraania tulee ennen muuta lukea uskonnollis-eettisenä tekstinä.

Keskustelun aikana todettiin muun muassa, että kolmea abrahamilaista uskontoa yhdistää suhteessa luontoon se, ettei itse asiassa mikään niistä opeta luomakunnasta poispäin kääntymistä eikä asketismia, vaan kaikesta luodusta voi iloita ja nauttia järkevästi hyödyntäen.

Keskustelussa huomattiin myös, etteivät tekstit anna paljonkaan sijaa vegaaniaatteelle, vaan niissä nähdään, että eläimiä saa hyödyntää. Nykypäivän muslimien joukossa on kuitenkin myös vegaaneja, ja monet muslimit ajattelevat, että tuotantoeläinten elinolosuhteet eivät ole sellaiset kuin niiden kuuluisi olla. Isra Lehtinen toi esiin, että islamin ajattelijoiden parissa on toisinaan korostettu, että jos ihmiset palaisivat uskontojensa pariin, luonto voisi paremmin.

Uusi testamentti: Jumala sitoutuu luomakuntaansa

Timo-Matti Haapiaisen valitsema Uuden testamentin katkelma oli Kolossalaiskirjeen ensimmäisen luvun hymni, joka johdatti kuulijat syvälle kristologian ja luomisteologian leikkauspisteeseen. Teksti on runomuotoinen, ja sitä on hyvinkin saatettu laulaa lauluna varhaisen kristillisen seurakunnan kokouksissa.

Kirje kolossalaisille 1:15–20

15. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, joka syntyi ensimmäisenä, ennen koko luomakuntaa.

16. Hänen avullaan luotiin kaikki taivaassa ja maan päällä: näkyvät ja näkymättömät, valtaistuimet ja valtiaat, henkien vallat ja voimat. Hän on kaikessa luomisessa mukana, ja häneen kaikki lopulta palaa.

17. Hän oli olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän sitoo kaiken yhteen.

18. Hän on pää, ja kirkko on hänen ruumiinsa. Hän on kaiken lähtökohta. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta olisi kaikessa ensimmäinen.

19. Jumala antoi koko täyteytensä asua hänessä.

20. Jumala loi sovinnon itsensä ja kaiken muun välille sekä maan päällä että taivaassa. Hän teki sen Kristuksen verellä, joka vuoti ristillä.

Timo-Matti Haapiainen totesi, että monet kristinuskon luomakuntaa koskevat tekstit ovat Vanhassa testamentissa, mutta Uudessa testamentissa mukaan tulee hieman erilainen taso. Kolossalaiskirjeen kohdassa korostuu se, että Luoja on jotain muuta kuin luotu, mutta Luoja sitoutuu luotuunsa. Tämä jälkimmäinen, Luojan sitoutuminen luotuunsa, on syvällä kristillisen opin keskiössä, mutta sitä ehkä harva pysähtyy ajattelemaan.

Luomakunnassa on Raamatun mukaan näkyviä ja salattuja asioita, ja Jumala on luonut ne kaikki. Kristinuskon näkemyksen mukaan Kristus on ollut mukana luomisessa ja tehnyt sovinnon koko luomakunnan kanssa. Jumala on sitoutunut luotuun niin äärimmäisellä tavalla, että hän oli valmis tulemaan osaksi luotua todellisuutta, kokemaan kivun ja kuolemaan. Tällä tavoin hän teki nimenomaan ihmisten virheiden vuoksi. Itsessään kamala asia eli synti tuo esiin sen, että Jumala näyttää sitoutumisensa erityisellä tavalla.

Keskustelussa pohdittiin, mitä Jumalan sitoutuminen luotuun tarkoittaa meidän ajassamme. Ihmiskunta on tehnyt monella tavalla pahaa luomakunnalle. Teksti muistuttaa, että jos ihminen kunnioittaa Luojaansa, hänen tulee kunnioittaa myös luotua ja huolehtia siitä hyvin. Siten ihmiset ovat vastuussa siitä, miten rikkaudet ja luonnonvarat käytetään.

Ihminen on täysin riippuvainen siitä, mitä luomakunta antaa, ja samoin hän on riippuvainen toisista ihmisistä. Tämä näkyy myös ehtoollisessa: koko luomakunta on esillä leivässä ja viinissä, jotka ovat luomakunnasta peräisin ja ihmisten valmistamia. Kaikki on lahjaa, josta on pidettävä huolta.

Kristittyjen osallistujien joukosta huomautettiin, että joskus kristittyjen piirissä valitettavasti nousee esiin myös ääniä, joiden mukaan ”ympäristöhössötys” vie pois uskon ytimestä tai jopa harhaan. Uskonnon nimissä voidaan todeta, että koska Jumala on antanut meille vaikkapa öljyn ja kivihiilen, niitä tulee käyttää. Tämä on onneksi marginaaliajattelua. Koska ihmisille on annettu järki ja kyky hankkia tietoa tutkimuksen kautta, niidenkin käyttö on suotavaa.

