Miten uskonnoton ihminen kohtaa jumaluuden musiikissa? Sundénin rooliteoria ja henkisyys
Miten ihminen voi kokea jumalallisen ilman uskonnollista taustaa musiikin kautta? Hjalmar Sundénin rooliteoria tarjoaa uskontopsykologisen selityksen hindulaisuudesta lähtöisin olevan vuorolaulun suosiolle. Moni kirtaniin osallistuva suomalainen kokee laulavansa jumalalle, vaikka ei pidä itseään uskonnollisena. Uskontoperinteet tarjoavat ihmisen ja jumalan rooleja, jotka mahdollistavat syvän ja merkityksellisen kokemuksen myös uskontoihin sitoutumattoman henkisyyden parissa.
Hjalmar Sundén ja uskonnon rooliteoria
Ruotsalainen teologi Hjalmar Sundén (1908–1993) tunnetaan uskonnon rooliteoriastaan. Sundén kritisoi käsitystä uskonnollisesta kokemuksesta sisäsyntyisenä ilmiönä. Hänen mukaansa uskontoperinteet mahdollistavat uskonnollisen kokemuksen tarjoamalla rooleja malleina Jumalan ja ihmisen suhteelle. Uskonnollinen kokemus on seurausta roolien omaksumisesta uskontoperinteestä, johon ihmisellä on pääsy.
Sundénin mukaan havainto syntyy ulkoisen ärsykkeen ja kulttuurisen viitekehyksen vuorovaikutuksesta ja määrää, miten ihminen havaitsee maailmaa ja paikkaansa siinä. Kyetäkseen tarkastelemaan itseään toisen näkökulmasta, ihmisen on omaksuttava toisen sosiaalinen rooli ja asetuttava tämän asemaan. Sundén siirsi roolin käsitteen sosiaalipsykologiasta uskonnollisen perinteen rooleihin. Ihminen sekä ottaa inhimillisen roolin että omaksuu ”jumalallisen kumppanin” roolin odottaessaan tämän kohtaamista.
Uskonnollisen roolin ottaminen edellyttää sekä psykologisia valmiuksia että motivaatiota, joka usein kohoaa kriiseistä. Siirtymää uskonnollisen ja ei-uskonnollisen havaitsemisen välillä Sundén kutsui vaihesiirtymäksi, jonka käynnistävänä ärsykkeenä toimii usein rituaali, musiikki tai rukous. ”Jumalallisen kumppanin” roolin omaksumisen myötä havaintokenttä jäsentyy uskonnollisella tavalla, jota Sundén kutsui totaliteetiksi. Intentiossa elämäntapahtumia tulkitaan Jumalan tietoiseksi toiminnaksi omassa elämässä.
Sundénin näkökulma uskontopsykologiaan oli ylikulttuurinen, ja hän tutki kristinuskon merkkihenkilöiden lisäksi myös hindulaisuutta ja buddhalaisuutta. Koska havaitseminen tapahtuu kulttuurisessa ja historiallisessa viitekehyksessä kasvatuksen, oppimisen ja viiteryhmän kautta, uskonnollinen kokemus edellyttää aina uskontoperinteen ja sen roolien tuntemusta. Rooliteoria soveltuu kuitenkin myös henkisyyden konteksteihin, joissa uskonnollinen instituutio on heikosti läsnä, mutta uskontoperinteistä lainatut roolit ja niihin liitetyt tunteet koetaan voimakkaasti.
Musiikki ja roolit suomalaisten hindulaisuudesta inspiroituneessa henkisyydessä
Väitöskirjatutkimukseni yhteydessä haastattelin 120 suomalaista, jotka harjoittivat Intian uskonnoista peräisin olevaa kirtan-hartausmusiikkia säestettynä vuorolauluna. Laulaminen ymmärrettiin dialogiseksi, ja kirtan liittyi alun perin traditioon, jossa uskonnolliset roolit ilmaisivat ihmisen ja jumalan välisen suhteen eri muotoja ja ylistystä musiikin keinoin. Vaikka kaikki haastatellut eivät kuvanneet kokemuksiaan teistisin termein, suuri osa lauluista oli silti omistettu jumalille tai muille ”auttajille”.
Musiikillisena käytäntönä kirtan on löytänyt paikan osana uusia uskonnollisia liikkeitä ja holistisen henkisyyden kirjoa. Miten pyhän kokeminen, joka liittyy Jumalaan tai jumaluuksiin, on mahdollista ei-uskonnollisen henkisyyden yhteydessä? Mitä kirtan kertoo harjoittajiensa merkityksenantamisesta? Miten roolit osallistuvat henkisen toimijuuden muotoutumiseen?
Lainatut kulttuuriset symbolit yhdistyvät mielen sisäisiin ja muotoutuvat uudelleen sekä ilmenevät johdatuksena ja rukousvastauksina
Sundénin yleistetyt roolit muodostavat havaintomallin, joka luo jumalan läsnäolon tunteen ja toimii ilman kirjoitettua roolijärjestelmää. Haastatellut sisäistivät rooleja lukemalla kirjallisuutta, gurujen opetuksia ja kuulemalla niistä suullisesti toisilta harjoittajilta. Lainatut kulttuuriset symbolit yhdistyvät mielen sisäisiin ja muotoutuvat uudelleen sekä ilmenevät johdatuksena ja rukousvastauksina. Laulut tarjoavat havaintomalleja henkisten kokemusten rakentamiseen ja tulkintaan suhteessa jumalalliseen kumppaniin. Toistavan vuorolaulun kautta uskontoperinteistä lainatut, rituaaleissa vahvistuvat ja tunteisiin yhdistetyt uskonnolliset roolit näyttelivät osaa ”henkisten” suomalaisten kokemuksissa yhteisöllisen ja ilmaisullisen musiikin parissa.
Roolit ja tunteet merkityksenantajina
Laukaisevana ärsykkeenä roolin ottamiselle toimivat musiikin ja esteettisten tekijöiden, aineellisten elementtien, yhteisöllisyyden ja kehollisen läheisyyden vahvistamat tunnekokemukset. Laulu rukouksena tekee uskonnolliseen havaitsemisen tapaan siirtymisestä sujuvaa ja mahdollistaa elämän näyttäytymisen ”jumalallisen kumppanin” läsnäolon valossa.
Kirtan-musiikin parissa koettiin yhteisiä, kollektiivisia tunteita. Nämä olivat kokemuksina itsen ylittäviä ja voimakkaita, ja ne saivat harjoittajissa aikaan roolin ottamisen, joka vastasi kokijan tunteita ja elämäntilannetta. Yhdessä laulaminen, fyysinen läheisyys ja rytminen tahdistuminen tuottivat kokemuksen, jota haastatellut kuvasivat ”sydämen avautumiseksi”. Tunteet ja roolit koettiin toisiaan vastaaviksi, ja jumaluuteen liitettyjä ominaisuuksia tavoiteltiin osaksi itseä. Jumaluuden uskottiin antavan rohkeutta päästää irti, viisautta toimia oikein tai kuuntelevan kuin isä- tai äitihahmo. Laulut ja lainatut uskonnolliset symbolit yhdistyivät voimakkaisiin tunteisiin ja muistoihin.
Roolien kokemus merkitsi monen kohdalla sitä, että jumalsuhde muuntui itsehoidolliseksi ja tunteita sääteleväksi prosessiksi, jossa vaikeat tunteet yhdistettiin jumalan aikaansaamaan henkiseen kasvuun. Moni kertoi aloittaneensa vuorolaulun kriisin, sairauden tai eron jälkeen etsiessään uutta merkitystä elämäänsä. Rooleja otettiin vaikeina aikoina ja ne toimivat ”terapeuttisesti” auttamalla oman elämän jäsentämisessä. Vaikeassa elämäntilanteessa, yksinäisyyden tai sairauden kohdatessa, kirtanista tuli harjoite, jossa koettiin yhteys itseä suurempaan voimaan.
Uushenkisyys ja roolit
Uushenkinen ympäristö tarjoaa lainattuja rooleja ja kokemuksen yhteydestä jumalolentoihin. Tulokseni osoittavat, että Sundénin rooliteoria toimii myös konteksteissa, joissa uskontoperinteiden elementtejä lainataan, sekoitetaan ja tulkitaan uudelleen. Henkisyydessä uskonnolliset roolit eivät katoa vaan muuttuvat siten, että niistä tulee henkilökohtaisen merkityksen ja tunteiden kantajia, välineitä elämän jäsentämiseen ja hallintaan. Jumalallinen kumppani on läsnä silloinkin, kun konteksti on muuntuva ja sirpaleinen.
Rooliteoria tarjoaa uskontopsykologisen lähestymistavan tunnekokemusten merkitykseen uushenkisen toimijuuden rakentumisessa. Se osoittaa, miten suomalaiset kirtan-harjoittajat löysivät vaihtoehtoisia tapoja kohdata yhteiskunnallisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä ja merkityksettömyyden tunteita. Ihmissuhteiden, tunteiden ja kehollisuuden kautta tutkimus avaa rooliteoriaan uusia näkökulmia vuorovaikutukseen ja ilmaisullisuuteen. Suomalaisten osallistuminen hindulaisuudesta kumpuavaan lauluperinteeseen toimii esimerkkinä siitä, miten roolien ottaminen mahdollistaa uskonnolliset kokemukset musiikin yhteydessä myös uskonnollisten instituutioiden ulkopuolella. Näin uskonnotonkin ihminen voi kokea olevansa syvästi henkinen.
Kirjoittaja
TM Tero Heinonen on uskonnontutkimuksen väitöskirjatutkija Åbo Akademissa. Hän tutkii laajaan kenttätyöaineistoon perustuvassa väitöskirjassaan yhteisöllisen musiikin ja tunteiden merkitystä uusissa uskonnollisissa liikkeissä ja uushenkisyydessä.