Heprealainen Raamattu: Ihminen ei omista maata

Heprealaisen Raamatun teksteiksi Nurit Steinbock-Vatka oli valinnut katkelmat Toorasta, kolmannesta Mooseksen kirjasta, sen luvusta 25 sekä yhden jakeen Psalmien kirjasta. Tekstit puhuvat toistuvasti maasta viitaten luvattuun maahan, johon kansa on matkalla tai jonka se on saanut pidettäväksi hallussaan, ja muistuttavat samalla ihmisen asemasta – ei suinkaan omistajana, vaan ikään kuin vierailijana Jumalan maassa. Näin Toorasta voidaan ajatella löytyvän maailman ensimmäiset luonnonsuojelulait.

3 Moos 25:2–4, 23

2. ”Sano israelilaisille: Kun te saavutte siihen maahan, jonka minä teille annan, maan tulee joka seitsemäs vuosi saada sapatinlepo Herran kunniaksi.

3. Kuutena vuotena voit kylvää peltosi, leikata viinitarhasi köynnöksiä ja korjata satoa,

4. mutta seitsemäs vuosi on maan lepovuosi, Herralle pyhitetty sapatti. Silloin et saa kylvää peltoasi etkä leikata viinitarhasi köynnöksiä.”

23. ”Maata myytäessä myyjällä säilyy oikeus lunastaa se takaisin, sillä maa on minun ja te olette ikään kuin siirtolaisia ja muukalaisia.”

Ps 24:1

Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

Teksteistä käy kirkkaasti ilmi se seikka, että ihminen ei omista maata eikä ole sen valtias, vaan vieras, ikään kuin siirtolainen, muukalainen tai ehkä vuokralainen. Maa kuuluu Herralle. ”Maa on minun”, sanoo luvun 25 jae 23. Samassa luvussa Toora velvoittaa antamaan maalle lepovuoden joka seitsemäs vuosi. Ihminen ei siis ole ainoa, jonka tulee noudattaa lepoaikoja. Myös maan hyvinvointi edellyttää tätä. Tässä näemme eräänlaista varhaista ekoteologiaa.

Tekstin ajankohtaisuus on nykyisen tehomaatalouden ja maapallon resurssien ylikäytön aikana suorastaan huutava. Heprealaisen Raamatun tekstit myös osoittavat, että kyse ei ole mistään kevyestä seikasta, jonka suhteen israelilaiset olisivat voineet toimia mielensä mukaan soveltaen. Samainen 3. Mooseksen kirja (26:34) nimittäin viittaa israelilaisten tulevaan karkotukseen ja ilmoittaa syyksi, että israelilaiset eivät olleet antaneet maalle sen lepovuosia. Kansan karkotuksen myötä maa lopulta saa sille kuuluneet sapattivuodet.

Toorassa seitsemän sapattivuoden sarjaa seuraa vielä joka 49. vuosi koittava riemuvuosi, joka on ikään kuin sapattivuosien sapattivuosi. Sitäkin koskevissa laeissa korostuu se, että kukaan ei lopulta itse omista maataan.

Keskustelussa viitattiin myös muihin luonnonmukaisuutta painottaviin ja eläinten hyvinvointiin liittyviin teksteihin. Kun 2. Moos. 23:19 kieltää keittämästä vohlaa emänsä maidossa, israelilaisia ohjataan välttämään jotakin, mikä olisi suorastaan luonnonvastaista. Tästä käskystä seuraa juutalaisen lain velvoite erotella maito- ja lihatuotteet toisistaan. Tätä määräystä noudatetaan yhä nykyaikana. Mooseksen laista nousee myös se eettinen velvoite, josta muistutaan ruokarukouksessa, että kotieläimet tulee ruokkia ensin ja vasta sitten huolehditaan omasta ruoasta.

Perinteiseen juutalaiseen ajatteluun on kuulunut se, että Tooran maata käsittelevät käskyt koskevat vain Luvattua maata. Nykypäivän juutalaiset ympäristöliikkeet näkevät kuitenkin yleensä niiden koskevan kaikkea maata.

Lopuksi

Luetut tekstit ja niistä käyty keskustelu toivat kirkkaasti esille, että pyhissä kirjoituksissa on monenlaista muinaista, luontoon ja ympäristöön liittyvää viisautta, jonka tärkeys nykypäivänä ymmärretään eri tavoin kuin aiemmin. Ekoteologia ei ole suinkaan mikään nykypäivän keksintö tai keinotekoinen lisä uskontojemme kyljessä. Luonto ja ympäristö sekä ihminen niiden keskellä ovat läsnä pyhien kirjoitustemme riveillä.

Kirjoittajat Anu Antikainen ja Pekka Lindqvist ovat keskustelun koollekutsuneen luterilaisen kirkon Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän jäseniä.